Aloitan silla mika mulla on paallimmaisena mielessa eli joulusta. Mulla on ihan hirvea joulun koti-ikava ja eilenkin taas piti kuunnella Vesa-Matti Loirin joulu levya ja itkea. Miksi sita kiusaa itteaan talla tavalla? Niin paljon helpompaa ois teha ihan mita tahansa muuta mutta kun ei. Viime jouluhan oli mun eka joulu taalla kaukana poissa ja se meni mun mielesta ihan kivasti ehka muutamasta syysta: se oli ensimmainen joulu niin kaikki oli uutta ja erilaista, mun paras kaveri Tiina oli taalla jouluvieraana ja aiti ja isakin ennen joulua. Ei ehtiny tulla ikava mutta nyt, huoh... Oon koittanut nyt ottaa positiivisemman asenteen tahan ja sen takia jatankin taman asian heti alkuunsa. Jos mietin asioita omassa paassani niin niista tulee viela suuremmalla varmuudella todellisia.
Riku on saanut uuden tyon! Tai oikeastaan se on taman kirjoitustauon aikana saanut jo kaksi tyota ensiavusta joista toisen se ehti jo lopettaakin taman viimeiseksi tulleen alta! Rikulla alkoi talla viikolla virallisesti ensimmainen viikko uudessa Gold Coast University Hospitalissa vakkarityontekijana. Oon niin ylpea mun vihreapukuisesta mursesta! 2000 hakijan joukosta toihin ensiapuun valittiin 30 ihmista ja tietenkin Riku bongasi itelleen paikan. Oikeastaan en edes epaillyt sen mahdollisuuksia saada sita. Riku on niin motivoitunut ja on varmaan ainut sairaalan uusista tyontekijoista joka on seurannut uuden sairaalan valmistumista netista jo kauan ennen kuin edes muutettiin tanne. Selvaa on ollut etta sinne mennaan!
Myos mulla on uusi tyo. Aloitin vahan yli kuukausi sitten uudessa respatyossa My Fitness Clubilla ja mut loytaakin sielta tiskin takana pyorimasta. Ihan jees tyo mutta jotenkin musta tuntuu etta talla hetkella ma en jaksaisi tehda mitaan... Oon karsinut muutamia jumppia taman uuden tyon takia ja Fit Girl Clubillakaan en oo enaa tehny muuta kun jumpat. On pakko saada aikaa myos itelle ja omille harrastuksille vaikka nyt oon ollu todella laiska tekemaan oikestaan yhtaan mitaan.
Suomen loma meilla on suunnitteilla ens vuoden huhtikuussa jolloin mun veli Henri, kavereiden kesken 'Henkka', menee naimisiin. Kun tasta joulusta paastaisi yli niin kyllahan tuo aika on aina mennyt aika vauhdilla. Muutama kuukausi ja me ollaan Suomessa, en jaksaisi odottaa! Loman pituudesta ei oo viela minkaanlaista tietoa, aika suureksi osaksi se riippuu varmaan Rikun toista. Ma nyt sanon toissa etta 'se on moi' jos ei muuten onnistu :) Oon myos miettiny etta voisin jaada jopa ehka vahan pidemmaksi aikaa, katotaan nyt miten meilla kaikki sujuu taalla.
Oon koko aamun odotellut Foxtel -asentajaa jonka piti tulla asentamaan digiboxi etta saadaan aussiteeveestakin nakyville jotain ohjelmaa. Tervetuloa dokkarit ja elainohjelmat! Taalla on mun mielesta ehka maailman paskimmat televisio-ohjelmat. Televisiosta ei tuu ikina yhtaan mitaan. Oon kaipuussani katsonut ohjelmia ruutu.fi:sta ja katsomosta ja onneksi lapsuuden muumijaksot nakyy youtubesta. Hata keinot keksii.
Taman kertaisen bloggauksen otsikko on suoraan lainattu Fintelligensin, yhden mun vanhan ihastuksen, biisista. "Elama on sita mita teet siita".
Haleja!