keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulumuistelot ja Boxing day

Täällä ei näköjään turhaan laiskotella ja joulua juhlitaan tehokkaasti tasan se yks päivä ja jo seuraavana päivänä (26.12) ollaan ikään kuin back to basics. Suomessa 26.12 tunnetaan Tapaninpäivänä ja Australiassa tätä samaa päivää kutsutaan Boxing day:ksi. Olin aluksi vähän häkeltynyt kyseisestä nimityksestä (en tiennyt odottaako koko kansan nyrkkeilymatsia vai mitä) mutta onneksi sain mun aussikaverilta kelpo selityksen nimelle. Ennen vanhaan on Boxing day:na pakattu kaikki jouluruoan tähteet paketteihin, muovirasioihin, boxeihin, miten kukakin niitä nimittää, ja jaettu köyhemmille. Tästä siis nimi Boxing day.

Mikä saa ihmiset hulluiksi joulun jälkeen? No tietenkin alennusmyynnit! Boxing day on alennusmyyntien ensimmäinen päivä, jolloin ihmisiltä viedään vielä viimeisetkin rahat (jos jollain sattuu sitä siis vielä olemaan joulushoppailujen jälkeen.) Tiesin että tämä on hullua mutta siltikin se piti päästä myös ite kokemaan. Siinähän ne tunnit sitten menikin parkkipaikalla pyöriessä ja tungoksessa muita väistellessä. Koska kauppojen kassajonot oli niin pitkiä, ei käteen tältä reissulta jäänyt mitään. Pitäis vissiin useemmin mennä shoppailemaan tällasina päivinä.

Palataan hetkeksi jouluun ja päivissä taakse päin. Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja rentouttava joulu! Meidän erilainen joulu meni kivasti ja kyllä se joulufiiliskin tais sieltä löytyä viimeistään silloin, kun sai ahtaa lautasen (ja mahan) täyteen oikeaa, suomalaista, jouluruokaa. Porkkanalaatikko, imelletty perunalaatikko ja kinkku maistui niin hyviltä. Toimii joka vuosi.


Lahjat jaettiin ja avattiin skypen välityksellä ja taas täytyy todeta se, miten mahtava juttu se onkaan. Mahdollistaa niin paljon asioita ja ilman sitä jäis monet tärkeät jutut näkemättä ja kuulematta. I feel so spoilt. Sain niin ihania lahjoja että oikestaan ei enää edes tehnyt mieli ostaa mitään Boxing day:n aleista vaan olla joskus tyytyväinen siihen mitä on.
Tässä kuva yhdestä joulun toivelahjasta. Zero Japan tea pot vie mun teen juomisen ihan uudelle tasolle.


Sekä aatto että joulupäivä vietettiin aussityyliin suurimmaksi osaksi rannalla. Täällä osataan ottaa rennosti ja pyhäpäivistä nautitaan täysillä. Joulun kunniaksi pukeuduttiin tonttulakkeihin mutta toimii myös aurinko suojana.



Mun ensimmäinen aussijoulu pääsi myös otsikoihin kun Iltasanomien toimittaja soitti tekeäkseen haastattelun erilaisesta joulusta. Meidän "Suomalaistytön australialainen joulu" -artikkeli ilmestyi netissä eilen ja sen jälkeen mun blogissa on vieraillut melkein 12.000 lukijaa! Tämä kaikki siis sinä aikana kun artikkeli on ollut julkaistuna. En tiedä moniko blogia on oikeasti lukenut, monet ovat ehkä käyneet avaamassa sivun vaan pelkästä mielenkiinnosta mutta oon saanut muutaman tosi mukavan viestin uusilta lukijoilta.

Mietin ihan tietoisesti sitä, julkaisisinko blogia haastattelussa mutta tulin siihen tulokseen, että jos erilainen joulu australiassa kiinnostaa, voi myös blogissa olla hyvää materiaalia tähän. Toivottavasti edes muutama näistä satunnaisista linkin avaajista on tullut jäädäkseen, mun mielestä on niin ihana kirjotella teille kaikille.

Tässä vielä tuo Iltasanomien sivuilta kopioitu haastattelu:

"Vuosi sitten kesällä avioituneet IS:n lukijat Laura ja Riku muuttivat viime kevään lopulla Australian Gold Coastille, Rikun lapsuuden seuduille - Lauralle joulu auringossa oli ensimmäinen laatuaan.
Seinäjoelta kotoisin oleva Laura tunnustautuu jouluihmiseksi.

- Ei tunnu kyllä joululle, kun lämpöäkin on täällä yli 30 astetta. Sanoinkin Rikulle tämän olevan sellainen bikinijoulu.

Haatajat ovat viettäneet joulua Rikun isän ja hänen vaimonsa kanssa. Myös Lauran paras ystävä Suomesta on vierailemassa maapallon toisella puolella.

- Vaikka olen jouluihminen, niin silti vasta eilen sain kiinni jouluntunteesta, kun söimme suomalaista jouluruokaa ja kuuntelimme Vesa-Matti Loirin ja Antti Tuiskun  joulumusiikkia.

Joulunvietossaan Laura ja Riku ovat halunneet yhdistää suomalaista ja paikallista joulutradiota toisiinsa.

- Peruslaatikkojen lisäksi meillä oli joulupöydässä rapuja ja hedelmiä. Se tuntui aika jännälle, Laura kertoo.

Australiassa joululahjat avataan vasta joulupäivän aamuna, kun herätessä joulupukki on tuonut ne muovikuusen alle.

- Siksi varmaan pukki on niin kova juttu täällä Australiassa, koska pukki ei käy kotona ja on harvinaisempaa muutenkin nähdä pukkia kuin Suomessa. Rikun perheen kanssa jaoimme lahjat paikallisen tavan mukaan joulupäivän aamuna ja osa lahjoista löytyi joulusukasta.

Laura halusi kuitenkin olla myös mukana oman perheensä joulunvietossa.

- Jaoimme Skypen välityksellä lahjat oman perheeni kanssa aattoiltana joulurauhan julistamisen jälkeen, vaikka yleensä tapana on ollut, että lahjat jaetaan aattoruokailun jälkeen. Aikaeron takia jouduimme aikaistamaan sitä, koska halusin olla läsnä siinä riemussa. En päässyt Kauneimpiin joululauluihin, joulukirkkoon enkä -saunaan, niin lahjojen jaosta en halunnut luopua.

Australiassa lapsesta asti kasvanut Riku on esitellyt vaimolleen paikallisia jouluperinteitä, joihin kuuluvat muun muassa Christmas Carolsit ja jouluvaloin koristeltujen talojen kiertäminen.

- Paikallisissa lehdissä on kilpailuja, joihin voi ilmoittaa oman talonsa mukaan. Sitten lehdissä kerrotaan, millaisia talojen jouluvalaistukset ovat ja mikä on paras reitti käydä autolla kiertämässä ja katsomassa ne, Laura Haataja kertoo."


Olo on kun julkkiksella.

Paljoa ei ehditä tässä palautella kun seuraava pyhä iskee päälle. Uuden vuoden suunnitelmat on vielä auki mutta mun mielestä ranta, piknik, ystävät ja ilotulitukset kuulostaa jo aika hyvältä suunnitelmalta.

Välipäivinä mennään sielläkin hulluksi. Varustautukaa taisteluasenteella ja treenatkaa kyynärpää -taktiikkaa.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

One more sleep to go

Enää yksi yö jouluun! Huomenna otetaan varaslähtö jouluun, nimittäin Australiassa joulua juhlitaan joulupäivänä eikä jouluaattona kuten Suomessa. Maassa maan tavalla ei päde tässä kohtaa ja suomalaisia perinteitä kunnioittaen meidän joulu onkin jo jouluaattona (mikä on sikäli hyvä sillä mä en enää jaksaisi odottaa kahta yötä lahjojen aukaisuun!)

One sleep to go...
Juhlapäivän lisäksi joulu eroaa vähän muutenkin tutuista suomalaisista perinteistä esimerkiksi joululahjojen jakamisen osalta. Kun suomessa joulupukki henkilökohtaisesti jakaa lahjat kaikille lapsille, jättää australian pukki lahjat kuusen alle lasten nukkuessa. Joulupukki onkin täällä (kirjaimellisesti) niin kuuma juttu just sen takia koska pukkia ei pääse tapaamaan samalla tavalla kun suomessa. Mitä nyt ostoskeskuksessa sen kanssa on mahdollista ottaa yhteiskuva hyvällä hinnalla...

Muutamasta joulupaketista löytyy tänä vuonna tällaista: Homemade Coconut Body Scrub. Oon aina rakastanut askartelemista ja eilen herättelin vähän vanhaa Lauraa henkiin. Tämä oli mun eka kuorintavoide kokeilu ja mun mielestä onnistuin ihan kivasti. Ainakin se näyttää ja tuoksuu kivalta ja jättää iholle ihanan pinnan.

Kaikki mitä tarvitset body scrubin tekoon
Coconut bodyscrub
Mulla alkoi joulu virallisesti tänään kun sain juoda ensimmäisen mukin maailman parasta (ja ainoaa oikeaa) Marlin Perinteistä Glögiä. Valehtelematta juotiin Rikun kanssa viime jouluna ainakin 12 pulloa tätä ihanuutta. Tiedättekö muuten mikä on glögi englanniksi? Ei tiennyt Tiinakaan kun joutui tullessaan selvittämään pullon sisältöä viranomaisille.

Finnish Mulled wine
Huomenna on tiedossa mun elämän ensimmäinen bikinijoulu! Joulusaunasta ei oo tietoakaan mutta suunnitelmissa on ainakin aamusurffia ja aurinkoa sekä tietenkin jouluruokaa ja yleistä rentoilua. Joululahjat meillä avataan tänä vuonna skypen välityksellä ja siitä johtuen suomessa joudutaan nyt vähän tinkimään vanhoista jouluperinteistä ja avaamaan lahjat jo aikaisemmin päivällä. Haluan ehdottomasti nähdä kun mun antamat lahjat aukaistaan. Antamisen ilo on kaikista parasta.

Viimeisenä vielä jouluinen kappale Australian top 1 -joululevyltä. Meillä ollaan kuunneltu Michael Bublen, ehkä vähän Jazz -tyylistä, levyä jo monta päivää. Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille teille, rakkaat!


maanantai 17. joulukuuta 2012

Jouluhommia

Nyt on taas hyvä aika kirjotella kun oon vähän rauhottunu äitin ja isän lähdön jälkeen. Mulla on torstain kohdalle tallennettuna jo aika moinen avautumiskirjoitus siitä miten paha mieli mulla oli kun jouduin saatella äitin ja isän kentälle ja siitä kuinka olo oli tyhjä kun jäin heti yksin kotiin Rikun työvuoron takia mutta ryhdistäydyin ja päätin olla julkaisematta tätä paasausta.

Mitä, jouluaatto on tasan viikon päästä! Oon onnistunut tuhlaamaan kaikki perheen rahat joululahjoihin (Rikun mielestä) mutta omasta mielestäni en oo ostellu läheskään niin paljon. Rahat vaan jotenkin oikeesti katoaa meidän tililtä. Mystistä, tiedän.

Oon kirjotellu aiemmin joulufiiliksen puuttumisesta ja jotenkin en vieläkään käsitä koko jouluhommaa. Tänäänkin on lämpötila huidellu plus 32 asteessa (kuuuuma!!) joten jotenkin se ei vaan muodosta oikeeta yhtälöä joulun kanssa. Ollaan koitettu tehä kaikkee joulujuttuja nyt muutaman viime viikon aikana ja seuraavaksi jotain kuvia meidän joulupuuhista.

Aloitetaan parhaasta eli ruoasta! Lahjat ja jouluruoka menee mun joulussa aika tasan. Meidän kotijouluun on kuulunut aina kinkun ja sekä perinteisten porkkana- ja lanttulaatikoiden (sekä muiden superherkkujen) lisäksi maksalaatikko, mutta koska täältä ei ilmeisesti saa jauhettua maksaa, ei päästy tekeen äitin kanssa tätä mun superherkkua. Jouduttiin siis tyytyä vaan joulutorttuihin vaikka hyviähän nekin on. Jee, maistuu ihan samalta kun kotona!

Mulla oli salmiakkia hampaas

Joulutortut
Äiti toi meille lahjaksi ihanat muumi -piparimuotit ja meillä oli tarkoitus leipoa piparit yhdessä, mutta jätettiin ne tekemättä kun kuultiin että Pirjolla on täydellinen pipariresepti ja että voin leipoa sen kanssa myöhemmin. Mä en oikestaan ees tykkää pipareista ja tällä leipurilla tais mennä suuhun enemmän taikinaa kun valmista piparia. Pipareiden leipominen plus 32 asteessa ei voi näyttää muuta kun tältä; bikinileivontaa!

Mä mestarileipuri oon!
Muumipiparit!


Leffoista nähtyä mutta nyt myös ite koettua on valtavin jouluvaloin koristellut talot. Tehtiin autoretki ja käytiin viikolla ihailemassa näitä jouluvaloin koristeltuja taloja. Homma menee näin: Talot on koristeltu ja arvosteltu paremmuus järjestykseen. Sen jälkeen niiden osoitteet julkaistaan lehdessä jonka jälkeen kaikilla on mahdollisuus lähteä katselemaan niitä. Pirjo suunnitteli meille ajoreitin jonka varrella nähtäisiin mahdollisimman monta taloa ja seuraavaksi kuvia mun mielestä kahdesta parhaasta. Kaksi ekaa kuvaa on yksi kerroksisen talon voittajasta. Kaksikerroksisten voittaja oli toisella suunnalla joten se pitäis vielä käydä kattoos myöhemmin. Ihan mieletöntä omistautumista, täytyy sanoa! Tästä palkaksi jää iloiset ihmiset ja sähkölasku, joka on kuulemma kahden kuukauden laskun suuruinen.

Yks kerroksisten voittaja
Yks kerroksisten voittajan autotalli. Mieletön!


Toinen talo, en muista millä sijalla tämä oli
Merry Christmas!
North Pole
Lauantaina käytiin vielä Rikun kanssa Christmas carolseilla mikä on sellanen koko perheen joululaulu tapahtuma. Puisto oli niin täynnä ihmisiä että saavuttuamme paikalle, ei enää päästy istumaan, saatika lähellekkään lavaa. Siitä huolimatta nähtiin ja kuultiin kuitenkin ihan mahtavia kuoroja ja esityksiä. Mä oon kyllä Christmas carols -ihminen. Viimeisenä esityksenä kuultiin ihana
We are the world -biisi joka on saanut mut aina kananlihalle. Olkoon tämä omistettu kaikille Connecticutissa perjantaina kuolleille.


"There comes a time when we heed a certain call
When the world must come together as one
There are people dying
And its time to lend a hand to life
The greatest gift of all


We can't go on pretending day by day
That someone, somehow will soon make a change
We are all a part of Gods great big family
And the truth, you know,
Love is all we need


We are the world, we are the children
We are the ones who make a brighter day
So lets start giving
There's a choice we're making
We're saving our own lives

Its true we'll make a better day
Just you and me

Send them your heart so they'll know that someone cares
And their lives will be stronger and free
As God has shown us by turning stones to bread
So we all must lend a helping hand


When you're down and out, there seems no hope at all
But if you just believe there's no way we can fall
Let us realize that a change can only come
When we stand together as one"


Nauttikaa, joulu on jo ihan lähellä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Materialistin inner journey

Vietettiin sunnuntai päivä Mount Tamborine -vuorella ihaillen maisemia, viinitiloja ja pieniä paikallisia kauppoja. On se jännää miten maisema ja tunnelma voi olla niin totaalisen erilainen vaan reilun kolmen kymmenen kilsan päässä. Tämä oli mun toinen kerta kyseisessä paikassa ja aivan kuin ensimmäiselläkin kerralla, olin jo taas valmis muuttamaan vihreille vuorille, tolppien päälle, omaan rauhaan ilman yhtään mitään.

Tätä mä sanon rinnetaloksi
Maisemien ja tolppa-asumisen lisäksi Mount Tamborinelta löytyy myös aivan ihania pieniä kauppoja ja viinitiloja ihan vieri vieressä. Näitä kierrellessä ja tien varsiin pysäiltyessä vierähtää päivä ihan helposti. Mun mielestä pysähdyspaikkoja alkaa kuitenkin olla jo niin paljon että niitä ei pian pysty kukaan kiertämään, ei ainakaan yhdessä päivässä. Kaikesta paljoudesta huolimatta onnistuttiin kuitenkin löytämään aivan ihana persoonallinen, suitsukkeilta tuoksuva kirjakauppa jossa kirjoja selailtuani vaikutuin erityisesti Matthieu Ricard:in Tibet - An inner journey -kirjasta.

Tibet -An inner journey. Matthieu Ricard
En edelleenkään oo kirjaihminen mutta tämä värikkäillä valokuvilla varustettu ja ajatuksia herättävä kirja oli pakko-ostos. Erityisesti vaikutuin Tiibetin munkkien 12-vuoden välein tehtävästä, pyhään kaupunkiin Lhasaan suunnatusta pyhiinvaellusmatkasta kertovasta osasta jossa kerrotaan tästä jopa yli 1000 km pitkästä jaloin kuljettavasta matkasta. Erikoisen tästä tekee se, että joka kolmen askeleen välein munkit käyvät maassa makaamassa, jolloin matka ja sen pituus tulee ikään kuin osaksi munkkeja itsejään. Tuhannen kilometrin matkan tekeminen tällä tavalla kestää vuoden.

A major pilgrimage every twelve years - Matthieu Ricard
Kirjaa selaillessani ja kuvia katsoessani nousee välttämättäkin mieleen oma materialismi ja se miten nyky-yhteiskunnassa vaan "kasvetaan tähän". Mulle tekis niin hyvää viettää muutama kuukausi Tiibetissä (tai ihan muuallakin) retriitillä tai ihan vain kierrellen. Ties vaikka joskus tekisinkin sinne ihan kunnon hiljentymismatkan. Ainakin meditaatio on siellä suurta kansan perinnettä mutta uskon myös että joogaa löytyisi ihan samalla tavalla.

Oon joskus lukenut ja kuullut "elämäntavan muutto" -ihmisistä jotka on aikansa haaveiltuaan myynyt kaiken omaisuutensa ja vaan ottanut ja lähtenyt, tehnyt sitä mitä mieli on sanonut. Mä en ehkä pystyisi samaan mutta jo esimerkiksi vuoden reissu maailmalla (ja just tällasissa paikoissa) vois muuttaa ajattelutapaa ja ihmistä jo suuresti. Tämä on paikka jonne haluan ehdottomasti matkustaa sitten kun aletaan oikeasti suunnitella meidän matkakohteita. Erityisesti mua kiehtoo paikalliset ihmiset, heidän eläminen ja minimalistinen elämäntyyli.

Ostettiin muuten joulukuusi ja nyt on parvekkeella uudet lyhdytkin! Materialismi kukoistaa mutta jo ainakin ajatukset on jossain muualla. Haluan joskus niin olla yksi noista elämäntavan muuttajista.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Onnea 95 -vuotiaalle!


Aika monen kaverini vanhoissa ystäväkirjoissa taitaa mun lempielokuvan kohdalla komeilla vaatimattomasti Tuntematon sotilas. (Ehdottomasti vanhempi ja alkuperäinen versio.) Oon kattonut kyseisen leffan niin monta kertaa että osaan sen ulkoa lähestulkoon joka kohdasta ja en voi uskoa miten joku (Riku) ei oo ikinä nähnyt kyseistä leffaa. Voitko sanoa ittees suomalaiseksi jos et oo nähnyt tätä itsenäisyyspäivänä esitettävää klassikkoa?

Oon oikeesti onnellinen mun ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan opettajasta jonka henki ja elämä oli kaikki veteraanilaulut. Oon laulanut näitä joskus ihan onnessani ja mä saan (vieläkin) kylmät väreet lähes kaikista näistä lauluista. Vietä pieni hiljainen hetki itsenäisyyspäivän kunniaksi (saa laulaa jos osaa) seuraavan Veteraanin iltahuuto -laulun kanssa. Parasta itsenäisyyspäiväkamaa  heti Tuntemattoman sotilaan jälkeen.


Tietenkin itsenäisyyspäivään kuuluu myös Linnan juhlat ja kriittinen vieraiden arviointi. Meneekö multa nyt ohi Sauli Niinistön ekat pirskeet? En oo yhtään seurannut tämän vuoden vierailijalistaa eikä mulla tietenkään oo ketään suosikkia ketä odottaa mutta silti olis kiva saada lähetys jotenkin näkyviin tänne asti. Uskon että Itsenäisyyspäivän vastaanotto on myös muita maailmalla asuvia kiinnostava asia ja mutta jos näin ei oo niin ainakin näen parhaat vähintään iltalehtien sivuilta. No panic.

Me vietetään Itsenäisyyspäivää huomenna ja perjantaina Sunshine Coastilla koko porukan voimin joten myös siis Risto ja Pirjo on mukana matkassa. Meidänhän piti tehdä sinne päiväreissu jo viime viikolla, mutta koska Riku sai töistä vapaaksi torstain ja perjantain, päätettiin siirtää reissua sen verran että voidaan olla siellä yön yli ja näin ei tarvi kiirehtiä kotiin samana päivänä. Äiti ja isä oli sitä mieltä että meidän rannat ja muut riittäis ihan hyvin niiden lomailuun mutta minä ja Riku ollaan ainakin ihan loman tarpeessa. Vaikka asutaankin aika lomaparatiisissa, niin on ihana päästä pois edes hetkeksi aikaa ja olla vaan ilman töitä ja arjen rutiineita. Äiti ja isäkin pääsee "loman lomalle".

Byron Bayn markkina -reissu tehtiin kuitenkin sunnuntaina niin kuin oli tarkoitus. Oon vieläkin ihan rakastunu Byroniin! Mulle jäi käteen markkinoilta maailman ihanimmat haaremihousut joita meidän seuraava vieras Tiina tulee vihaamaan niin paljon. Oon jo henkisesti valmistautunut kaikkeen siihen haukunnan ja ällötyksen määrään mitä sieltä tulee tulemaan. Kaikki ei ymmärrä hyvän päälle ja näin on tässäkin tapauksessa.

Maailman rennoimmat
Orgaaniset banaanit - suoraan tilalta!
Byron Bay light house
Ostin markkinoilta myös meritähtiä koristamaan meidän uutta, vihdoin ja viimein sisustettua parveketta. Löydettiin Gumtree:stä ihan täydellinen outdoor lounge 900 dollarilla ja ollaan kyllä tosi tyytyväisiä siihen. Parveke sai ihan uuden ilmeen ja sitä on kaivattukin Lifelinen edestä haettujen muovikalusteiden jälkeen. Tämä on täydellinen vaikka nukkumiseen! Tervetuloa vieraat ja muut yökyläläiset, teidät majoitetaan tästä lähtien parvekkeelle!

Outdoor lounge
Outdoor lounge ja riippumatto


Ihanaa Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa yhdestä ylimääräsestä vapaasta ja älkää unohtako Tuntematonta sotilasta!





keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Dreamtime -beachin yogini

Iiihana päivä! Kerrankin päästiin lähtemään liikkeelle oikeesti lähes aussityyliin, aikasin aamulla. Eilen suunniteltu Sunshine Coastin reissu siirrettiin tuonnemmaksi ja vietiinkin äiti ja isä mun ja Rikun lempparirannalle Dreamtime -beachille. Tämä ihana ja rauhallinen, rantavahdeista ja turisteista vapaa ranta on vähän kauempana New South Walesin osavaltiossa, ehkä noin 45 minuutin ajomatkan päässä. Fiilis on ihan eri kun Gold Coastin suosituilla turistirannoilla ja taas tuli mietittyä miksei me tulla useemmin tänne. 

Nähtiin delfiinit ihan läheltä ja uitiin "tide poolissa" joka on  nousuveden muodostama allas kivien keskellä. Siellä oli sylkevää korallia! Kun aalto tuli, koralli veti ilmeisesti "vettä suuhun" ja sitten ne syljeskeli pieniä vesisuihkuja sieltä täältä. (Niin outoa mutta näin tapahtui). Tässä muutama kuva tuosta Tide poolista.

Tide pool
Siellä oli luola jonka läpi pystyi sukeltamaan. niin ja noi on niitä koralleja
Oon lupaillut joskus joogakuvia ja tämä oli ihan täydellinen ranta pienelle joogahetkelle. Oon kehittynyt asanoissa ihan hirveästi ja musta tuntuu että opin jotain uutta jokaisella tunnilla. Mun joogajäsenyys on nyt tauolla mutta hinku kuumaan huoneeseen on valtava. Pakko päästä huomenna! Tässä muutaman kuvan verran matskua siitä millaselta Bikram yoga näyttää.

Backward bending
Ardha Chandrasana, pada hastasana
Standing Head to Knee Dandayamana-Janushirasana (Sanskrit)
Standing Bow Pose Dandayamana-Dhanurasana (Sanskrit)
Balancing Stick Tuladandasana(Sanskrit)
Locust Pose Salabhasana (Sanskrit)
Bow Pose Dhanurasana (Sanskrit)
Camel Pose Ustrasana (Sanskri)
Mun lemppari asana on ehdottomasti kuvasarjan viimeinen Camel pose. Myös standing poset on aina niin ihania ja haastavia. Lattiasarjan päinmakuulla tehtävistä asanoista (esim: Locust Pose Salabhasana (Sanskrit) ja  Bow Pose Dhanurasana (Sanskrit) en erityisemmin nauti vaikka ne ei edes ole (ainakaan mun mielestä) niitä kaikista haastavimpia.
 
Oon vieläkin salaa haaveillut Bikram yogan ohjaajakoulutuksesta. Myös muut ohjaajat on kertoneet mulle mun olevan valmis ja haluasinkin niin paljon sinne! Uskon että fyysisesti mä olisin valmis tähän yheksän viikon koulutukseen mutta myös psyykkinen puoli pitäis olla kunnossa. Kaikki ohjaajat joiden kanssa oon kyseisestä asiasta jutellut, on olleet sitä mieltä että kokemus on aivan mahtava satsaus ja panostus omaan itseen. Tulisitteko te mun tunnille?

tiistai 27. marraskuuta 2012

Mestarin vaimona

Lauantaista lähtien meidän perheessä on asunut Queenslandin mestari! Rikun joukkue Stingrays voitti ansaittua kultaa hyvin lukemin Brisbanessa pelatussa finaalissa. Jos joltain on jäänyt vielä Rikun laji välistä, niin kyseessähän on tietenkin Amerikkalainen jalkapallo. Täällä laji on on jäänyt aika vähälle huomiolle super suositun Rugbyn ja Aussifutiksen takia mutta ainakin finaalissa oli tunnelmaa! Riku on nyt viitenä vuotena peräkkäin hävinnyt kullan hopea - tai pronssimitaleihin ja tämä osavaltion mestaruus olikin oikestaan yks niistä jutuista mitä täältä tultiin hakemaan. Tässä muutamia kuvia voittofiiliksistä!

"Best player" Värikästä aussihousumuotia!
Bongaa pinkit kengät!
One happy Stingray

Lentokenttäjännitystä
Mumma Bear! <3
Nää on jo syöty
Näistäkin kuvista on jo viikko ja Äiti ja isäkin on ehtinyt olla maisemissa jo niin kauan että ainakin hartiat on ehtiny palaa. Arvatkaa kuka itki lentokentällä? Oli niin ihana nähdä niin pitkästä aikaa vaikka äitin kanssa just puhuttiin siitä miten ei yhtään tunnu siltä etteikö muka oltaisi nähty.. Ollaanhan me nähty, skypessä nimittäin ja voi vitsi miten se on pelastanut mun maailmalla matkaamisen.

Ollaan nyt viikko otettu ihan rauhassa ja pääasiassa vaan rentoiltu ja nautittu yhdessä olosta. Tälle toiselle lomaviikolle on nyt sitten hyvä tehdä jo vähän enemmän suunnitelmia. Huomiseksi suunniteltiin päiväreissua pohjoseen Sunshine Coastille. Oon kuullut paikasta paljon hyvää mutta ei olla ehditty vielä käydä siellä meidän täällä olon aikana. Kiva tehdä välillä myös jotain sellasta mitä ei olla vielä mekään koettu etukäteen. Kaikista parhaitenhan tonne tietenkin toimis yön yli kestävä reissu, mutta mun ja Rikun töistä johtuen se ei oo oikein mahdollista kun aina jomman kumman pitää olla töissä. Ajomatkaa Sunshine Coastille ei kuitenkaan tuu kuin about kaks tuntia joten tällä ajomäärällä päiväreissu on vielä toimiva.

Perjantaina on (rahatilanteesta riippuen) suunnitelmissa IKEA:n reissu ja sunnuntaina lähdetään toiselle päiväreissulle Byron Baylle. Byron Baylla on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina isot ja käsittääkseni suositut markkinat jotka meillä on myös vielä näkemättä. Byronillahan me ollaan oltu jo kerran ennemminkin mutta markkinat on mennyt ohi. Paikalla pitäis olla paljon paikallisia myyjiä joten oon varma että ihana, rento ja värikäs hippifiilis on taattu.

Mikä se on kun ei yhtään tunnu joululta? Plus 30 asteen lämpötila, aurinko ja muovikuusia pursuavat kaupat ei vaan oo vielä nostattanut ainakaan mun joulumieltä. Viime vuonna Rovaniemellä ehkä yksi parhaimpia Rollo muistoja ikinä oli Antti Tuiskun ja Vaasan kaupungin orkesterin Rovaniemen kirkossa järjestetty joulukonsertti joka oli aivan mahtava. Jotenkin mulla on sellanen fiilis että Antti jäi tämän keikan jälkeen keikkatauolle mutta jos se nyt sattuiskin keikkailemaan näitä joulukeikkoja (ja vielä ois mahdollisuus saada lippuja) niin suosittelen ehdottomasti! Kaikille niille jotka ei saa Antista tarpeekseen niin suosittelen lisäksi vielä mun ja Rikun joulun lempparileffaa: Joulutarinaa. Tämä on jo kolme joulua ollut meidän perinne leffa ja voi että miten se onkin niin hyvä. Toimii takuuvarmasti!

Seuraavaksi yksi parhaimmista Antin biiseistä. Kuka pystyy kuunnella ilman kyyneleitä?



Tänään päätin että joulu - ja joulufiilis on tultava, auringosta ja muovikuusista huolimatta, ja lähettiin porukalla ostamaan joulutunnelmaa. Sain työkaverilta vinkin kukkaruukussa kasvavasta "oikeasta joulukuusesta" mutta paikan päällä ja (kuusen nähtyäni) se ei vaan mitenkään vastannut mun päässä olleita valtavan ihania kuvitelmia... Kuusi jäi siis ostamatta mutta jouluvalot kuitenkin hankittiin ja nyt pitäis vaan viritellä ne paikalle. Onneksi mulla on paikalla oma personal designer ja taidankin pyytää äitin apua oikeanlaisen joulutunnelman luomiseksi. Meidän äitillä on ihan mahtava sisustussilmä ja meillä näyttää kotona aina niin kivalta. Jos saataisi tännekkin nyt vähän samaa kotitunnelmaa, edes ihan pikkusen.

Jäi meille jotain muutakin käteen tuosta reissusta kun jouluvalot... Riku nimittäin kasvatti meidän perheen "huonekalu" saldoa riippumatolla! Snorkkeleiden lisäksi riippumatto on ollut sen haaveena koko meidän täällä olon ajan ja täytyy myöntää että taas se onnistui; nappiostos! Tämä on vielä ihana kahden ihmisen malli jossa voidaan makoilla yhessä 150 kiloon asti.

Miten hyvältä tämä voi maistua??!
Tällä viikolla vaihdetaan kalenterin sivu joulukuuksi! Onko teillä jo suklaakalenterit hommattuna? Meilläpä on ja vielä muumi -kuvalliset! Lauantaina alkaa lähtölaskenta!


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Movember kutittaa



Marraskuun kahdeksastoista päivä ja niin kuin varmaan monessa muussakin perheessä, meidänkin perheessä viikset kasvaa. Riku on jo kolmatta kertaa mukana Movemberissa ja pikkuhiljaa alkaa yli kahden viikon viiksien kasvatus näkyä ylimääräsinä karvoina naamassa (sekä kutittaa mun nenässä). Mun mielestä Movember on ihan mahtava kampanja jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista. Oikeastihan tarkoituksena on siis kerätä omalla viiksien kasvatuksellaan rahalahjoituksia tämän asian eteen mutta ainakin meillä se kaikista siistein juttu taitaa kuitenkin olla se lupa kasvattaa viiksiä (ilman sitä rahakeräystä). Tiesittekö että Movember on lähtöisin Australiasta? Ensimmäistä Movemberia vietettiin täällä jo vuonna 2003.


Äiti ja isä tulee tiistaina! Just sain äitiltä viestin Hong Kongista: "Just tultiin hotelliin. Koneessa oltiin yli 12 tuntia kun koneessa oli joku ongelma joka piti korjata. Muutama tunti ehkä nukuttu. Oli aika karjavaunu. Paikat oli tosi pieniä, ehkä pienempiä kuin lomalennoilla. Katellaan joku ruokapaikka ja mennään nukkumaan." Tervetuloa meille! Paljon se ottaa mutta kyllä se on sen arvoista.

Samppa lenti pesästä ja tuli jo heti ikävä! Onneksi saadaan se takasin vielä myöhemmin kun tää suurin vierailija kausi rauhottuu. Miten huono ihminen mä oon, ajoin sen pois omasta kodista! Ollaan nyt järjestelty asuntoa vähän isä ja äiti -kuntoon ja mietitty erilaisia nukkumis ja huonejärkestelyjä yms. Mä olin aluksi sitä mieltä että äiti ja isä saa master bedroomin, mutta ollaan nyt kuitenkin mietitty niiden käyttöön Sampan huonetta joka on aamuisin viileämpi ja muutenkin vähän etäämmällä keittiöstä, meidän elämisen keskuksesta.Vieraista huolimatta me eletään Rikun kanssa kuitenkin meidän arkea, joten aamuheräämiset ja muut  menemiset ei ehkä kuulu Sampan huoneeseen niin kovasti.

 Äitin ja isän tulon ajaksi mä oon vähentänyt Fitness Firstin työvuorot kolmeen vuoroon viikossa. Näistä kaksi on aikaisen aamun vuoroja  (05.00-08.00) ja yksi on iltavuoro. Ajattelin sen niin, että tavallaan mulla on vaan yks työvuoro äitin ja isän kannalta koska pääsen kotiin jo silloin kun täällä aletaan vasta heräillä. Jumpat ja ABBBC treenit on tietenkin pakko ohjata mutta ne nyt vaan on sellasia tunnin rykäisyjä silloin tällöin.

Tärkeintä on olla yhdessä niin paljon kun mahdollista ja tämän mahdollistamiseksi oon uhrannut myös jotain muutakin kun työt. Mun kolmen kuukauden jooga jäsenyys loppuu ens viikon perjantaina koska en enää jatkanut suoraveloitus-sopimusta. En voi tietenkään olla kokonaan joogaamatta ja oonkin miettinyt ostavani vieraiden ajaksi kymmenen käynnin kortin. Tämän kanssa voisin mennä joogaan kun siltä tuntuu, mutta ei kuitenkaan tarvisi ottaa paineita jäsenyydestä ja menemättä jättämisestä.

Oon miettinyt tätä samaa asiaa myös kesäaikana ja en oo varma haluanko ottaa jäsenyyttä ollenkaan kesäkuukausille. Päivät alkaa olla jo niin kuumia että usein ei oo enää tehnyt niin palavasti mieli hot joogaan. Suomessa se olis aivan ihana viileiden ja kylmien päivien piristys, mutta nyt jotenkin aurinko vie mehut jo ennen joogaan ehtimistä. On siis paljon mahdollista että myös kesäkuukaudet mennään kymmenen käynnin kortilla.

Oon koko ajan haku päällä työhommiin liittyen ja vein taas perjantaina CV:tä kolmeen uuteen kuntokeskukseen. Tällä hetkellä mun päätavoitteena on päästä mahdollisimman monen kuntosalin ohjaajalistalle ja tätä kautta saada enemmän vakkari ohjaustunteja viikkoon. Nythän mulla on vaan ne kaksi Fit Girl Clubin tuntia viikossa joten mukaan mahtuis vielä helposti muutama muukin.

CV:n vienti poiki heti tuuraus keikan yhteen kuntokeskukseen. Olin aamulla ohjaamassa Bodypumpin Fernwood -nimisessä naisten kuntokeskuksessa. Nyt alkaa tuntien ohjaukset sujua luonnollisesti ja ilman sen suurempia kielipaineita. Ihana kun voi koko ajan enemmän ja enemmän rentoutua asiakkaiden edessä ja olla oma itsensä. Asiakkaat tykkäs mun tyylistä ohjata ihan hirveesti ja sain hyvää palautetta tunnista. Mulle jäi heti sellanen olo että tästä voi seurata vaikka mitä kivaa! Toivottavasti mun tuntemukset olis oikeassa!

Saadaan isän ja äitin tulon ajaksi taas Riston tilavampi auto käyttöön. Ilmastointi ja toimiva radio- we missed you! Ollaan saatu käyttää Karenin autoa monta viikkoa ja tänään pestiin ja puunattiin se palautus kuntoon, tietenkin suomalaisella lapsityövoimalla. Kiitos Karen!




Blogin aloitusbiisi on Tuomas Kauhasen uusi, Miksi naiset rakastuu renttuihin -biisi. Puhuttiin kyseisestä artistista yks päivä aussi -Ninnin kanssa ja mun mielestä kuulostaa aika hyvältä. Sopii myös viiksiteemaan. Onko tämä päässyt jo radiohitiksi?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

G'Day!

Voisko noi uunissa olevat kanat olla jo kypsiä että pääsisin altaalle? On suoraan sanottuna kidutusta olla sisällä kun aurinko paistaa. Aamun pilvisestä kelistä johtuen mulla piti olla tänään siivouspäivä, mutta kummasti vaan siivous unohtui kun aurinko alkoi paistamaan. Oon joskus kirjotellutkin tästä mun "suomalaisen aurinkohulluudesta", enkä oo kyllä paljoa petrannu tässä...

Sunnuntaina oltiin taas syventämässä rusketusta meidän ekalla snorklaus -retkellä. Juu, ostettiin viime viikolla molemmille snorkkelit (Rikun painostuksesta)! Riku on jo kauan aikaa puhunut snorklaamisesta ja sen "sitten kun mä saan töitä" -haaveena on ollut ostaa omat snorkkelit. Snorklaaminen on varmaan kivaa joo, mutta en ollut ehkä siltikään niin innostunut niiden ostosta kuin mitä Riku ja sen valitessa snorkkeleita, mä laskin mielessäni mitä muuta kivempaa sillä samalla rahalla sais (lattiatyynyt, torkkupeiton sohvalle, VAATTEITA...)

Snorkkelit kuitenkin lähti mukaan ja nyt meidän perheessä onkin sitten aloitettu uusi harrastus. Kesää kohti mentäessä vesi on lämmennyt jo sen verran että meressä pystyy uida (tai snorklata) hyvän aikaa ilman paleltumisvaaraa. Tämä oli mun eka snorkkelikokemus ikinä ja niin kuin kaikki uudet jutut, muakin aluksi vähän jännitti kiviltä veteen meno ja se miten siihen putkeen oikein hengitetään? Riku sukelteli syvyyksissä mutta mun snorklaus oli enemmänkin ehkä turvallista "takapuoli pinnalla" menoa. Note for myself: Ens kerralla pitää purra vähän vähemmän snorkkelin suu -osaa, koska nyt mulla tuli pää kipeäksi turhasta jännityksestä. Ei sitä kuulemma edes tarvi purra mutta mun mielestä sieltä tulee vesi välistä jos en oo tarkkana sen kanssa...


Sano muikku!
Eilen vietettiin Melbourne Cup -päivää mikä on joka vuotinen, marraskuun toisena tiistaina järjestettävä Australian suurin ja tunnetuin hevoskisa. Vaikka kisat kisataan Melbournessa, juhlitaan Melbourne Cupia ympäri Australiaa. Kisaa onkin luonnehdittu muun muassa “The race that stops the nation” -lauseella.


Pääasia juhlassa on tietenkin hevoskisa, joiden voittajaa koko Australia veikkaa mutta myös syy laittautua kauniiksi ja lähteä ulos on varmasti kuitenkin loppujen lopuksi monelle se juhlan pääsyy. Naisten perinteenä on pukeutua tyylikkäisiin mekkoihin ja erikoisiin hattuihin ja kaikki panostaa omaan asuunsa 100%. Päivä on ehdottomasti näyttäytymistä varten ja kilpailua käydään hevosten lisäksi myös parhaimmasta Melbourne Cup -day pukeutumisesta.

Melbourne Cup -pukeutumista
Vaikka kisa onkin koko Australian yhteinen juttu, tylsänä Suomalaisena mä en tietenkään tiedä siitä sen enempää. Sen verran olin kuitenkin asialla että pyysin Ristoa ja Pirjoa veikkaamaan myös mulle voittajahevosta joka ei sitten kuitenkaan osunut kohdalle, (niin kuin ei myöskään eilen arvottu loton $ 100 miljoonan päävoittokaan...)

Vielä muutama viikko marraskuuta jäljellä ennen joulukuusta alkavaa kesää. Joulu ja kesä yhdessä ei kuulosta mun korvaan yhtään oikealta yhdistelmältä ja sen takia onkin ihan outoa nähdä jouluaiheisia tavaroita yms. muun muassa kaupoissa kierreltäessä. Mulla on jotenkin ihan sellanen fiilis että en onnistu ostamaan kenellekkään yhtä ainoaa joululahjaa ihan vain siitä syystä, että mä en tajua ostaa niitä. Mä rakastan joululahjoja ja erityisesti niiden ostelua, joten ei kai se auta muu kuin laittaa joulumusat korville ja lähteä shortseissa joulupukin hommiin. Uskon että bikinijoulusta huolimatta ainakin lahjat maistuu yhtä hyviltä kuin aina ennenkin!

Rikulla menee koko viikko töissä oikestaan sellasella vauhdilla että ei ehditä kuin nukkua yhdessä. Ainakin tämän viikon aikataulut menee siis lähes niin ristiin kun mahdollista. Lauantaina on sen viikon ainut vapaa, jolloin Rikun joukkue pelaa semifinaalissa finaalipaikasta. Jätin väliin viime kertaisen, tällä samalla kentällä pelatun pelin ja kuulin harmikseni miten kenttä oli ollut täynnä kenguruita. Nyt on tavoitteena siis finaalipaikka sekä kengurun näkeminen!

Äiti, voit alkaa jo pakata matkalaukkuja!