Materialistin inner journey

Vietettiin sunnuntai päivä Mount Tamborine -vuorella ihaillen maisemia, viinitiloja ja pieniä paikallisia kauppoja. On se jännää miten maisema ja tunnelma voi olla niin totaalisen erilainen vaan reilun kolmen kymmenen kilsan päässä. Tämä oli mun toinen kerta kyseisessä paikassa ja aivan kuin ensimmäiselläkin kerralla, olin jo taas valmis muuttamaan vihreille vuorille, tolppien päälle, omaan rauhaan ilman yhtään mitään.

Tätä mä sanon rinnetaloksi

Maisemien ja tolppa-asumisen lisäksi Mount Tamborinelta löytyy myös aivan ihania pieniä kauppoja ja viinitiloja ihan vieri vieressä. Näitä kierrellessä ja tien varsiin pysäiltyessä vierähtää päivä ihan helposti. Mun mielestä pysähdyspaikkoja alkaa kuitenkin olla jo niin paljon että niitä ei pian pysty kukaan kiertämään, ei ainakaan yhdessä päivässä. Kaikesta paljoudesta huolimatta onnistuttiin kuitenkin löytämään aivan ihana persoonallinen, suitsukkeilta tuoksuva kirjakauppa jossa kirjoja selailtuani vaikutuin erityisesti Matthieu Ricard:in Tibet - An inner journey -kirjasta.

Tibet -An inner journey. Matthieu Ricard

En edelleenkään oo kirjaihminen mutta tämä värikkäillä valokuvilla varustettu ja ajatuksia herättävä kirja oli pakko-ostos. Erityisesti vaikutuin Tiibetin munkkien 12-vuoden välein tehtävästä, pyhään kaupunkiin Lhasaan suunnatusta pyhiinvaellusmatkasta kertovasta osasta jossa kerrotaan tästä jopa yli 1000 km pitkästä jaloin kuljettavasta matkasta. Erikoisen tästä tekee se, että joka kolmen askeleen välein munkit käyvät maassa makaamassa, jolloin matka ja sen pituus tulee ikään kuin osaksi munkkeja itsejään. Tuhannen kilometrin matkan tekeminen tällä tavalla kestää vuoden.

A major pilgrimage every twelve years - Matthieu Ricard

Kirjaa selaillessani ja kuvia katsoessani nousee välttämättäkin mieleen oma materialismi ja se miten nyky-yhteiskunnassa vaan "kasvetaan tähän". Mulle tekis niin hyvää viettää muutama kuukausi Tiibetissä (tai ihan muuallakin) retriitillä tai ihan vain kierrellen. Ties vaikka joskus tekisinkin sinne ihan kunnon hiljentymismatkan. Ainakin meditaatio on siellä suurta kansan perinnettä mutta uskon myös että joogaa löytyisi ihan samalla tavalla.

Oon joskus lukenut ja kuullut "elämäntavan muutto" -ihmisistä jotka on aikansa haaveiltuaan myynyt kaiken omaisuutensa ja vaan ottanut ja lähtenyt, tehnyt sitä mitä mieli on sanonut. Mä en ehkä pystyisi samaan mutta jo esimerkiksi vuoden reissu maailmalla (ja just tällasissa paikoissa) vois muuttaa ajattelutapaa ja ihmistä jo suuresti. Tämä on paikka jonne haluan ehdottomasti matkustaa sitten kun aletaan oikeasti suunnitella meidän matkakohteita. Erityisesti mua kiehtoo paikalliset ihmiset, heidän eläminen ja minimalistinen elämäntyyli.

Ostettiin muuten joulukuusi ja nyt on parvekkeella uudet lyhdytkin! Materialismi kukoistaa mutta jo ainakin ajatukset on jossain muualla. Haluan joskus niin olla yksi noista elämäntavan muuttajista.