Neljä kuukautta australiaa!

1st of June - 1st of October. Time flies ja se on huomenna jo neljä kuukautta australiaa! Toivon että mä en oo 50 -vuotias ennen kun edes huomaan sitä... Tehdäänpä pieni tilannekatsaus ja katotaan mihin ollaan päästy tämän neljän kuukauden aikana.

Pakolliset paperit: Check!
Koti: Check! (vaikkakin keskeneräinen..)
Lauran työt: Check!
Rikun  työt: X
Englannin puhumisen pelon poistaminen: Check!
Auringonotto: Check!
Surffaus: Check!
Kokonaisen jumppatunnin ohjaaminen englanniksi: X
Kaverit: tavattu uusia mukavia tyyppejä joissa kaveripotentiaalia
Kengurun ja koalan näkeminen: X

Taas alkaa olla yks viikonloppu takana päin. Meillä on (taas) pidennetty viikonloppu koska huominen maanantai on public holiday -Queens birthday. Mun mielestä tää on jo toinen kuningattaren synttäripäivä mitä juhlitaan meidän täällä neljän kuukauden olon aikana mutta eipä se mitään. Mun suunnitelmissa on ainakin nukkua pitkään ennen klo 9.30 alkavaa jooga.

Eilen juhlittiin Brisbanessa Riverfire -juhlaa Karenin vieraina. Riverfire oli Brisbanessa kuukauden kestäneen Brisbane festivalin päätösjuhla jossa ihmiset kokoontui joen varrelle kattomaan valtavaa, puolen tunnin kestävää ilotulitusta ja valoshowta. Karenin asunnolta me nähtiin tämä kaikki ihan parhaalta paikalta. Hienohan se oli mutta vielä vähän köyhänä ja rahattomana en tietenkään voinu olla miettimättä sitä rahamäärää mitä sen puolen tunnin aikana ammuttiin taivaalle.

Brisbane river ilta-auringossa

Fireworks!

Vaikka rakastankin asua rannan lähellä vähän rennommassa ympäristössä niin voi että mä rakastan myös kaupunkeja! Niissä on niin oma tunnelmansa ja mahdollisuudet kaikenlaiseen tekemiseen. Sanoin jo Rikulle että pienten kaupunkien tyttönä haluaisin joskus asua ihan oikeassa, isossa kaupungissa ja oonkin jo päässäni ehtinyt rempata ja sisustaa meidän tulevan kaupunki Loft -asunnon. Brisbane on ainoa isompi kaupunki missä ollaan käyty ja se on mun mielestä tosi kiva ja jotenkin "urbaani".

Sunnuntai aamu aloitettiin ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Aamupalan jälkeen lilluttiin varmaan ainakin tunti taloyhtiön ulkoporealtaassa sekä saunottiin kaikki neljän kuukauden patoutumat. Miten ihanaa ja rentouttavaa! Päivää jatkettiin Paddingtonissa, ihanassa rennossa kaupungin osassa kahvin (teen) merkeissä taas uudessa ja kivassa kahvilassa. Mä en kyllä ikinä kyllästy kahviloihin!

Paddington, Brisbane

Brisbanetuliaisia: uudet kynsilakat ja rannekorut!

Oisin ollu valmis jäämään Brisbaneen vielä toiseksikin yöksi mutta tänään oli mun työkaverin pool partyt joihin oltiin luvattu mennä, enkä kehdannut jättää menemättä vaikka mietinkin jo erilaisia sairausvaihtoehtoja joiden avulla voisin perua menemisen. Ois ollut ihana jäädä Brisbaneen viettämään päivä kaupungilla ja puistoissa mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin kiva kun käytiin bileissä, koska näin monia työkavereita eka kerran töiden ulkopuolella ja jokainen tietää että  on ihan erilaista nähdä ihmisiä sillä tavalla ja ilman töiden tuomaa painetta yms.. On oikestaan hirveen mielenkiintoistakin nähdä ihmisiä ilman työ uniformua ja päästä vähän tietoiseksi kaikkien omasta persoonallisesta tyylistä ja muusta.

Pool party auringonlasku

Neljän kuukauden aikana aurinko on haalistanut mun tukan vaaleammaksi kuin ikinä ja haaveilenkin nyt uudesta hiusväristä. Oon jo hetken aikaa miettinyt "dip dye" -tyylistä hiusväriä jossa hiusten latvat on tyveä vaaleammat. Tämä näyttää mun mielestä niin kivalta kun sen pitää vaan tarpeeksi luonnollisena.

Toisaalta oon kuitenkin miettinyt sitä että jos värjään tyven tummemmaksi, ne haalistuu taas pian auringossa ja sitä kuka edes ikinä näkis mun hienoa (ja kallista) dip dye -värjäystä mun pikkumyynuttura -tyylin takia. Tykkään myös paljon mun nykyisistäkin hiuksista koska nämä on luonnolliset ja oman väriset joten juurikasvukaan ei näy! Kätevää ja halpaa siis.
Tarkistin just muuten mun latvat ja mun hiukset ei oo ollu moneen vuoteen näin hyvässä kunnossa. Yleensä kun mun hiuksista puhuttaessa niistä ei löydy ainoastaan kakshaarasia vaan myös kolmi- ja nelihaarasia latvoja! Onko se se aurinko ratkaisu tähänkin?

Dip dye -hair

XXX

Byron Bay love

Viikonloppuloma Byron Baylla on takana ja voin sanoa että I'm in love! Turhaan ei oo Riku (tai kukaan muukaan) kehunut tätä paikkaa. Koko kylässä on aivan ihana rento ja hipahtava tunnelma, niin meidän tyylinen paikka! Ihan eri luokkaa kun Surfers Paradise ja sen yököttävät värivalodiskot. Pieni surffikylä on vuosien varrella laajentunut ja kasvanut yhdeksi australian itärannikon suosituimmaksi matkustuskohteeksi. Backpackerseja on paljon joka puolelta maailmaa ja meidän hostelli oli suosittu ainakin eurooppalaisten keskuudessa.

Eilinen päivä kulutettiin katuja ja kujia kierrellen. Byron Baylla on paljon ihania ja rentoja kahviloita ja ravintoloita sekä erilaisia pieniä vaate - ja tavarakauppoja. Pienten paikallisten vaatekauppojen lisäksi sieltä löytyy myös isommat aussivaatebrändit kuten esimerkiksi Quiksilver ja Ripcurl joten kaikille jotain. Mähän olin heti valmis laittamaan taas koko tilini likoon ekassa kaupassa mutta jotenkin Riku onnistui vaikuttamaan läsnäolollaan ja mun ostelut rajoittuikin nyt vain muutamaan uuteen nilkkakoruun ja aboriginaali- kuvaiseen matkamuistokorttiin.

Byron Bay on kuuluisa erilaisista taiteilijoistaan ja eilen kuultiin kaduilla ihan mielettömän hienoja esityksiä. Hyvien soittajien ympärillä oli aina joka paikassa iso porukka ihmisiä fiilistelemässä musiikkia. Eilis iltana esiintynyt nuori mies oli aivan mahtava! Päihittää mennen tullen monen tunnetumman muusikon niin äänellään mutta kuin myös soittajan ja esiintyjän taidoillaan. Pienen ruokakriisin jälkeen (niin paljon vaihtoehtoja ja molemmat haluaa eriä...) päädyttiin vielä lopuksi syömään kreikkalaiseen ravintolaan. Ihana lauantai!

Lauantai-sunnuntai välinen yö meni jokseenkin näin:

klo: 22.00 Halutaan nukkua  mutta hostellin grillibileet jatkuu. (Riku nukahtaa)
klo:02:00 Joku oksentaa seinän takana olevassa miesten vessassa! (Riku nukkuu)
klo:04:00 Baariin lähteneet kotiutuu ja porukka jää huutamaan ulos "Quiet please" -valokyltistä huolimatta. (Riku nukkuu)
klo:06:00 Henkilökunta aloittaa aamun pesemällä pihan painepesurilla. (Riku nukkuu)
klo:07:00 Herätyskello herättää aamusurffille. (Riku nukkuu)

Aamulla -ei niin virkeä olo- mutta herään heti skarppina koska aamusuunnitelmissa on surffia ja hostellilla on tarjolla laudat panttia vastaan vaan nopeimmille. Oltiin aamulla kuitenkin lähes ainoat lautojen lainaajat koska suurin osa porukasta oli vielä sängyssä krapuloissaan. Ei siis kilpailua laudoista! Mun viimesestä surffikokeilusta on kulunut jo kaks vuotta joten aamu harjoiteltiin aallon ottamista ja sen matkassa menemistä. Koitin muutaman kerran nousta seisomaan mutta aalto vaan katos aina alta! Pakko saada mullekkin oma lauta, ei tästä tuu muuten yhtään mitään.

Surffin jälkeen jatkettiin aamua Dip -nimiseen, aivan ihanaan, kahvilaan/ravintolaan. Paikka on Byron Bayn suosituin breakfast paikka ja siltä se vaikuttikin. Pöytään päästäkseen piti jonottaa! Oli se kyllä hyväkin ja henkilökunta oli taas kerran niin ihana ja meidän tyylinen. Kahvilat on mun heikkous ja bongailen uusia, ihania paikkoja koko ajan. Täällä on niin paljon varaa mistä valita ja meidän onneksi rennot ja kotoisat kahvilat ja ravintolat on tosi yleisiä.

Voitte arvata kumpi on kumman brekkie

?

Tämän päivän pää -ohjelmana oli kävelyretki Byron Bayn majakalle. Reippaina kierrettiin koko reitti kävellen joka porrasta myöten josta on nyt muistona rakot varpaissa. Nähtiin myös valaita ja Wallabi (kengurun pienoisversio) mutta en saanu siitä kuvaa koska kameran asetukset oli väärät. Voi mitä rantoja ja maisemia. Kuvat kertokoon enemmän.

My life is better than your vacation! Ihanaa viikkoa!

Herkkupeput

"Ootko kattonu postin?" ja "Onko tullu postia?" -lauseet on kuultu ja sanottu meidän perheessä monesti tällä viikolla. Me herkkupeput ollaan täällä odoteltu Rikun äitin ja siskojen lähettämää herkkupakettia koko tämän viikon ja jes, tänään se on täällä! Suomalaisia herkkuja ja oikein kotoa asti tilattuna.  Rikun odotus on vihdoinkin palkittu koska jokaisen meille tulleen paketin kohdalla se on odottanut aina vähintäänkin suklaalevyä tai muuta hyväskä -yllätystä, mitä missään ei kuitenkaan ikinä, kaikesta odotuksesta ja suuresta penkomisesta huolimatta oo ollut. Ainakin meidän äiti on kattonut sen verran Australian rajalla -reality sarjaa joten sakkojen ja vankeuden pelossa se ei oo uskaltanut laittaa pakettiin mitään mikä vois olla yhtään kiellettyä.

Meidän jäkaapin ovessa komeilee vieläkin (siis onhan se jo viikon ollu!)  mun motivointilappunen joka kieltää herkuttelun kaikkina muina päivinä paitsi lauantaina. Mun onneksi tänään on kuitenkin jo perjantai joten ehkä mä pystyn hillitä itteni vielä sen aikaa. Mulla on kyllä harvinaisen hyvä itsekuri kun päätän niin ja en oo syöny mitään "huonoa hyvää" koko viikolla. Jos paketti ois tullut maanantaina niin se ois kyllä voinut poltellu jo vähän liikaa. Olin jo valmistautunut siihenkin että herkkulähetys tulee keskellä viikkoa (pahimmassa tapauksessa maanantaina) ja olin suunnitellut tasaavani ja pakkaavani oman osani omaan rasiaani koska muuten niistä ei olisi enää mitään tietoa herkkupeppu nro 1. käsittelyn jälkeen. 

Pakko avata heti rappukäytävässä!

YUMMY!

Joo, valitettavasti osa pitää antaa Sampalle.

Tällasia paketteja lisää!

Huomenna toteutetaan meidän viime viikonloppuna mönkään mennyt Byron Bayn reissu. Yhden päivän sijaan päätettiin varata hostelli lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi joten saadaan olla reissussa  koko viikonloppu. Tiedossa ainakin surffausta (myös mulla!) sekä ehkä myös joogaa. Ihana tehdä jotain oikestaan eka kertaa täällä ollessamme. Paljon ei ollakaan muuta Australiaa vielä nähty.

Ihanaa viikonloppua! Mä pystyn jo maistamaan miten Fazerin Sininen sulaa mun suussa huomenna <3

Pumpulihääpäivä!

Kun viimeksi kuulin tämän, se oli tasan vuosi sitten. Muistan jännityksen kirkon eteisessä, isän seisomassa vieressä ja Rikun odottamassa käytävällä. Näin vieraat seisomassa penkeissään ja keskityin kuuntelemaan oikeaa kohtaa musiikista, sitä kohtaa kun kohta lähdettäisiin liikkeelle. Tätä ei pysty kuunnella ilman liikutusta tai kylmiä väreitä. Muistot on niin voimakkaat.

Muistan hääpäivän kuin se ois ollu eilen. Se oli oikeasti varmaankin molempien elämän yksi ikimuistoisimmista ja myös jännittävimmistä päivistä. Ainakin Riku muisteli vielä eilenkin sitä jännitystä rannalla ja totesi että "onneksi enää ei tarvi jännittää." Meidän häät oli mun elämäni ehdottomasti parhaat bileet! Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja iltaa olis mielellään jatkanut vaikka aamuun saakka.

Vuosi sitten meininki näytti tältä:

Tänään vietetään pumpilihääpäivää! Vuosi on kulunut ihan älyttömän nopeasti. Postiluukun nimen lisäksi oikeastaan mikään muu ei oo muuttunut entisestä ja hyvä niin... Mun mielestä elämän ei pidäkkään muuttua häiden jälkeen, mihin se nyt yhdestä sormuksesta muuttuisikaan. Postiluukun nimen lisäksi mä tottelen tietenkin nykyään myös vaimo -nimikettä mikä on mun mielestä ehkä paras Rikun käyttämä lempinimi mulle.

Mun hääpuku oli maailman täydellisin ja sen kunniaksi oon päättänyt pukeutua mekkoon (tämä oli huijausmekko koska se on oikeasti jumpsuit!!)  jokaisena hääpäivänä. Vähän huonosta rahatilanteesta huolimatta oltiin eilen Rikun kanssa anniversary mekko -ostoksilla. Mulle on luvattu uusi mekko jokaisena hääpäivänä ja 60-vuoden päästä mulla onkin jo aika mekko kokoelma!

Hääpäivän kunniaksi käytiin tänään ottamassa rannalla muutamat ykköshääpäivä kuvat. Riku vihaa valokuvissa poseeraamista mutta se pärjäs hienosti ja mä hyvänä vaimona koitin kauheesti kehua sitä että se jaksais vielä yhden ja yhden ja sittenkin vielä yyyyhden kuvan. Aika kivoja tuli, täällä maisemat on niin ihanat! Kun saadaan rahaa niin teetetään näistä (ja hääkuvista joita ei oo vieläkään teetetty) isot kanvaasi taulut.

...Tänään tältä:

Tästä vielä lopuksi pieneksi hetkeksi meidän häätanssitunnelmiin. Itku ja kylmät väreet tulee tästäkin ja sanat... ne ei enää voisi olla sopivammat.
  

"Every part in my heart I'm giving out every song on my lips I'm singing out any fear in my soul I'm letting go and anyone who asks I'll let them know

She's the one, she's the one, I say it loud she's the one, she's the one, I say it proud ring a bell, ring a bell for the whole crowd ring a bell, ring a bell

I'm telling the world that I've found a girl the one I can live for, the one who deserves to give all the light, a reason to fly the one I can live for, a reason for life"

Rakastetaan, vaimona on ihanaa!

Köyhästi mennee köyhällä.

Onneksi auringon otto (mun perusväri on musta), jumppaaminen ja nukkuminen ei maksa mitään, sen verran köyhästi menee meidän perheessä tällä hetkellä. Tähän voidaan oikestaan laskea mukaan vielä joogakin koska mulla on se kolmen kuukauden suoraveloitus sopimus jota ei voi (onneksi!) irtisanoa joten se on nyt sellanen pakollinen meno.

Suurilta osinhan tämä meidän rahattomuus johtuu Rikun rekisteröinnistä ja sen aivan älyttömästä hitaudesta. No, neljä kuukautta ei oo vissiin mitään koska Riku tapas tänään ruotsalaisen fysioterapeutin jonka rekisteröinnissä oli mennyt vuosi. Siis vuosi!

 Mä odotan vieläkin mun ekaa palkkaa Fitness Firstiltä koska vaikka täytin kaks kertaa kaikki mun paperit, ei joku paperi ollut ikinä mennyt perille asti ja siksi mun palkka tulee nyt sitten vasta seuraavassa palkan maksussa mikä on kuitenkin onneksi "jo" ens viikon torstaina. Normaalisti mulle maksetaan palkka kahden viikon välein joten ainakin (ja onneksi) tuo mun tulon lähde tasaantuu nyt tämän jälkeen. En muista mitä oon viimeksi kirjotellut mun työjutuista mutta mulla on nyt ollut aika vähänlaisesti tunteja muutaman viime viikon ajan mutta onneksi ens viikon roster näyttää jo täydemmältä. Yksi uus tyttö sanoi ittensä irti tällä viikolla ja vielä tällä hetkellä meitä on yhteensä viisi floor instructoria = enemmän tunteja kaikille. Lokakuun puolessa välissä kaksi floor instructoria vaihtaa työnkuvaa ja aloittaa personal trainerin hommat joten siitä lähtien meillä kolmella on jaettavana 63 tuntia töitä viikossa eli noin 20 tuntia/naama/vko. Tämä tarkottaa tulevaisuudessa noin 800 aud/palkanmaksu kahdelta viikolta. Jos jumppien ohjauksia ei lasketa, en mä oo suomessa tienannu ikinä näin suurta palkkaa joten oon ihan tyytyväinen tähän. Kun saan vielä jumpat rullaamaan niin pärjään hyvin näillä.

Kolmen kuukauden pyöräilykauden aikana olin jo unohtanut miten ihanaa, helppoa ja vaivatonta autolla kulkeminen voi olla! Hitsi kun viikossa laiskistuukin nopeesti... Kun ennen poljin pyörällä joka paikkaan, nyt ei jaksaisi lähteä minnekkään kävellen saati pyörällä. Oon kulkenut autolla (Rikullahan ei sitä korttia edelleenkään ole) vähän joka paikkaan sellasella ajatuksella että nautin siitä nyt mahdollisimman paljon kun se kerran on käytössä koska hetken päästä sitä ei sitten taas ole... Autokin kulkee kuitenkin bensalla ja bensa maksaa joten niin kauan sillä ajetaan kun pääsee.

Tänään piti juhlia "autollisuutta" ja suunniteltiin päiväretkeä Byron Baylle. Sopivasti Rikua kuitenkin soitettiin töihin just tämän päivän aamuksi ja tietenkään työvuorosta ja rahasta ei voinut tässä vaiheessa kieltäytyä. Tänään oli tiedossa kirjaimellisesti paskahommia vanhainkodissa mikä ei tietenkään oo sitä lempparipuuhaa.. Mietittiin asiaa kuitenkin sillä tavalla että joku tekee sitä työkseen ihan oikeasti monta vuotta päivästä ja vuorosta toiseen. Ja toisaalta miten tärkeää niidenkin työ loppujen lopuksi on. Näillä lähihoitajan vuoroilla Riku tienaa täällä enemmän kuin suomessa sairaanhoitajana työskennellessään joten mikäs niitä on tehdessä kun niitä vaan olisi. Nyt otetaan vastaan kaikki tarjotut työkeikat.

Tästä päivästä lähtien meidän jääkaapin ovea koristaa motivointilappunen. Mun herkuttelupäivä on tästä lähtien lauantai ja koitan tälla tavalla koittaa vähentää herkkujen syönnin minimiin ja samalla vähän vähentää turhien hiilareiden saantia. Mä oon aina haaveillut lihaksikkaasta ja rasvattomasta kropasta ja jos pääsisin tällä tavalla edes vähän enemmän sitä kohti. Mulla on oikestaan kaksi ihan erilaista ihannevartaloa, toinen on lihaksikas, vähän body fitness -tyylinen vartalo ja toinen kiinteä mutta ei niin lihaksikas joogavartalo. Mä oon nyt jossain siinä välimaastossa ja oonkin koittanu  miettiä mihin suuntaan alkaisin painottamaan omaa treenaamistani vai sukkuloinko vaan samalla tavalla näiden kahden välimaastossa kun oon nytkin tehny. Oon jo vuosia haaveillut fitness kisaamisesta mutta rakastan niin paljon kaikkea muutakin liikuntaa että en tiedä miten tämä onnistuis mulla. Se vaatii kuitenkin valtavasti sitoutumista ja uhrautumistakin. Tästä motivointia kaikkien jääkaapin oviin:

Viikonloppuna tiedossa on ainakin huomis aamun työvuoro sekä Rikun kotipeli. Sunnuntaina haaveilen rannan bootcampista mutta tätä varten pitäis taas laittaa kolikot likoon... Olin jo yhdessä bootcampissa aikaisemmin tällä viikolla mutta se ei vastannut mitenkään mun käsitystä bootcampista. Kymmenen punnerrusta ja muutama kyykky juoksuosuuksien välissä ei vaan riitä.
 Sunnuntaina on taas myös tutut village marketit sekä Iron man -kisa jota ollaan menossa kattomaan. Kisa on tuttu ainakin Bondi beach -sarjasta! Ollaan nähty rannalla kun kisaajat harjoittelee tähän ja se jos mikä on hullua. Yhdistelmä juoksua, uintia ja melomista vie mehut varmasti. Laitan kuvia seuraavaan blogiin!


Ihanaa viikonloppua! Ps. Tiedättekö mikä päivä on maanantaina?

Have a sushi break!

 Huom: Tämä on 100 % sushi -päivitys!

Uutena sushin rakastajana pääsin tänään itse mestarin oppiin. Oon jo muutaman viikon ehdotellut Rikun isälle sushi -treffejä ja tänään se on tapahtunut; musta on tehty sushikuningatar. Taas varoitus sushin ystäville; ei kannata lukea tämän pidemmälle, eikä ainakaan kattoo kuvia = varma sushinälkä.

Oon ollut hirveen varovainen siitä mistä ostan sushini koska kuulemma joka paikassa on oma tyylinsä tehdä sushi ja siksi oon halunnut syödä vaan ite hyväksi todettua. Oon ollut lähes uskollinen mun ensimmäiselle sushi -takeaway kioskille mutta viimeaikoina oon uskaltautunut laajentamaan reviiriä myös kolmeen muuhun sushi -ravintolaan ja täytyy sanoa että mun mielestä se on ollut lähes yhtä hyvää joka paikassa.

Entäs kotisushi sitten? Voiko se maistua samalta, onko se hyvää, eihän me olla japanilaisia... Voi taivas miten hyvää! Mun lemppari oli tänään kananmuna-avocado sushi joka saattaa kuulostaa ehkä ei niin hyvältä mutta oli oikeesti niin nami. Se oli mun ensimmäinen kananmunaa sisältävä sushi ja ihmettelinkin kananmunaa täytteenä mutta kuulemma Japanissa se on loppujen lopuksi vissiinkin aika yleinen sushi täyte/ sushin kaveri.

Mun tämän päivän sushi -tarina alkoi aika helposti koska Risto oli jo keittänyt sushi -riisin sekä tehnyt ja pilkkonut kaikki täytteet valmiiksi. Mulla oli siis helppo homma lähinnä vaan kasata ja pyöritellä sushit syömäkuntoon. Mä vihaan ruoan laittoa ja meidän perheessä tehdään ruokaa lähinnä siksi koska se pitää meidät hengissä mutta tää oli hauskaa. Ihan eri juttu kun kuoria perunoita...

Kuvattiin pieni kuvasarja mun ensimmäisen sushirullan tekemisestä. Tervetuloa Lauran sushikurssille!

 

Tästä lähdettiin! Niin kuin jo kirjoitinkin niin mun ensimmäinen sushi kokkaus oli tehty mahdollisimman helpoksi ja varmaksi (ei turhia pettymyksiä) joten riisi sekä muut täytteet oli tehty jo valmiiksi. Gurun mukaan onnistuneen sushin perusta on kunnolla valmistettu riisi. Sen pitää olla tahmeaa ja hyvin kasassa pysyvää jotta sushista tulee kiinteä ja hyvä. Riisi myös maustetaan mitä mä en tiennyt. Eka miinus. Seuraava Riston sushi -vinkki on viety kuulemma Japaniin saakka. Sushin pyöritys rulla kannattaa kääriä kelmuun ja näin se pysyy parempana ja helpommin siivottavana.

Seuraavaksi hommiin! En tiedä mikä tuon sushi -työkalun oikea nimi on mutta sanottakoon sitä vaikka sushi -rullaksi. Rullan päälle laitetaan merilevä -levy jota ei mun yllätyksekseni käsitelty mitenkään. Olin varma että ne laitetaan "likoon" vähän samaan tyyliin kuin liivatelehdet mutta taas miinus mulle.

Seuraavaksi riisiä. Sitä piti laittaa alareunasta vähän yli puolen välin tasaisesti reunoihin saakka. Riisi kuuluu asetella merilevän päälle kevyesti ilman painelua tai muuta runttaamista. Taas ois mulle tullut miinus. Kolmas miinus.

Täytteiden valinta oli parasta. Täytteet asetetaan riisin keskelle reunoja myöten. Ensimmäisessä kuvassa kylmäsavulohi-avocado-salaatti -täyte ja toisessa kuvassa tonnikala-avocado-salaatti -täyte. Gurun mukaan sushi keittiössä kuormasta syöminen on kiellettyä, sormien nuoleminen kuitenkin sallitaan!

Seuraavaksi vaikein osuus; sushin rullaus, johon tarvittiin jo mestarinkin apua. Ei otettu lähikuvaa kääntämisestä mutta nyt sushin alareuna käännetään riisin yläreunan kohtaan ja aloitetaan rullaus...Tämän enempää mä en osaa tätä avata.

Kun ollaan saatu sushi pakettiin, rullataan sushia käsien välissä ihan kevyesti painellen. Taaskaan ei runtata niin kuin ei riisi -kohdassakaan! Tämän jälkeen sushipötkö on valmis. Sushi kannattaa asettaa odottamaan leikkausta niin että saumakohta jää alas päin. Samalla myös merilevä imee kosteutta riisistä ja täytteistä.

 Viimeiseksi vielä sushi paloiksi tietenkin japanilaisella veitsellä (varmaan Fiskarskin toimii tässä). Sushi leikataan siistein rauhallisin vedoin niin että sitä ei taaskaan runtata lintaksi (kolmas kerta). Gurun vinkki; veitsi kannattaa huuhtoa joka sushin välissä jotta leikkaaminen on helpompaa ilman tahmaa.

Lähes täydellisiä

Pirjon tekemät Nigirit

Ready to eat?

Viimeisenä sushi breakin kohokohtana oli tietenkin tämä: Uusi Scandimaniac Chef menopeli joka on meidän käytössä seuraavan kahden viikon ajan. Kyllä mä mun mielestä tämän päiväisen sushi kokeilun perusteella oonkin aika scandimaniac chef.

 Kiitos Risto ja Pirjo!