perjantai 14. syyskuuta 2012

Köyhästi mennee köyhällä.

Onneksi auringon otto (mun perusväri on musta), jumppaaminen ja nukkuminen ei maksa mitään, sen verran köyhästi menee meidän perheessä tällä hetkellä. Tähän voidaan oikestaan laskea mukaan vielä joogakin koska mulla on se kolmen kuukauden suoraveloitus sopimus jota ei voi (onneksi!) irtisanoa joten se on nyt sellanen pakollinen meno.

Suurilta osinhan tämä meidän rahattomuus johtuu Rikun rekisteröinnistä ja sen aivan älyttömästä hitaudesta. No, neljä kuukautta ei oo vissiin mitään koska Riku tapas tänään ruotsalaisen fysioterapeutin jonka rekisteröinnissä oli mennyt vuosi. Siis vuosi!

 Mä odotan vieläkin mun ekaa palkkaa Fitness Firstiltä koska vaikka täytin kaks kertaa kaikki mun paperit, ei joku paperi ollut ikinä mennyt perille asti ja siksi mun palkka tulee nyt sitten vasta seuraavassa palkan maksussa mikä on kuitenkin onneksi "jo" ens viikon torstaina. Normaalisti mulle maksetaan palkka kahden viikon välein joten ainakin (ja onneksi) tuo mun tulon lähde tasaantuu nyt tämän jälkeen. En muista mitä oon viimeksi kirjotellut mun työjutuista mutta mulla on nyt ollut aika vähänlaisesti tunteja muutaman viime viikon ajan mutta onneksi ens viikon roster näyttää jo täydemmältä. Yksi uus tyttö sanoi ittensä irti tällä viikolla ja vielä tällä hetkellä meitä on yhteensä viisi floor instructoria = enemmän tunteja kaikille. Lokakuun puolessa välissä kaksi floor instructoria vaihtaa työnkuvaa ja aloittaa personal trainerin hommat joten siitä lähtien meillä kolmella on jaettavana 63 tuntia töitä viikossa eli noin 20 tuntia/naama/vko. Tämä tarkottaa tulevaisuudessa noin 800 aud/palkanmaksu kahdelta viikolta. Jos jumppien ohjauksia ei lasketa, en mä oo suomessa tienannu ikinä näin suurta palkkaa joten oon ihan tyytyväinen tähän. Kun saan vielä jumpat rullaamaan niin pärjään hyvin näillä.

Kolmen kuukauden pyöräilykauden aikana olin jo unohtanut miten ihanaa, helppoa ja vaivatonta autolla kulkeminen voi olla! Hitsi kun viikossa laiskistuukin nopeesti... Kun ennen poljin pyörällä joka paikkaan, nyt ei jaksaisi lähteä minnekkään kävellen saati pyörällä. Oon kulkenut autolla (Rikullahan ei sitä korttia edelleenkään ole) vähän joka paikkaan sellasella ajatuksella että nautin siitä nyt mahdollisimman paljon kun se kerran on käytössä koska hetken päästä sitä ei sitten taas ole... Autokin kulkee kuitenkin bensalla ja bensa maksaa joten niin kauan sillä ajetaan kun pääsee.

Tänään piti juhlia "autollisuutta" ja suunniteltiin päiväretkeä Byron Baylle. Sopivasti Rikua kuitenkin soitettiin töihin just tämän päivän aamuksi ja tietenkään työvuorosta ja rahasta ei voinut tässä vaiheessa kieltäytyä. Tänään oli tiedossa kirjaimellisesti paskahommia vanhainkodissa mikä ei tietenkään oo sitä lempparipuuhaa.. Mietittiin asiaa kuitenkin sillä tavalla että joku tekee sitä työkseen ihan oikeasti monta vuotta päivästä ja vuorosta toiseen. Ja toisaalta miten tärkeää niidenkin työ loppujen lopuksi on. Näillä lähihoitajan vuoroilla Riku tienaa täällä enemmän kuin suomessa sairaanhoitajana työskennellessään joten mikäs niitä on tehdessä kun niitä vaan olisi. Nyt otetaan vastaan kaikki tarjotut työkeikat.

Tästä päivästä lähtien meidän jääkaapin ovea koristaa motivointilappunen. Mun herkuttelupäivä on tästä lähtien lauantai ja koitan tälla tavalla koittaa vähentää herkkujen syönnin minimiin ja samalla vähän vähentää turhien hiilareiden saantia. Mä oon aina haaveillut lihaksikkaasta ja rasvattomasta kropasta ja jos pääsisin tällä tavalla edes vähän enemmän sitä kohti. Mulla on oikestaan kaksi ihan erilaista ihannevartaloa, toinen on lihaksikas, vähän body fitness -tyylinen vartalo ja toinen kiinteä mutta ei niin lihaksikas joogavartalo. Mä oon nyt jossain siinä välimaastossa ja oonkin koittanu  miettiä mihin suuntaan alkaisin painottamaan omaa treenaamistani vai sukkuloinko vaan samalla tavalla näiden kahden välimaastossa kun oon nytkin tehny. Oon jo vuosia haaveillut fitness kisaamisesta mutta rakastan niin paljon kaikkea muutakin liikuntaa että en tiedä miten tämä onnistuis mulla. Se vaatii kuitenkin valtavasti sitoutumista ja uhrautumistakin. Tästä motivointia kaikkien jääkaapin oviin:


Viikonloppuna tiedossa on ainakin huomis aamun työvuoro sekä Rikun kotipeli. Sunnuntaina haaveilen rannan bootcampista mutta tätä varten pitäis taas laittaa kolikot likoon... Olin jo yhdessä bootcampissa aikaisemmin tällä viikolla mutta se ei vastannut mitenkään mun käsitystä bootcampista. Kymmenen punnerrusta ja muutama kyykky juoksuosuuksien välissä ei vaan riitä.
 Sunnuntaina on taas myös tutut village marketit sekä Iron man -kisa jota ollaan menossa kattomaan. Kisa on tuttu ainakin Bondi beach -sarjasta! Ollaan nähty rannalla kun kisaajat harjoittelee tähän ja se jos mikä on hullua. Yhdistelmä juoksua, uintia ja melomista vie mehut varmasti. Laitan kuvia seuraavaan blogiin!


Ihanaa viikonloppua! Ps. Tiedättekö mikä päivä on maanantaina?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti