Viimeinen suomikirjoitus

Toukokuu on tarjonnut kyllä parastaan ja on ollu aivan ihanat ilmat koko meidän viimesen Suomiviikon ajan! Oon koittanu kaikkien muiden hommien ohella olla pihalla niin paljon kun mahdollista ja saada aurinkoa vanhaan edelliskesiltä  tuttuun tyyliin. Kohta meidän aurinko on ympärivuotinen ja rusketus ei oo Rikun sanojen mukaan enää "mikään juttu" koska kaikki on ruskeita koko ajan. Suomessa hommat on vähän erilailla ja näillä keleillä jokaisen pitäis olla ulkona auringossa saamassa rusketusrajoja ja tankkaamassa D-vitamiinia syksyä varten. Onneksi syksyyn on kuitenkin pitkä ja täälläkin on koko kesä aikaa nauttia auringosta ja löhöilystä. Ois ollu kyllä paljon kivempi lähteä täältä kunnon pakkasten tai ärsyttävien loskakelien aikana mutta sallittakoon tämä teille.

Saatiin kamat rollosta Seinäjoelle ja ollaan pikkuhiljaa koitettu löytää kaikille "lopuillekkin" tavaroille paikka. Aika ahdasta alkaa oleen eikä oo enää kovin montaa joutilasta nurkkaa mihin noita kamoja vois tukkia. Meidän rollon sohva näyttää muuten tosi kivalta äitin ja isän olkkarissa ja mun hylly sopi just hyvin Jennin olkkariin! Riku pakkas oman matkalaukkunsa jo maanantaina ja ilmoitti että "tää on jo täynnä, ei mahdu paljo mitään enää.." Tunnetusti se on kuitenkin huono pakkaamaan. Kaupassakin se ostais aina kolme muovipussia kun mä saan kaikki pakattua yhteen, joten varmaan tullaan vielä yhessä kattoon sekin matkalaukku läpi. Pienenähän meillä pakattiin kanarianmatkalaukut aina niin, että äiti ja lapset istui matkalaukun päällä ja isä veti vetoketjun kiinni. Kokemusta siis löytyy tästäkin asiasta.

 Mä alotin pakkailuni eilen ja oon aika yllättynyt siitä että se sujui (ainakin vielä) niinkin kivuttomasti. Riku makas sängyllä ja mä esittelin sille mun vaatteita "lähteekö?" - tyyliin ja Riku vastas joko myöntävästi tai kieltävästi. Nyt kun aloin miettiä tätä niin en tiedä oliko tosta (Rikusta) mitään hyötyä koska kuitenkin mä pakkasin oikestaan kaikki mitä mä halusin mutta siis ilmeisesti Rikun antama henkinen tuki oli myös tärkeää. Mun mielestä mun matkikseen mahtuu vielä ihan hyvin kamaa ja hyvä niin koska  kaikki kengät on ainakin vielä kokonaan pakkaamatta. Kakskyt kiloa (23) on kyllä uskomattoman vähän!

Me ollaan nyt päätetty aloittaa tää meidän reissaaminen lauantaina Helsingistä. Mennään silloin vielä kahdeksi päiväksi Helsinkiin kattomaan kavereita ja sieltä sitten jatketaan maanantai aamuna Milanoon ja Hongkongiin. Nyt tulee hyvä kesätarjous ja säästövinkki: Liityttiin molemmat VR:n veturiklubiin (jos muistan oikein niin se oli veturi, tais se olla.) Se on joku VR:n ilmainen jäsenklubi ja jos siihen liittyy nyt ennen toukokuun loppua, niin saa yhden kesälauantain junamatkan superalennuksella. Rikullakin junalippu tuli nyt maksaan 10,14 euroa kun se ois joutunu opiskelijakortittomana maksamaan kuitenkin enemmän. Jos tiedätte että ootte kesän aikana liikkumassa junalla lauantaina niin sinne kannattaa liittyä, säästää ainakin vähän eikä sitä lauantaimatkustuspäivää tarvinnut siis tietää etukäteen vaan sen edun saa sitten kun varaat matkan omilla tunnuksilla. Enää huominen päivä kotona ja sitten pitäis olla laukut pakattuna ja lähdössä...

Mä oon kauheesti ajatellut tätä meidän lähtemistä ja koittanu järkeillä sitä itelleni ja varsinkin äitille. Mietin sitä että kaikki ihmiset lähtee reissuun. Tai siis ei nyt ihan kaikki mutta siis kuitenkin yleensä aika paljon ihmisiä on Suomesta tuolla jossain maailmalla ja eikö se nyt oo kuitenkin ainoastaan positiivista? Porukka muuttaa ulkomaille työn perässä muutamaksi vuodeksi tai joku on reilaamassa vuoden ympäri maailmaa.  Mä oon aina ihaillut ihmisiä jotka on asunut ulkomailla ja uskaltanut ottaa ja lähteä ja nyt musta itestä on tulossa sellainen.  Aina saa tulla kotiin ja sen mä tiedän.

Tää on luultavasti nyt blogin viimeinen Suomikirjoitus ennen lähtöä. Meille on tulossa niin hektinen viikonloppu että en varmaan ehdi kirjotteleen eikä mulla nyt oikestaan edes oo kirjotettavaa ennen maanantaita ja lentokoneeseen nousua. On ollu ihana kirjotella meidän matkalle lähdöstä, tää on jotenkin itellekkin vähän sellasta terapiaa. Seuraavaksi saatte lukea mun kirjotuksia meidän arjesta ja siitä miten meidän elämä lähtee rullaamaan Australian Gold Coastilla.

Me eletään täällä vaan kerran ja nyt me lähetään kattoon mitä muuta maailmalla on tarjota. Bye Finland!

Eläkää ja pitäkää huolta itestänne!

Tässä ehkä ihanin kesäkuva!

Ovi sulkeutuu

 Tuntuu niin kauheelta sanoa kaikille heipat... Oon halinut ja itkeskenyt aika paljon näiden muutaman päivän aikana kun oon nähnyt kaikkia "viimeisiä kertoja". Oon kuitenkin koittanut ottaa sellasen "mikään ei oo lopullista" -asenteen ja tiedän että tuun tapaamaan monia ihmisiä vielä tulevaisuudessakin. Eiliset läksärit oli niin onnistuneet! Mä niin nautin kaikista! Meillä on niin ihanat kaverit ja kaikki meidän bileet onnistuu aina niin hyvin just kaikkien ihanien ihmisten ansiosta. Eilinen on ihan varmana sellanen ilta minkä tuun muistamaan aina ja mitä en tuu muistelemaan Australiassa ilman kyyneleitä.

Tänään ollaan pakkailtu kamoja ja tyhjennetty kämppää oikein kunnolla. Mä oon ihan supertehopakkaaja! En antanut kenenkään muun pakata mitään, koska oon tällanen outo ja haluan tehä kaikki tollaset hommat vaan ihan ite. Kantoavun kuitenkin vastaanotin fiksuna tyttönä. Uskomattoman paljon tätä omaisuutta on kyllä kertynyt. Riku puhutteli sitä "romuna" mutta mun mielestä "omaisuus" kuulostaa paljon paremmalta. Hullusti pitää siivota ja käydä joka paikka läpi! On muuten ensimmäinen kerta kun sulatan pakastinta ja en tajunnu että jääkaappia ei tarvi tyhjätä sen takia ennenkö muut mainitsi siitä... Mun supertehopakkauksien jälkeen meidän ilta on nyt menny suurinpiirtein näin: "Onko hunajaa? Ei, autossa." Onko sokeria? Ei, autossa" Onko lusikoita...

Tehtiin tänään vielä Rovaniemikierros viimeistä kertaa. Käytiin Napapiirillä ja otettiin "arctic circle" turistikuvia ihan niinkuin virolaiset miehetkin jotka olivat kuvailemassa samaan aikaan. Kartasta taas huomasin miten ylhällä me Suomessa ollaankaan ja miten alhalla Australia vastaavasti on. Kävin myös kääntymässä salilla viimeisen kerran. Oli tosi haikea mennä sinne ja meinasin ensin, että ei mentäisikään (vaikka siis ensin päätin mennä), mutta oli kuitenkin kiva käydä. Löysin joka salille kortin, mikä kertoo mun mielestä hyvin musta ja mun tilanteesta...Nuori ja hullu, se tässä pitää ehkä vähän olla.

Arctic circle

Mekin siellä!

"Tullaksesi vanhaksi ja viisaaksi, sinun on ensin oltava nuori ja hullu"

Tästä meillä on suunnitelmana mennä nyt ensin Jyväskylään, jonne jätetään Jennille jo jokin osa näistä tavaroista. Tarkotuksena on olla siellä muutama yö ja nähdä kaikkia Jyväskylän kavereita ennen kuin jatketaan Seinäjoelle. Meillä on nyt kaks viikkoa aikaa nähdä ihmisiä ja tankata läheisyyttä ennen Helsinkiä ja lähtöä. Oon niin innoissani mutta samaan aikaan surullinen. Elämässä on tapahtumassa yks iso muutos ja mun mielestä ois enemmänkin epänormaalia jos en tuntisi tätä haikeutta ja surullisuutta. Seuraavat kaks viikkoa omistan kaikille teille.

Huomenna tämä ovi sulkeutuu viimeisen kerran. Kiitos Rovaniemi!

Järjestyksen ihminen ja muuttorumba

Mä oon sellanen ihminen jota ärsyttää kaikki keskeneräinen erityisesti siis puhuttaessa järjestyksestä ja sen ylläpidosta. Meidän perheen lasten toukokuu on ollut aikamoista muuttorumbaa koska me ollaan kaikki muutettu tai vaihdettu asuntoa nyt toukokuun aikana. Jenni vaihtoi asuntoa Jyväskylässä ja se jo mielessään sisustaa sitä mun tavaroilla. Muun muassa pesukone ja kirjahylly on ainakin menossa sinne ja sohvasta ne saa "tapella" äitin kanssa. Ajaessani Rollo-Seinäjoki välillä sain lisäksi "otan myös sun villalankamaton"- tekstarin joten kai sekin on menossa sinne.
 Jennin muuton lisäksi myös Henri valmistui ja muutti Jyväskylästä Seinäjoelle ja nyt mäkin sitten kannan kamoja kotiin. Ainoana erona Jennin ja Henrin muuttoihin mun muutossa on se, että mä oon ainut kuka ei ota muuttaessaan kamoja mukaan vanhasta uuteen vaan mun pitää löytää paikka joka talvitakille ja pahvilaatikolle. Tietenkin tämä tarkoittaa sitä, että mun kamat kulkeutuu suureksi osaksi kotiin äitin ja isän vaivoiksi. Meillä on yli 200 neliön talo, mutta pikkuhiljaa alkaa täältäkin loppua tila nurkista. Mietin, että mun pitää varmaan hommata jonkinlainen "lainavihko" johon kirjotan kenellä on lainassa multa mitäkin tavaraa koska en mä niitä enää sitten muista kun tarvin niitä taas.

 Koska oon järjestyksen ihminen , mun oli heti eilen pakko löytää paikka jokaiselle tavaralle ja oikestaan se hoitu ainakin vielä aika kivuttomasti. Kävin kamoja läpi neljän eri kategorian mukaan: Mitä varastoon, mitä mukaan, mikä myyntiin tai roskiin. Loppujen lopuksi huomasin, että mulla ei edes oo niin paljoa vaatteita mitä haluan ottaa mukaan. Siivotessani avasin joka pussin ja kävin mun vanhoja tavaroita läpi. Onnistuin  myös repimään auki pussin missä oli Rikun vanhoja jenkkifutiskamoja ja joka jenkkufutisvaimo voi nyt tätä lukiessaan kuvitella sen hajun nenässään. "Ne haisee voitoilta ja häviöiltä" totes Riku, mutta mun mielestä ne haisi ihan totaalihäviöltä; kuolemalta.

 Uskomattoman paljon mahtuu muuten sängyn alle tavaraa! Laitoin sängynaluslaatikoihin ihan kaiken mikä sinne mahtui ja nyt kirjat ja vaatteet mitä en ota mukaan on siellä siististi pakattuna. Järjestyksen ihminen ja muuttorumba on nyt sopinut jotenkin yllättävän hyvin yhteen ja pahvilaatikot on ollut purettuna jo ennen kuin ne on ehtinyt edes ahdistaa.  Kävin eilen myös tarkistamassa Henrin ja sen kihlatun Mainan asunnon (tai ei se mikään "asunto" oo vaan meidän vanha ihana mummola!)  ja täytyy todeta, että sotkusta päätellen niitä ei varmaan yhtään ärsytä pahvilaatikot tai epäjärjestys. Sielläkin ois muutama sängynaluslaatikko ihan paikallaan!

Sain tänään kirppispaikkatarjouksen: Huomenna Seinäjoen rytmikorjaamolla ois "pöytäloppuunmyyty" kirppari johon olis yks ylimääränen pöytä varattuna. Se ois täydellinen koska se on järjestetty siellä nyt muutaman kerran ja ollut käsittääkseni tosi suosittu. Lisäksi siellä saa myydä kamat itekseen ilman hinnoittelua yms. ja sellasta mä tarvisinkin koska hinnoittelu on niin raskasta ja ärsyttävää. Nyt mua harmittaa hirveesti koska mä tietenkin jätin mun kirpparikamat Rovaniemelle kun ne ei mahtunut autoon ja kaikki mun parhaat myytävät on nyt siis siellä. Voisin kuitenkin vielä illalla tarkistaa noi mun täällä olevat vaatteet läpi jos vaikka saisin niistä koottua jonkinlaisen kirpparikuorman. Pöytävuokra on maksanut kymmenen euroa niin kyllä mä nyt ainakin sen verran keksisin sinne myytävää muttakun mulla ois oikeesti ollu vielä niin paljon hyviä vaatteita sinne...
Huomenna ois myös Seinäjoen LadyLinen Supersaturday joka oli ennen kirppispaikkatarjousta mun lauantaisuunnitelma nro 1. Oon ollu viimeksi jumpassa mun omalla viimesellä tunnilla yli viikko sitten ja sen jälkeen vaan juossut ja lenkkeillyt. On jotenkin tosi ahdistavaa olla näin kauan pois salilta koska siihen on vaan niin tottunut. Jotenkin juoksu ei riitä mitenkään yksin pelkäksi treeniksi vaikka sitä mun nyt pitäis eniten treenaa jos meinaan sinne maratonille heinäkuussa.

Tälläkin hetkellä mulla tuhisee jaloissa elämäni rakkaus. Aina kun mä tuun kotiin, niin en malta millään lähteä täältä just esim. salille tai muualle koska tää koira ei vaan pärjää ilman mua.  Sen takia koitan minimoida aina kaikki menoni koska se on mulle kuitenkin tärkeämpi kuin kuntosali ja bodypump. Tästäkin huolimatta mun pitää ainakin joku päivä käydä etsiis uusia matkalaukkuja koska meidän matkalaukut on jo itessään niin painavia että ne vie meidän mielestä liian suuren osan 20 kg:n painosta mitä saadaan viedä per laukku. Kuulin kuitenkin sisäpiirin tietoa että lentokentillä hyväksytään vielä 23 kilon laukku joten voi olla että laukkuun lipsahtaa muutama lisäkilo...

Back to reality!

Hullua, se on jo toukokuu! Voisin sanoa että meidän vappu oli ehkä paras vappu ikinä! Viis päivää Helsingissä vierähti ihan siivillä vaikka aluksi olin sitä mieltä, että olisin mielummin viettänyt vappuni perheen kanssa nyt, kun meidän lähtöön on enää niin vähän aikaa. Oon kuitenkin onnellinen että tehtiin toi reissu, koska nyt nähtiin monia kavereita joiden kanssa oli aikaa hengailla ja oikeesti olla yhdessä.  Oikestaan noi kaverit on meille melkein kuin toinen perhe ja mä ainakin itkin kun lähdettiin aamulla kotiin.

Lauantaina juhlittiin meidän "kuukausi australiaan päivää" ja kaiken muun toiminnan ohella käytiin ulkona porukalla syömässä.  Kattelin lentokoneita Helsingin taivaalla ja mietin, että kohta me ollaan yhdessä tollasessa koneessa. On kuitenkin jotenkin niin outoa tajuta vieläkään koko asiaa että muka oikesti ollaan jonnekkin lähdössä. Sunnuntai oli paras päivä. Silloin meidän porukkaan liittyi myös Rikun Australiasta Suomeen tullut sisko ja se oli ehkä yks erityisen ihana juttu. Ei olla ehditty nähdä nyt ollenkaan sen jälkeen kun Matilda tuli Suomeen ja se on harmittanu kaikkia ihan hirveesti. Nyt oli ihana nähdä ja saatiin vähän juteltua aussijuttujakin ja muuta. Aloitettiin päivä etukäteen varatulla brunssilla yhdestä parhaimmiksi kehutuimmassa brunssimestassa. Hinta oli aika suolanen, 26 euroa/henkilö ja vaikka brunssi oli ihan kiva ja söin itteni niin täyteen kuin vain pystyin, niin siltikään en mun mielestä saanu vastinetta ihan koko rahan edestä. Kai se on sitten oma vika jos ei tykkää sillistä ja mahaan ei mahdu enempää. Croissantit ja juustot oli mun lemppareita. Sunnuntaita jatkettiin puistossa missä hengailtiin lähes koko päivä niin kauan että oikestaan jokaisen iho punotti jostain kohtaa.

Sunnuntain brunssimesta

Brunssiporukka!

Rollossahan olikin sitten vähän eri vappumeininki.. Meidän vappu juhlittiin jo eilen ja nyt oli aika alkaa ekoihin oikeisiin muutto ja pakkaushommiin. Back to reality! Aloitettiin pakkailut kaapeista ja saatiinkin jo aika paljon kamoja laatikoihin. Tyhjättiin muun muassa molempien vaatekaapit sekä sängynalusta ja muuta pientä. Vaikka saatiin jo paljon tavaraa pois, niin oikestaan kaikki mikä on ollut esillä, jäikin vielä esille. Mun mielestä on paljon mukavampi olla kun alotetaan pakkailut siitä, mikä on piilossa. Silloin ei tyhjyys ala ahdistamaan vaikka enhän mä ees oo täällä...

Pakkausnäkymiä

Kaapit tyhjiksi!

Riku huokaili mun "krääsän" määrää ja mä panikoin että onhan painava pahvilaatikko nyt pakattu ihan varmana niin, että se ei pääse liikkumaan mun tärkeiden Iittalan lasituikkujen ja pläkkilyhtyjen päälle. On ne kuulemma. Kärsivällisenä Riku kanniskeli ja siirteli laatikoita autossa ja autosta mun (välillä sekavienkin) ohjeiden mukaan. Oon valinnu muuttoapuni hyvin! Mun oli pakko ottaa kuva Rikun vanhoista kuluneista reiskoista. Käytiin nopea keskustelu kenkien kohtalosta ja voitte arvata kumpi oli roskiksen kannalla. Nämä nyt kuitenkin säästettiin vielä tunnesyiden takia..

Reiskat

Ps. Jos huomenna näette pienen vihreän ylitäynnä olevan Fiatin Rovaniemi-Seinäjoki välillä niin se oon minä!