Ovi sulkeutuu

 Tuntuu niin kauheelta sanoa kaikille heipat... Oon halinut ja itkeskenyt aika paljon näiden muutaman päivän aikana kun oon nähnyt kaikkia "viimeisiä kertoja". Oon kuitenkin koittanut ottaa sellasen "mikään ei oo lopullista" -asenteen ja tiedän että tuun tapaamaan monia ihmisiä vielä tulevaisuudessakin. Eiliset läksärit oli niin onnistuneet! Mä niin nautin kaikista! Meillä on niin ihanat kaverit ja kaikki meidän bileet onnistuu aina niin hyvin just kaikkien ihanien ihmisten ansiosta. Eilinen on ihan varmana sellanen ilta minkä tuun muistamaan aina ja mitä en tuu muistelemaan Australiassa ilman kyyneleitä.

Tänään ollaan pakkailtu kamoja ja tyhjennetty kämppää oikein kunnolla. Mä oon ihan supertehopakkaaja! En antanut kenenkään muun pakata mitään, koska oon tällanen outo ja haluan tehä kaikki tollaset hommat vaan ihan ite. Kantoavun kuitenkin vastaanotin fiksuna tyttönä. Uskomattoman paljon tätä omaisuutta on kyllä kertynyt. Riku puhutteli sitä "romuna" mutta mun mielestä "omaisuus" kuulostaa paljon paremmalta. Hullusti pitää siivota ja käydä joka paikka läpi! On muuten ensimmäinen kerta kun sulatan pakastinta ja en tajunnu että jääkaappia ei tarvi tyhjätä sen takia ennenkö muut mainitsi siitä... Mun supertehopakkauksien jälkeen meidän ilta on nyt menny suurinpiirtein näin: "Onko hunajaa? Ei, autossa." Onko sokeria? Ei, autossa" Onko lusikoita...

Tehtiin tänään vielä Rovaniemikierros viimeistä kertaa. Käytiin Napapiirillä ja otettiin "arctic circle" turistikuvia ihan niinkuin virolaiset miehetkin jotka olivat kuvailemassa samaan aikaan. Kartasta taas huomasin miten ylhällä me Suomessa ollaankaan ja miten alhalla Australia vastaavasti on. Kävin myös kääntymässä salilla viimeisen kerran. Oli tosi haikea mennä sinne ja meinasin ensin, että ei mentäisikään (vaikka siis ensin päätin mennä), mutta oli kuitenkin kiva käydä. Löysin joka salille kortin, mikä kertoo mun mielestä hyvin musta ja mun tilanteesta...Nuori ja hullu, se tässä pitää ehkä vähän olla.

Arctic circle

Mekin siellä!

"Tullaksesi vanhaksi ja viisaaksi, sinun on ensin oltava nuori ja hullu"

Tästä meillä on suunnitelmana mennä nyt ensin Jyväskylään, jonne jätetään Jennille jo jokin osa näistä tavaroista. Tarkotuksena on olla siellä muutama yö ja nähdä kaikkia Jyväskylän kavereita ennen kuin jatketaan Seinäjoelle. Meillä on nyt kaks viikkoa aikaa nähdä ihmisiä ja tankata läheisyyttä ennen Helsinkiä ja lähtöä. Oon niin innoissani mutta samaan aikaan surullinen. Elämässä on tapahtumassa yks iso muutos ja mun mielestä ois enemmänkin epänormaalia jos en tuntisi tätä haikeutta ja surullisuutta. Seuraavat kaks viikkoa omistan kaikille teille.

Huomenna tämä ovi sulkeutuu viimeisen kerran. Kiitos Rovaniemi!