Dreamtime -beachin yogini

Iiihana päivä! Kerrankin päästiin lähtemään liikkeelle oikeesti lähes aussityyliin, aikasin aamulla. Eilen suunniteltu Sunshine Coastin reissu siirrettiin tuonnemmaksi ja vietiinkin äiti ja isä mun ja Rikun lempparirannalle Dreamtime -beachille. Tämä ihana ja rauhallinen, rantavahdeista ja turisteista vapaa ranta on vähän kauempana New South Walesin osavaltiossa, ehkä noin 45 minuutin ajomatkan päässä. Fiilis on ihan eri kun Gold Coastin suosituilla turistirannoilla ja taas tuli mietittyä miksei me tulla useemmin tänne. 

Nähtiin delfiinit ihan läheltä ja uitiin "tide poolissa" joka on  nousuveden muodostama allas kivien keskellä. Siellä oli sylkevää korallia! Kun aalto tuli, koralli veti ilmeisesti "vettä suuhun" ja sitten ne syljeskeli pieniä vesisuihkuja sieltä täältä. (Niin outoa mutta näin tapahtui). Tässä muutama kuva tuosta Tide poolista.

Tide pool

Siellä oli luola jonka läpi pystyi sukeltamaan. niin ja noi on niitä koralleja

Oon lupaillut joskus joogakuvia ja tämä oli ihan täydellinen ranta pienelle joogahetkelle. Oon kehittynyt asanoissa ihan hirveästi ja musta tuntuu että opin jotain uutta jokaisella tunnilla. Mun joogajäsenyys on nyt tauolla mutta hinku kuumaan huoneeseen on valtava. Pakko päästä huomenna! Tässä muutaman kuvan verran matskua siitä millaselta Bikram yoga näyttää.

Backward bending

Ardha Chandrasana, pada hastasana

Standing Head to Knee Dandayamana-Janushirasana (Sanskrit)

Standing Bow Pose Dandayamana-Dhanurasana (Sanskrit)

Balancing Stick Tuladandasana(Sanskrit)

Locust Pose Salabhasana (Sanskrit)

Bow Pose Dhanurasana (Sanskrit)

Camel Pose Ustrasana (Sanskri)

Mun lemppari asana on ehdottomasti kuvasarjan viimeinen Camel pose. Myös standing poset on aina niin ihania ja haastavia. Lattiasarjan päinmakuulla tehtävistä asanoista (esim: Locust Pose Salabhasana (Sanskrit) ja  Bow Pose Dhanurasana (Sanskrit) en erityisemmin nauti vaikka ne ei edes ole (ainakaan mun mielestä) niitä kaikista haastavimpia.
 
Oon vieläkin salaa haaveillut Bikram yogan ohjaajakoulutuksesta. Myös muut ohjaajat on kertoneet mulle mun olevan valmis ja haluasinkin niin paljon sinne! Uskon että fyysisesti mä olisin valmis tähän yheksän viikon koulutukseen mutta myös psyykkinen puoli pitäis olla kunnossa. Kaikki ohjaajat joiden kanssa oon kyseisestä asiasta jutellut, on olleet sitä mieltä että kokemus on aivan mahtava satsaus ja panostus omaan itseen. Tulisitteko te mun tunnille?

Mestarin vaimona

Lauantaista lähtien meidän perheessä on asunut Queenslandin mestari! Rikun joukkue Stingrays voitti ansaittua kultaa hyvin lukemin Brisbanessa pelatussa finaalissa. Jos joltain on jäänyt vielä Rikun laji välistä, niin kyseessähän on tietenkin Amerikkalainen jalkapallo. Täällä laji on on jäänyt aika vähälle huomiolle super suositun Rugbyn ja Aussifutiksen takia mutta ainakin finaalissa oli tunnelmaa! Riku on nyt viitenä vuotena peräkkäin hävinnyt kullan hopea - tai pronssimitaleihin ja tämä osavaltion mestaruus olikin oikestaan yks niistä jutuista mitä täältä tultiin hakemaan. Tässä muutamia kuvia voittofiiliksistä!

"Best player" Värikästä aussihousumuotia!

Bongaa pinkit kengät!

One happy Stingray

Lentokenttäjännitystä

Mumma Bear! <3

Nää on jo syöty

Näistäkin kuvista on jo viikko ja Äiti ja isäkin on ehtinyt olla maisemissa jo niin kauan että ainakin hartiat on ehtiny palaa. Arvatkaa kuka itki lentokentällä? Oli niin ihana nähdä niin pitkästä aikaa vaikka äitin kanssa just puhuttiin siitä miten ei yhtään tunnu siltä etteikö muka oltaisi nähty.. Ollaanhan me nähty, skypessä nimittäin ja voi vitsi miten se on pelastanut mun maailmalla matkaamisen.

Ollaan nyt viikko otettu ihan rauhassa ja pääasiassa vaan rentoiltu ja nautittu yhdessä olosta. Tälle toiselle lomaviikolle on nyt sitten hyvä tehdä jo vähän enemmän suunnitelmia. Huomiseksi suunniteltiin päiväreissua pohjoseen Sunshine Coastille. Oon kuullut paikasta paljon hyvää mutta ei olla ehditty vielä käydä siellä meidän täällä olon aikana. Kiva tehdä välillä myös jotain sellasta mitä ei olla vielä mekään koettu etukäteen. Kaikista parhaitenhan tonne tietenkin toimis yön yli kestävä reissu, mutta mun ja Rikun töistä johtuen se ei oo oikein mahdollista kun aina jomman kumman pitää olla töissä. Ajomatkaa Sunshine Coastille ei kuitenkaan tuu kuin about kaks tuntia joten tällä ajomäärällä päiväreissu on vielä toimiva.

Perjantaina on (rahatilanteesta riippuen) suunnitelmissa IKEA:n reissu ja sunnuntaina lähdetään toiselle päiväreissulle Byron Baylle. Byron Baylla on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina isot ja käsittääkseni suositut markkinat jotka meillä on myös vielä näkemättä. Byronillahan me ollaan oltu jo kerran ennemminkin mutta markkinat on mennyt ohi. Paikalla pitäis olla paljon paikallisia myyjiä joten oon varma että ihana, rento ja värikäs hippifiilis on taattu.

Mikä se on kun ei yhtään tunnu joululta? Plus 30 asteen lämpötila, aurinko ja muovikuusia pursuavat kaupat ei vaan oo vielä nostattanut ainakaan mun joulumieltä. Viime vuonna Rovaniemellä ehkä yksi parhaimpia Rollo muistoja ikinä oli Antti Tuiskun ja Vaasan kaupungin orkesterin Rovaniemen kirkossa järjestetty joulukonsertti joka oli aivan mahtava. Jotenkin mulla on sellanen fiilis että Antti jäi tämän keikan jälkeen keikkatauolle mutta jos se nyt sattuiskin keikkailemaan näitä joulukeikkoja (ja vielä ois mahdollisuus saada lippuja) niin suosittelen ehdottomasti! Kaikille niille jotka ei saa Antista tarpeekseen niin suosittelen lisäksi vielä mun ja Rikun joulun lempparileffaa: Joulutarinaa. Tämä on jo kolme joulua ollut meidän perinne leffa ja voi että miten se onkin niin hyvä. Toimii takuuvarmasti!

Seuraavaksi yksi parhaimmista Antin biiseistä. Kuka pystyy kuunnella ilman kyyneleitä?

Tänään päätin että joulu - ja joulufiilis on tultava, auringosta ja muovikuusista huolimatta, ja lähettiin porukalla ostamaan joulutunnelmaa. Sain työkaverilta vinkin kukkaruukussa kasvavasta "oikeasta joulukuusesta" mutta paikan päällä ja (kuusen nähtyäni) se ei vaan mitenkään vastannut mun päässä olleita valtavan ihania kuvitelmia... Kuusi jäi siis ostamatta mutta jouluvalot kuitenkin hankittiin ja nyt pitäis vaan viritellä ne paikalle. Onneksi mulla on paikalla oma personal designer ja taidankin pyytää äitin apua oikeanlaisen joulutunnelman luomiseksi. Meidän äitillä on ihan mahtava sisustussilmä ja meillä näyttää kotona aina niin kivalta. Jos saataisi tännekkin nyt vähän samaa kotitunnelmaa, edes ihan pikkusen.

Jäi meille jotain muutakin käteen tuosta reissusta kun jouluvalot... Riku nimittäin kasvatti meidän perheen "huonekalu" saldoa riippumatolla! Snorkkeleiden lisäksi riippumatto on ollut sen haaveena koko meidän täällä olon ajan ja täytyy myöntää että taas se onnistui; nappiostos! Tämä on vielä ihana kahden ihmisen malli jossa voidaan makoilla yhessä 150 kiloon asti.

Miten hyvältä tämä voi maistua??!

Tällä viikolla vaihdetaan kalenterin sivu joulukuuksi! Onko teillä jo suklaakalenterit hommattuna? Meilläpä on ja vielä muumi -kuvalliset! Lauantaina alkaa lähtölaskenta!

Movember kutittaa

Marraskuun kahdeksastoista päivä ja niin kuin varmaan monessa muussakin perheessä, meidänkin perheessä viikset kasvaa. Riku on jo kolmatta kertaa mukana Movemberissa ja pikkuhiljaa alkaa yli kahden viikon viiksien kasvatus näkyä ylimääräsinä karvoina naamassa (sekä kutittaa mun nenässä). Mun mielestä Movember on ihan mahtava kampanja jonka tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista. Oikeastihan tarkoituksena on siis kerätä omalla viiksien kasvatuksellaan rahalahjoituksia tämän asian eteen mutta ainakin meillä se kaikista siistein juttu taitaa kuitenkin olla se lupa kasvattaa viiksiä (ilman sitä rahakeräystä). Tiesittekö että Movember on lähtöisin Australiasta? Ensimmäistä Movemberia vietettiin täällä jo vuonna 2003.

Äiti ja isä tulee tiistaina! Just sain äitiltä viestin Hong Kongista: "Just tultiin hotelliin. Koneessa oltiin yli 12 tuntia kun koneessa oli joku ongelma joka piti korjata. Muutama tunti ehkä nukuttu. Oli aika karjavaunu. Paikat oli tosi pieniä, ehkä pienempiä kuin lomalennoilla. Katellaan joku ruokapaikka ja mennään nukkumaan." Tervetuloa meille! Paljon se ottaa mutta kyllä se on sen arvoista.

Samppa lenti pesästä ja tuli jo heti ikävä! Onneksi saadaan se takasin vielä myöhemmin kun tää suurin vierailija kausi rauhottuu. Miten huono ihminen mä oon, ajoin sen pois omasta kodista! Ollaan nyt järjestelty asuntoa vähän isä ja äiti -kuntoon ja mietitty erilaisia nukkumis ja huonejärkestelyjä yms. Mä olin aluksi sitä mieltä että äiti ja isä saa master bedroomin, mutta ollaan nyt kuitenkin mietitty niiden käyttöön Sampan huonetta joka on aamuisin viileämpi ja muutenkin vähän etäämmällä keittiöstä, meidän elämisen keskuksesta.Vieraista huolimatta me eletään Rikun kanssa kuitenkin meidän arkea, joten aamuheräämiset ja muut  menemiset ei ehkä kuulu Sampan huoneeseen niin kovasti.

 Äitin ja isän tulon ajaksi mä oon vähentänyt Fitness Firstin työvuorot kolmeen vuoroon viikossa. Näistä kaksi on aikaisen aamun vuoroja  (05.00-08.00) ja yksi on iltavuoro. Ajattelin sen niin, että tavallaan mulla on vaan yks työvuoro äitin ja isän kannalta koska pääsen kotiin jo silloin kun täällä aletaan vasta heräillä. Jumpat ja ABBBC treenit on tietenkin pakko ohjata mutta ne nyt vaan on sellasia tunnin rykäisyjä silloin tällöin.

Tärkeintä on olla yhdessä niin paljon kun mahdollista ja tämän mahdollistamiseksi oon uhrannut myös jotain muutakin kun työt. Mun kolmen kuukauden jooga jäsenyys loppuu ens viikon perjantaina koska en enää jatkanut suoraveloitus-sopimusta. En voi tietenkään olla kokonaan joogaamatta ja oonkin miettinyt ostavani vieraiden ajaksi kymmenen käynnin kortin. Tämän kanssa voisin mennä joogaan kun siltä tuntuu, mutta ei kuitenkaan tarvisi ottaa paineita jäsenyydestä ja menemättä jättämisestä.

Oon miettinyt tätä samaa asiaa myös kesäaikana ja en oo varma haluanko ottaa jäsenyyttä ollenkaan kesäkuukausille. Päivät alkaa olla jo niin kuumia että usein ei oo enää tehnyt niin palavasti mieli hot joogaan. Suomessa se olis aivan ihana viileiden ja kylmien päivien piristys, mutta nyt jotenkin aurinko vie mehut jo ennen joogaan ehtimistä. On siis paljon mahdollista että myös kesäkuukaudet mennään kymmenen käynnin kortilla.

Oon koko ajan haku päällä työhommiin liittyen ja vein taas perjantaina CV:tä kolmeen uuteen kuntokeskukseen. Tällä hetkellä mun päätavoitteena on päästä mahdollisimman monen kuntosalin ohjaajalistalle ja tätä kautta saada enemmän vakkari ohjaustunteja viikkoon. Nythän mulla on vaan ne kaksi Fit Girl Clubin tuntia viikossa joten mukaan mahtuis vielä helposti muutama muukin.

CV:n vienti poiki heti tuuraus keikan yhteen kuntokeskukseen. Olin aamulla ohjaamassa Bodypumpin Fernwood -nimisessä naisten kuntokeskuksessa. Nyt alkaa tuntien ohjaukset sujua luonnollisesti ja ilman sen suurempia kielipaineita. Ihana kun voi koko ajan enemmän ja enemmän rentoutua asiakkaiden edessä ja olla oma itsensä. Asiakkaat tykkäs mun tyylistä ohjata ihan hirveesti ja sain hyvää palautetta tunnista. Mulle jäi heti sellanen olo että tästä voi seurata vaikka mitä kivaa! Toivottavasti mun tuntemukset olis oikeassa!

Saadaan isän ja äitin tulon ajaksi taas Riston tilavampi auto käyttöön. Ilmastointi ja toimiva radio- we missed you! Ollaan saatu käyttää Karenin autoa monta viikkoa ja tänään pestiin ja puunattiin se palautus kuntoon, tietenkin suomalaisella lapsityövoimalla. Kiitos Karen!

Blogin aloitusbiisi on Tuomas Kauhasen uusi, Miksi naiset rakastuu renttuihin -biisi. Puhuttiin kyseisestä artistista yks päivä aussi -Ninnin kanssa ja mun mielestä kuulostaa aika hyvältä. Sopii myös viiksiteemaan. Onko tämä päässyt jo radiohitiksi?

Eka videopostaus!

G'Day!

Voisko noi uunissa olevat kanat olla jo kypsiä että pääsisin altaalle? On suoraan sanottuna kidutusta olla sisällä kun aurinko paistaa. Aamun pilvisestä kelistä johtuen mulla piti olla tänään siivouspäivä, mutta kummasti vaan siivous unohtui kun aurinko alkoi paistamaan. Oon joskus kirjotellutkin tästä mun "suomalaisen aurinkohulluudesta", enkä oo kyllä paljoa petrannu tässä...

Sunnuntaina oltiin taas syventämässä rusketusta meidän ekalla snorklaus -retkellä. Juu, ostettiin viime viikolla molemmille snorkkelit (Rikun painostuksesta)! Riku on jo kauan aikaa puhunut snorklaamisesta ja sen "sitten kun mä saan töitä" -haaveena on ollut ostaa omat snorkkelit. Snorklaaminen on varmaan kivaa joo, mutta en ollut ehkä siltikään niin innostunut niiden ostosta kuin mitä Riku ja sen valitessa snorkkeleita, mä laskin mielessäni mitä muuta kivempaa sillä samalla rahalla sais (lattiatyynyt, torkkupeiton sohvalle, VAATTEITA...)

Snorkkelit kuitenkin lähti mukaan ja nyt meidän perheessä onkin sitten aloitettu uusi harrastus. Kesää kohti mentäessä vesi on lämmennyt jo sen verran että meressä pystyy uida (tai snorklata) hyvän aikaa ilman paleltumisvaaraa. Tämä oli mun eka snorkkelikokemus ikinä ja niin kuin kaikki uudet jutut, muakin aluksi vähän jännitti kiviltä veteen meno ja se miten siihen putkeen oikein hengitetään? Riku sukelteli syvyyksissä mutta mun snorklaus oli enemmänkin ehkä turvallista "takapuoli pinnalla" menoa. Note for myself: Ens kerralla pitää purra vähän vähemmän snorkkelin suu -osaa, koska nyt mulla tuli pää kipeäksi turhasta jännityksestä. Ei sitä kuulemma edes tarvi purra mutta mun mielestä sieltä tulee vesi välistä jos en oo tarkkana sen kanssa...

Sano muikku!

Eilen vietettiin Melbourne Cup -päivää mikä on joka vuotinen, marraskuun toisena tiistaina järjestettävä Australian suurin ja tunnetuin hevoskisa. Vaikka kisat kisataan Melbournessa, juhlitaan Melbourne Cupia ympäri Australiaa. Kisaa onkin luonnehdittu muun muassa “The race that stops the nation” -lauseella.

Pääasia juhlassa on tietenkin hevoskisa, joiden voittajaa koko Australia veikkaa mutta myös syy laittautua kauniiksi ja lähteä ulos on varmasti kuitenkin loppujen lopuksi monelle se juhlan pääsyy. Naisten perinteenä on pukeutua tyylikkäisiin mekkoihin ja erikoisiin hattuihin ja kaikki panostaa omaan asuunsa 100%. Päivä on ehdottomasti näyttäytymistä varten ja kilpailua käydään hevosten lisäksi myös parhaimmasta Melbourne Cup -day pukeutumisesta.

Melbourne Cup -pukeutumista

Vaikka kisa onkin koko Australian yhteinen juttu, tylsänä Suomalaisena mä en tietenkään tiedä siitä sen enempää. Sen verran olin kuitenkin asialla että pyysin Ristoa ja Pirjoa veikkaamaan myös mulle voittajahevosta joka ei sitten kuitenkaan osunut kohdalle, (niin kuin ei myöskään eilen arvottu loton $ 100 miljoonan päävoittokaan...)

Vielä muutama viikko marraskuuta jäljellä ennen joulukuusta alkavaa kesää. Joulu ja kesä yhdessä ei kuulosta mun korvaan yhtään oikealta yhdistelmältä ja sen takia onkin ihan outoa nähdä jouluaiheisia tavaroita yms. muun muassa kaupoissa kierreltäessä. Mulla on jotenkin ihan sellanen fiilis että en onnistu ostamaan kenellekkään yhtä ainoaa joululahjaa ihan vain siitä syystä, että mä en tajua ostaa niitä. Mä rakastan joululahjoja ja erityisesti niiden ostelua, joten ei kai se auta muu kuin laittaa joulumusat korville ja lähteä shortseissa joulupukin hommiin. Uskon että bikinijoulusta huolimatta ainakin lahjat maistuu yhtä hyviltä kuin aina ennenkin!

Rikulla menee koko viikko töissä oikestaan sellasella vauhdilla että ei ehditä kuin nukkua yhdessä. Ainakin tämän viikon aikataulut menee siis lähes niin ristiin kun mahdollista. Lauantaina on sen viikon ainut vapaa, jolloin Rikun joukkue pelaa semifinaalissa finaalipaikasta. Jätin väliin viime kertaisen, tällä samalla kentällä pelatun pelin ja kuulin harmikseni miten kenttä oli ollut täynnä kenguruita. Nyt on tavoitteena siis finaalipaikka sekä kengurun näkeminen!

Äiti, voit alkaa jo pakata matkalaukkuja!