Täällä ei näköjään turhaan laiskotella ja joulua juhlitaan tehokkaasti tasan se yks päivä ja jo seuraavana päivänä (26.12) ollaan ikään kuin back to basics. Suomessa 26.12 tunnetaan Tapaninpäivänä ja Australiassa tätä samaa päivää kutsutaan Boxing day:ksi. Olin aluksi vähän häkeltynyt kyseisestä nimityksestä (en tiennyt odottaako koko kansan nyrkkeilymatsia vai mitä) mutta onneksi sain mun aussikaverilta kelpo selityksen nimelle. Ennen vanhaan on Boxing day:na pakattu kaikki jouluruoan tähteet paketteihin, muovirasioihin, boxeihin, miten kukakin niitä nimittää, ja jaettu köyhemmille. Tästä siis nimi Boxing day.
Mikä saa ihmiset hulluiksi joulun jälkeen? No tietenkin alennusmyynnit! Boxing day on alennusmyyntien ensimmäinen päivä, jolloin ihmisiltä viedään vielä viimeisetkin rahat (jos jollain sattuu sitä siis vielä olemaan joulushoppailujen jälkeen.) Tiesin että tämä on hullua mutta siltikin se piti päästä myös ite kokemaan. Siinähän ne tunnit sitten menikin parkkipaikalla pyöriessä ja tungoksessa muita väistellessä. Koska kauppojen kassajonot oli niin pitkiä, ei käteen tältä reissulta jäänyt mitään. Pitäis vissiin useemmin mennä shoppailemaan tällasina päivinä.
Palataan hetkeksi jouluun ja päivissä taakse päin. Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja rentouttava joulu! Meidän erilainen joulu meni kivasti ja kyllä se joulufiiliskin tais sieltä löytyä viimeistään silloin, kun sai ahtaa lautasen (ja mahan) täyteen oikeaa, suomalaista, jouluruokaa. Porkkanalaatikko, imelletty perunalaatikko ja kinkku maistui niin hyviltä. Toimii joka vuosi.
Lahjat jaettiin ja avattiin skypen välityksellä ja taas täytyy todeta se, miten mahtava juttu se onkaan. Mahdollistaa niin paljon asioita ja ilman sitä jäis monet tärkeät jutut näkemättä ja kuulematta. I feel so spoilt. Sain niin ihania lahjoja että oikestaan ei enää edes tehnyt mieli ostaa mitään Boxing day:n aleista vaan olla joskus tyytyväinen siihen mitä on.
Tässä kuva yhdestä joulun toivelahjasta. Zero Japan tea pot vie mun teen juomisen ihan uudelle tasolle.
Sekä aatto että joulupäivä vietettiin aussityyliin suurimmaksi osaksi rannalla. Täällä osataan ottaa rennosti ja pyhäpäivistä nautitaan täysillä. Joulun kunniaksi pukeuduttiin tonttulakkeihin mutta toimii myös aurinko suojana.
Mun ensimmäinen aussijoulu pääsi myös otsikoihin kun Iltasanomien toimittaja soitti tekeäkseen haastattelun erilaisesta joulusta. Meidän "Suomalaistytön australialainen joulu" -artikkeli ilmestyi netissä eilen ja sen jälkeen mun blogissa on vieraillut melkein 12.000 lukijaa! Tämä kaikki siis sinä aikana kun artikkeli on ollut julkaistuna. En tiedä moniko blogia on oikeasti lukenut, monet ovat ehkä käyneet avaamassa sivun vaan pelkästä mielenkiinnosta mutta oon saanut muutaman tosi mukavan viestin uusilta lukijoilta.
Mietin ihan tietoisesti sitä, julkaisisinko blogia haastattelussa mutta tulin siihen tulokseen, että jos erilainen joulu australiassa kiinnostaa, voi myös blogissa olla hyvää materiaalia tähän. Toivottavasti edes muutama näistä satunnaisista linkin avaajista on tullut jäädäkseen, mun mielestä on niin ihana kirjotella teille kaikille.
Tässä vielä tuo Iltasanomien sivuilta kopioitu haastattelu:
Seinäjoelta kotoisin oleva Laura tunnustautuu jouluihmiseksi.
- Ei tunnu kyllä joululle, kun lämpöäkin on täällä yli 30 astetta. Sanoinkin Rikulle tämän olevan sellainen bikinijoulu.
Haatajat ovat viettäneet joulua Rikun isän ja hänen vaimonsa kanssa.
Myös Lauran paras ystävä Suomesta on vierailemassa maapallon toisella
puolella.
- Vaikka olen jouluihminen, niin silti vasta eilen sain kiinni
jouluntunteesta, kun söimme suomalaista jouluruokaa ja kuuntelimme Vesa-Matti Loirin ja Antti Tuiskun joulumusiikkia.
Joulunvietossaan Laura ja Riku ovat halunneet yhdistää suomalaista ja paikallista joulutradiota toisiinsa.
- Peruslaatikkojen lisäksi meillä oli joulupöydässä rapuja ja hedelmiä. Se tuntui aika jännälle, Laura kertoo.
Australiassa joululahjat avataan vasta joulupäivän aamuna, kun herätessä joulupukki on tuonut ne muovikuusen alle.
- Siksi varmaan pukki on niin kova juttu täällä Australiassa, koska
pukki ei käy kotona ja on harvinaisempaa muutenkin nähdä pukkia kuin
Suomessa. Rikun perheen kanssa jaoimme lahjat paikallisen tavan mukaan
joulupäivän aamuna ja osa lahjoista löytyi joulusukasta.
Laura halusi kuitenkin olla myös mukana oman perheensä joulunvietossa.
- Jaoimme Skypen välityksellä lahjat oman perheeni kanssa aattoiltana
joulurauhan julistamisen jälkeen, vaikka yleensä tapana on ollut, että
lahjat jaetaan aattoruokailun jälkeen. Aikaeron takia jouduimme
aikaistamaan sitä, koska halusin olla läsnä siinä riemussa. En päässyt
Kauneimpiin joululauluihin, joulukirkkoon enkä -saunaan, niin lahjojen
jaosta en halunnut luopua.
Australiassa lapsesta asti kasvanut Riku on esitellyt vaimolleen
paikallisia jouluperinteitä, joihin kuuluvat muun muassa Christmas
Carolsit ja jouluvaloin koristeltujen talojen kiertäminen.
- Paikallisissa lehdissä on kilpailuja, joihin voi ilmoittaa oman
talonsa mukaan. Sitten lehdissä kerrotaan, millaisia talojen
jouluvalaistukset ovat ja mikä on paras reitti käydä autolla kiertämässä
ja katsomassa ne, Laura Haataja kertoo."
Olo on kun julkkiksella.
Paljoa ei ehditä tässä palautella kun seuraava pyhä iskee päälle. Uuden vuoden suunnitelmat on vielä auki mutta mun mielestä ranta, piknik, ystävät ja ilotulitukset kuulostaa jo aika hyvältä suunnitelmalta.
Välipäivinä mennään sielläkin hulluksi. Varustautukaa taisteluasenteella ja treenatkaa kyynärpää -taktiikkaa.
Living down under. Suomalaisena Australiassa. Blogipäivityksiä meidän perheen arjesta ja juhlasta.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
One more sleep to go
Enää yksi yö jouluun! Huomenna otetaan varaslähtö jouluun, nimittäin Australiassa joulua juhlitaan joulupäivänä eikä jouluaattona kuten Suomessa. Maassa maan tavalla ei päde tässä kohtaa ja suomalaisia perinteitä kunnioittaen meidän joulu onkin jo jouluaattona (mikä on sikäli hyvä sillä mä en enää jaksaisi odottaa kahta yötä lahjojen aukaisuun!)
Juhlapäivän lisäksi joulu eroaa vähän muutenkin tutuista suomalaisista perinteistä esimerkiksi joululahjojen jakamisen osalta. Kun suomessa joulupukki henkilökohtaisesti jakaa lahjat kaikille lapsille, jättää australian pukki lahjat kuusen alle lasten nukkuessa. Joulupukki onkin täällä (kirjaimellisesti) niin kuuma juttu just sen takia koska pukkia ei pääse tapaamaan samalla tavalla kun suomessa. Mitä nyt ostoskeskuksessa sen kanssa on mahdollista ottaa yhteiskuva hyvällä hinnalla...
Muutamasta joulupaketista löytyy tänä vuonna tällaista: Homemade Coconut Body Scrub. Oon aina rakastanut askartelemista ja eilen herättelin vähän vanhaa Lauraa henkiin. Tämä oli mun eka kuorintavoide kokeilu ja mun mielestä onnistuin ihan kivasti. Ainakin se näyttää ja tuoksuu kivalta ja jättää iholle ihanan pinnan.
Mulla alkoi joulu virallisesti tänään kun sain juoda ensimmäisen mukin maailman parasta (ja ainoaa oikeaa) Marlin Perinteistä Glögiä. Valehtelematta juotiin Rikun kanssa viime jouluna ainakin 12 pulloa tätä ihanuutta. Tiedättekö muuten mikä on glögi englanniksi? Ei tiennyt Tiinakaan kun joutui tullessaan selvittämään pullon sisältöä viranomaisille.
Huomenna on tiedossa mun elämän ensimmäinen bikinijoulu! Joulusaunasta ei oo tietoakaan mutta suunnitelmissa on ainakin aamusurffia ja aurinkoa sekä tietenkin jouluruokaa ja yleistä rentoilua. Joululahjat meillä avataan tänä vuonna skypen välityksellä ja siitä johtuen suomessa joudutaan nyt vähän tinkimään vanhoista jouluperinteistä ja avaamaan lahjat jo aikaisemmin päivällä. Haluan ehdottomasti nähdä kun mun antamat lahjat aukaistaan. Antamisen ilo on kaikista parasta.
Viimeisenä vielä jouluinen kappale Australian top 1 -joululevyltä. Meillä ollaan kuunneltu Michael Bublen, ehkä vähän Jazz -tyylistä, levyä jo monta päivää. Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille teille, rakkaat!
One sleep to go... |
Muutamasta joulupaketista löytyy tänä vuonna tällaista: Homemade Coconut Body Scrub. Oon aina rakastanut askartelemista ja eilen herättelin vähän vanhaa Lauraa henkiin. Tämä oli mun eka kuorintavoide kokeilu ja mun mielestä onnistuin ihan kivasti. Ainakin se näyttää ja tuoksuu kivalta ja jättää iholle ihanan pinnan.
Kaikki mitä tarvitset body scrubin tekoon |
Coconut bodyscrub |
Finnish Mulled wine |
Viimeisenä vielä jouluinen kappale Australian top 1 -joululevyltä. Meillä ollaan kuunneltu Michael Bublen, ehkä vähän Jazz -tyylistä, levyä jo monta päivää. Ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille teille, rakkaat!
maanantai 17. joulukuuta 2012
Jouluhommia
Nyt on taas hyvä aika kirjotella kun oon vähän rauhottunu äitin ja isän lähdön jälkeen. Mulla on torstain kohdalle tallennettuna jo aika moinen avautumiskirjoitus siitä miten paha mieli mulla oli kun jouduin saatella äitin ja isän kentälle ja siitä kuinka olo oli tyhjä kun jäin heti yksin kotiin Rikun työvuoron takia mutta ryhdistäydyin ja päätin olla julkaisematta tätä paasausta.
Mitä, jouluaatto on tasan viikon päästä! Oon onnistunut tuhlaamaan kaikki perheen rahat joululahjoihin (Rikun mielestä) mutta omasta mielestäni en oo ostellu läheskään niin paljon. Rahat vaan jotenkin oikeesti katoaa meidän tililtä. Mystistä, tiedän.
Oon kirjotellu aiemmin joulufiiliksen puuttumisesta ja jotenkin en vieläkään käsitä koko jouluhommaa. Tänäänkin on lämpötila huidellu plus 32 asteessa (kuuuuma!!) joten jotenkin se ei vaan muodosta oikeeta yhtälöä joulun kanssa. Ollaan koitettu tehä kaikkee joulujuttuja nyt muutaman viime viikon aikana ja seuraavaksi jotain kuvia meidän joulupuuhista.
Aloitetaan parhaasta eli ruoasta! Lahjat ja jouluruoka menee mun joulussa aika tasan. Meidän kotijouluun on kuulunut aina kinkun ja sekä perinteisten porkkana- ja lanttulaatikoiden (sekä muiden superherkkujen) lisäksi maksalaatikko, mutta koska täältä ei ilmeisesti saa jauhettua maksaa, ei päästy tekeen äitin kanssa tätä mun superherkkua. Jouduttiin siis tyytyä vaan joulutorttuihin vaikka hyviähän nekin on. Jee, maistuu ihan samalta kun kotona!
Äiti toi meille lahjaksi ihanat muumi -piparimuotit ja meillä oli tarkoitus leipoa piparit yhdessä, mutta jätettiin ne tekemättä kun kuultiin että Pirjolla on täydellinen pipariresepti ja että voin leipoa sen kanssa myöhemmin. Mä en oikestaan ees tykkää pipareista ja tällä leipurilla tais mennä suuhun enemmän taikinaa kun valmista piparia. Pipareiden leipominen plus 32 asteessa ei voi näyttää muuta kun tältä; bikinileivontaa!
Leffoista nähtyä mutta nyt myös ite koettua on valtavin jouluvaloin koristellut talot. Tehtiin autoretki ja käytiin viikolla ihailemassa näitä jouluvaloin koristeltuja taloja. Homma menee näin: Talot on koristeltu ja arvosteltu paremmuus järjestykseen. Sen jälkeen niiden osoitteet julkaistaan lehdessä jonka jälkeen kaikilla on mahdollisuus lähteä katselemaan niitä. Pirjo suunnitteli meille ajoreitin jonka varrella nähtäisiin mahdollisimman monta taloa ja seuraavaksi kuvia mun mielestä kahdesta parhaasta. Kaksi ekaa kuvaa on yksi kerroksisen talon voittajasta. Kaksikerroksisten voittaja oli toisella suunnalla joten se pitäis vielä käydä kattoos myöhemmin. Ihan mieletöntä omistautumista, täytyy sanoa! Tästä palkaksi jää iloiset ihmiset ja sähkölasku, joka on kuulemma kahden kuukauden laskun suuruinen.
Lauantaina käytiin vielä Rikun kanssa Christmas carolseilla mikä on sellanen koko perheen joululaulu tapahtuma. Puisto oli niin täynnä ihmisiä että saavuttuamme paikalle, ei enää päästy istumaan, saatika lähellekkään lavaa. Siitä huolimatta nähtiin ja kuultiin kuitenkin ihan mahtavia kuoroja ja esityksiä. Mä oon kyllä Christmas carols -ihminen. Viimeisenä esityksenä kuultiin ihana
We are the world -biisi joka on saanut mut aina kananlihalle. Olkoon tämä omistettu kaikille Connecticutissa perjantaina kuolleille.
Nauttikaa, joulu on jo ihan lähellä.
Mitä, jouluaatto on tasan viikon päästä! Oon onnistunut tuhlaamaan kaikki perheen rahat joululahjoihin (Rikun mielestä) mutta omasta mielestäni en oo ostellu läheskään niin paljon. Rahat vaan jotenkin oikeesti katoaa meidän tililtä. Mystistä, tiedän.
Oon kirjotellu aiemmin joulufiiliksen puuttumisesta ja jotenkin en vieläkään käsitä koko jouluhommaa. Tänäänkin on lämpötila huidellu plus 32 asteessa (kuuuuma!!) joten jotenkin se ei vaan muodosta oikeeta yhtälöä joulun kanssa. Ollaan koitettu tehä kaikkee joulujuttuja nyt muutaman viime viikon aikana ja seuraavaksi jotain kuvia meidän joulupuuhista.
Aloitetaan parhaasta eli ruoasta! Lahjat ja jouluruoka menee mun joulussa aika tasan. Meidän kotijouluun on kuulunut aina kinkun ja sekä perinteisten porkkana- ja lanttulaatikoiden (sekä muiden superherkkujen) lisäksi maksalaatikko, mutta koska täältä ei ilmeisesti saa jauhettua maksaa, ei päästy tekeen äitin kanssa tätä mun superherkkua. Jouduttiin siis tyytyä vaan joulutorttuihin vaikka hyviähän nekin on. Jee, maistuu ihan samalta kun kotona!
Mulla oli salmiakkia hampaas |
Joulutortut |
Mä mestarileipuri oon! |
Muumipiparit! |
Leffoista nähtyä mutta nyt myös ite koettua on valtavin jouluvaloin koristellut talot. Tehtiin autoretki ja käytiin viikolla ihailemassa näitä jouluvaloin koristeltuja taloja. Homma menee näin: Talot on koristeltu ja arvosteltu paremmuus järjestykseen. Sen jälkeen niiden osoitteet julkaistaan lehdessä jonka jälkeen kaikilla on mahdollisuus lähteä katselemaan niitä. Pirjo suunnitteli meille ajoreitin jonka varrella nähtäisiin mahdollisimman monta taloa ja seuraavaksi kuvia mun mielestä kahdesta parhaasta. Kaksi ekaa kuvaa on yksi kerroksisen talon voittajasta. Kaksikerroksisten voittaja oli toisella suunnalla joten se pitäis vielä käydä kattoos myöhemmin. Ihan mieletöntä omistautumista, täytyy sanoa! Tästä palkaksi jää iloiset ihmiset ja sähkölasku, joka on kuulemma kahden kuukauden laskun suuruinen.
Yks kerroksisten voittaja |
Yks kerroksisten voittajan autotalli. Mieletön! |
Toinen talo, en muista millä sijalla tämä oli |
Merry Christmas! |
North Pole |
We are the world -biisi joka on saanut mut aina kananlihalle. Olkoon tämä omistettu kaikille Connecticutissa perjantaina kuolleille.
"There comes a time when we heed a certain call
When the world must come together as one
There are people dying
And its time to lend a hand to life
The greatest gift of all
We can't go on pretending day by day
That someone, somehow will soon make a change
We are all a part of Gods great big family
And the truth, you know,
Love is all we need
We are the world, we are the children
We are the ones who make a brighter day
So lets start giving
There's a choice we're making
We're saving our own lives
When the world must come together as one
There are people dying
And its time to lend a hand to life
The greatest gift of all
We can't go on pretending day by day
That someone, somehow will soon make a change
We are all a part of Gods great big family
And the truth, you know,
Love is all we need
We are the world, we are the children
We are the ones who make a brighter day
So lets start giving
There's a choice we're making
We're saving our own lives
Its true we'll make a better day
Just you and me
Send them your heart so they'll know that someone cares
And their lives will be stronger and free
As God has shown us by turning stones to bread
So we all must lend a helping hand
When you're down and out, there seems no hope at all
But if you just believe there's no way we can fall
Let us realize that a change can only come
When we stand together as one"
Just you and me
Send them your heart so they'll know that someone cares
And their lives will be stronger and free
As God has shown us by turning stones to bread
So we all must lend a helping hand
When you're down and out, there seems no hope at all
But if you just believe there's no way we can fall
Let us realize that a change can only come
When we stand together as one"
Nauttikaa, joulu on jo ihan lähellä.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Materialistin inner journey
Vietettiin sunnuntai päivä Mount Tamborine -vuorella ihaillen maisemia, viinitiloja ja pieniä paikallisia kauppoja. On se jännää miten maisema ja tunnelma voi olla niin totaalisen erilainen vaan reilun kolmen kymmenen kilsan päässä. Tämä oli mun toinen kerta kyseisessä paikassa ja aivan kuin ensimmäiselläkin kerralla, olin jo taas valmis muuttamaan vihreille vuorille, tolppien päälle, omaan rauhaan ilman yhtään mitään.
Maisemien ja tolppa-asumisen lisäksi Mount Tamborinelta löytyy myös aivan ihania pieniä kauppoja ja viinitiloja ihan vieri vieressä. Näitä kierrellessä ja tien varsiin pysäiltyessä vierähtää päivä ihan helposti. Mun mielestä pysähdyspaikkoja alkaa kuitenkin olla jo niin paljon että niitä ei pian pysty kukaan kiertämään, ei ainakaan yhdessä päivässä. Kaikesta paljoudesta huolimatta onnistuttiin kuitenkin löytämään aivan ihana persoonallinen, suitsukkeilta tuoksuva kirjakauppa jossa kirjoja selailtuani vaikutuin erityisesti Matthieu Ricard:in Tibet - An inner journey -kirjasta.
En edelleenkään oo kirjaihminen mutta tämä värikkäillä valokuvilla varustettu ja ajatuksia herättävä kirja oli pakko-ostos. Erityisesti vaikutuin Tiibetin munkkien 12-vuoden välein tehtävästä, pyhään kaupunkiin Lhasaan suunnatusta pyhiinvaellusmatkasta kertovasta osasta jossa kerrotaan tästä jopa yli 1000 km pitkästä jaloin kuljettavasta matkasta. Erikoisen tästä tekee se, että joka kolmen askeleen välein munkit käyvät maassa makaamassa, jolloin matka ja sen pituus tulee ikään kuin osaksi munkkeja itsejään. Tuhannen kilometrin matkan tekeminen tällä tavalla kestää vuoden.
Kirjaa selaillessani ja kuvia katsoessani nousee välttämättäkin mieleen oma materialismi ja se miten nyky-yhteiskunnassa vaan "kasvetaan tähän". Mulle tekis niin hyvää viettää muutama kuukausi Tiibetissä (tai ihan muuallakin) retriitillä tai ihan vain kierrellen. Ties vaikka joskus tekisinkin sinne ihan kunnon hiljentymismatkan. Ainakin meditaatio on siellä suurta kansan perinnettä mutta uskon myös että joogaa löytyisi ihan samalla tavalla.
Oon joskus lukenut ja kuullut "elämäntavan muutto" -ihmisistä jotka on aikansa haaveiltuaan myynyt kaiken omaisuutensa ja vaan ottanut ja lähtenyt, tehnyt sitä mitä mieli on sanonut. Mä en ehkä pystyisi samaan mutta jo esimerkiksi vuoden reissu maailmalla (ja just tällasissa paikoissa) vois muuttaa ajattelutapaa ja ihmistä jo suuresti. Tämä on paikka jonne haluan ehdottomasti matkustaa sitten kun aletaan oikeasti suunnitella meidän matkakohteita. Erityisesti mua kiehtoo paikalliset ihmiset, heidän eläminen ja minimalistinen elämäntyyli.
Ostettiin muuten joulukuusi ja nyt on parvekkeella uudet lyhdytkin! Materialismi kukoistaa mutta jo ainakin ajatukset on jossain muualla. Haluan joskus niin olla yksi noista elämäntavan muuttajista.
Tätä mä sanon rinnetaloksi |
Tibet -An inner journey. Matthieu Ricard |
A major pilgrimage every twelve years - Matthieu Ricard |
Oon joskus lukenut ja kuullut "elämäntavan muutto" -ihmisistä jotka on aikansa haaveiltuaan myynyt kaiken omaisuutensa ja vaan ottanut ja lähtenyt, tehnyt sitä mitä mieli on sanonut. Mä en ehkä pystyisi samaan mutta jo esimerkiksi vuoden reissu maailmalla (ja just tällasissa paikoissa) vois muuttaa ajattelutapaa ja ihmistä jo suuresti. Tämä on paikka jonne haluan ehdottomasti matkustaa sitten kun aletaan oikeasti suunnitella meidän matkakohteita. Erityisesti mua kiehtoo paikalliset ihmiset, heidän eläminen ja minimalistinen elämäntyyli.
Ostettiin muuten joulukuusi ja nyt on parvekkeella uudet lyhdytkin! Materialismi kukoistaa mutta jo ainakin ajatukset on jossain muualla. Haluan joskus niin olla yksi noista elämäntavan muuttajista.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Onnea 95 -vuotiaalle!
Aika monen kaverini vanhoissa ystäväkirjoissa taitaa mun lempielokuvan kohdalla komeilla vaatimattomasti Tuntematon sotilas. (Ehdottomasti vanhempi ja alkuperäinen versio.) Oon kattonut kyseisen leffan niin monta kertaa että osaan sen ulkoa lähestulkoon joka kohdasta ja en voi uskoa miten joku (Riku) ei oo ikinä nähnyt kyseistä leffaa. Voitko sanoa ittees suomalaiseksi jos et oo nähnyt tätä itsenäisyyspäivänä esitettävää klassikkoa?
Oon oikeesti onnellinen mun ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan opettajasta jonka henki ja elämä oli kaikki veteraanilaulut. Oon laulanut näitä joskus ihan onnessani ja mä saan (vieläkin) kylmät väreet lähes kaikista näistä lauluista. Vietä pieni hiljainen hetki itsenäisyyspäivän kunniaksi (saa laulaa jos osaa) seuraavan Veteraanin iltahuuto -laulun kanssa. Parasta itsenäisyyspäiväkamaa heti Tuntemattoman sotilaan jälkeen.
Tietenkin itsenäisyyspäivään kuuluu myös Linnan juhlat ja kriittinen vieraiden arviointi. Meneekö multa nyt ohi Sauli Niinistön ekat pirskeet? En oo yhtään seurannut tämän vuoden vierailijalistaa eikä mulla tietenkään oo ketään suosikkia ketä odottaa mutta silti olis kiva saada lähetys jotenkin näkyviin tänne asti. Uskon että Itsenäisyyspäivän vastaanotto on myös muita maailmalla asuvia kiinnostava asia ja mutta jos näin ei oo niin ainakin näen parhaat vähintään iltalehtien sivuilta. No panic.
Me vietetään Itsenäisyyspäivää huomenna ja perjantaina Sunshine Coastilla koko porukan voimin joten myös siis Risto ja Pirjo on mukana matkassa. Meidänhän piti tehdä sinne päiväreissu jo viime viikolla, mutta koska Riku sai töistä vapaaksi torstain ja perjantain, päätettiin siirtää reissua sen verran että voidaan olla siellä yön yli ja näin ei tarvi kiirehtiä kotiin samana päivänä. Äiti ja isä oli sitä mieltä että meidän rannat ja muut riittäis ihan hyvin niiden lomailuun mutta minä ja Riku ollaan ainakin ihan loman tarpeessa. Vaikka asutaankin aika lomaparatiisissa, niin on ihana päästä pois edes hetkeksi aikaa ja olla vaan ilman töitä ja arjen rutiineita. Äiti ja isäkin pääsee "loman lomalle".
Byron Bayn markkina -reissu tehtiin kuitenkin sunnuntaina niin kuin oli tarkoitus. Oon vieläkin ihan rakastunu Byroniin! Mulle jäi käteen markkinoilta maailman ihanimmat haaremihousut joita meidän seuraava vieras Tiina tulee vihaamaan niin paljon. Oon jo henkisesti valmistautunut kaikkeen siihen haukunnan ja ällötyksen määrään mitä sieltä tulee tulemaan. Kaikki ei ymmärrä hyvän päälle ja näin on tässäkin tapauksessa.
Maailman rennoimmat |
Orgaaniset banaanit - suoraan tilalta! |
Byron Bay light house |
Outdoor lounge |
Outdoor lounge ja riippumatto |
Ihanaa Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa yhdestä ylimääräsestä vapaasta ja älkää unohtako Tuntematonta sotilasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)