Kurssiuutisia ja lentosuunnitelmia

Meillä on rampattu ulko-oven ja postilaatikon väliä taas vähän väliä. Riku on odotellut saapuvaksi kurssikirjettä mikä toivottavasti olis positiivisesti yllättävä, niitä kun nämä Rikun täällä sairaanhoitajuuteen liittyvät asiat ei oo vielä kertaakaan ollu. Kirjettä ei oo kuulunut vieläkään mutta hyväksyminen kurssin opiskelijaksi on jo saatu sähköpostissa. Rikun talvi vietetään siis Melbournessa!

Vihdoinkin on varmuus siitä että saadaan päätökseen lähes vuoden kestänyt taistelu tästä rekisteröintihommasta. Kurssi on nyt vain tehtävä ja piste ja sen jälkeen mikään ei estä työnhakua ja töihin pääsyä. Täällä on hirvee pula sairaanhoitajista ja siksi tämä onkin mun mielestä ihan naurettavaa että oikeasti pätevät ja töitä enemmän kuin mielellään tekevät ihmiset odottaa paperisotkujen selvittelyä.

Ilmainenhan tämä kurssi ei siis ole niin kuin on jo aikaisemminkin tullut todettua. kymmenen viikon kurssitus maksaa 10 000 aussidollaria mutta siis niin kuin sanottu, se on tehtävä jos mielii oman alan töihin. Meillä kävi tämän kurssipaikan kanssa tosi hyvä tuuri koska tälle kyseiselle Melbournen kurssille voi saada valtion takaaman opintolainan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio maksaa kurssin ja me maksellaan sitä sitten takaisin tietyn ajan kuluttua kun Riku pääsee työelämään tienaamaan. Joku vuosittainen palkkamääräkin tarvitsi tulla muistaakseni täyteen ennen kuin kurssia tarvitsee alkaa maksaa takaisin.

Aluksi me ei tiedetty mitään tästä maksetusta kurssivaihtoehdosta ja elettiin ihan siinä luulossa että kymppitonni pitää löytyä iteltä taskusta. Niinhän se onkin, joidenkin toisten tapauksessa, mutta onneksi Riku viettää hyvän osan vapaa-ajastaan netissä ja selaamalla se löysi ite tämänkin vaihtoehdon. Tästä tavasta hoitaa kurssi "valtion piikkiin" ei puhunut kukaan meille mitään. Saman asian kanssa painivat, kannattaa siis tutustua eri vaihtoehtoihin kunnolla, penkoa ja soitella.

Kurssi Melbournessa alkaa nyt siis 31.5. Kurssin kesto on kymmenen viikkoa ja se koostuu teoria ja käytännön osuuksista jotka suoritetaan paikallisissa hyväksytyissä opetus-sairaaloissa. Vielä on auki se, olisko Rikun mahdollista hoitaa harjoittelu osuus Gold Coastilla. Tästä aletaan ottaa selvää varmaan siis seuraavaksi. Voi olla että parhaassa mahdollisessa tapauksessa sekin onnistuisi ja saattaisi siis lyhentää Melbourne -aikaa puolella.

Fiilistelykuva Melbournesta

Melbourne tram

Mun suomiloma ajoitetaan tietenkin kurssin kanssa samaan aikaan, kuka tänne nyt yksin jäisi ikävöimään, parempi on pitää molemmat kiireisinä omilla tahoillaan. Ollaan jo tehty pieniä suunnitelmia siitä koska lähdettäisiin Melbourneen ( ja mä sitä kautta suomeen). Ollaan mietitty että lähdettäis Gold Coastilta kohti Melbournea about viikkoa ennen kurssin alkua. Näin voitais ajaa tämä 3000 kilometrin GC-Melbourne väli rennolla vauhdilla sekä muutamalla hostellipysähdyksellä ja tehdä kunnon road trip. Tästä onkin haaveiltu jo koko Australiassa olon ajan ja oikeastaan jo ennemminkin. Great ocean road here we come! Haluan myös ehdottomasti vielä viipyä Melbournessa muutaman päivän ennen Suomen lentoa.

Nyt kun on saatu vahvistus kurssille niin on ollut myös helpompi suunnitella mun suomeen tuloa. Käytiin toissapäivänä matkatoimistossa kyselemässä lentotarjouksia ja saatiin ihan hyvä tarjous yhden pysähdyksen (singapore) taktiikasta. Meno-paluu lippu maksaisi $1653 eli noin 1300 euroa. Tämä lento lähtisi Melbournesta 3.6 ja paluu Helsingistä takaisin Australiaan olisi 17.8. Kuulostaa ihan hyvältä mutta tutkitaan eri vaihtoehtoja nyt ainakin vielä pääsiäisviikonlopun ajan... Se on selvää että päätöksiä pitää tehdä nopeasti, muuten tulee laivakyyti.

On ihana tulla Suomeen mutta toisaalta tämä lippujen varailu ja päivien lukkoon lyöminenkin on osaltaan raskasta. Tietysti haluan olla Suomessa mahdollisimman pitkään mutta entä sitten kun toinen puoli itsestä on maapallon toisella puolella? Näiden ajatuksien kanssa kamppailenkin nyt. Tiedän että ikävä tulee väkisinkin mutta lähtöhetkellä takaisin asia kääntyy kuitenkin päälaelleen ja olisi ollutkin kiva jäädä vielä vaikka pidemmäksikin aikaa. Mikään ei ole ikinä, taaskaan, hyvä.

Lentojen varaamisen jälkeen voi alkaa tekemään suomi suunnitelmia! Oon varma että pari kuukautta menee hujauksessa, liikoja en aio kuitenkaan reissata ja tänne seuraaviin tunnelmiin mä ainakin kaipaan. Arvaatteko mikä paikka on kyseessä?

Miten ihanalta voikaan näyttää ihan hölmöt kuvat kolmen vuoden takaa juhannukselta!

syksy, vuodenajat ja pääsiäinen

Vuodenajat, niistä on aina vähän hankala kirjoitella ilman hämminkiä. Meidän syksy, suomen kevät, kevät, syksy, suomi, australia... Tänään keskustelu töissä koskien ensi talvea (KESÄ!)  ja kevättä (SYKSY!) meni suurinpiirtein näin: "Olisin kiinnostunut tekemään vuoroja myös respassa kesän jälkeen, ei kun talven, siis tulevien kuukausien jälkeen. Syksyllä siis. Australian syksyllä".

Mä oon aina ollut syksy ihminen niin kuin oon varmaan jo joskus kirjotellutkin. Mitä vuodenaikoihin tulee, syksy ja kesän jälkeinen viileys, tuoksut ja värit on ehkä ihaninta ikinä. Nyt minä, vuodenaikojen rakastaja, asun yhden vuodenajan alueella, ikuisessa kesässä.

Ikuinen kesä ei tietenkään voi kuulostaa pahalta oikestaan kenenkään korvissa (hiihtäjiä ei lasketa). Kun kuitenkin aletaan miettiä vuodenaikoja vähän pidemmälle niin ainakin mun mielestä ne rytmittää kivasti elämää. Odotetaan kevättä ja kesää, syksyä ja talvea. Entä sitten kun näitä ei ookkaan? Mitä sitten kun kaikki on lähestulkoon samaa vuoden ympäri. Kevät, kesä, syksy, talvi, joulu, juhannus ja pääsiäinen näyttää kaikki lähes samoilta vaikka niitä kaikkia vietetään ihan eri kalenterikuukausina. Tietenkin pieniä eroja on havaittavissa esim. lämpötilassa mutta esimerkiksi luonto on näyttänyt mun mielestä samalta siitä päivästä lähtien kun ollaan tultu, mitä nyt vähän on nurmikko ollut enemmän tai vähemmän vihreä.

Myös Australiassa on kuitenkin mahdollisuus nauttia vuodenajoista. Ainakin Melbournessa kerrotaan asuvan paljon suomalaisia just vuodenaikojen takia joten ei täälläkään ihan vuodenajattomiksi jäädä. Vuodenaikojen lisäksi oon kuullut myös paljon muuta positiivista tästä rennosta ja urbaanista kaupungista joten kiinnostus matkustaa sinne on suuri. Ehkäpä sitten jos Rikun kurssi mahdollistuu, se on nimittäin Melbournessa.

Meillä on nyt syksy. Päivisin syksyä ja sen tuloa ei ehkä huomaa sillä päivälämpötilat huitelee vieläkin lähes plus 30 asteessa mutta esimerkiksi aamuisin aurinko nousee varmaan lähes tuntia myöhemmin kuin kesäkuukausina. Päivän valoisa-aika on lyhempi täälläkin. Ehkä eniten näen syksyä just aamuissa. Aamu kuuden bootcampissa voi jo ihan hyvin pukeutua pitkiin trikoisiin ja pitkähihaseen kun kesällä sama ei olisi tullut mieleenkään, ei edes aamusta. Aamun raikas, vähän viileämpi ilma tuo mulle aina mieleen Rovaniemen syksyn mitä rakastin yli kaiken. On ihana vaan haistella ilmaa. Myös nurmikon aamukaste ja muut pienet asiat herättää tuttuja muistoja mihin on ihana kiinnittää huomiota.

Tällä ja ens viikolla juhlitaan pääsiäistä. Ensimmäinen pääsiäiseni jota juhlitaan syksyllä! Äiti innoissaan lähetti mulle sähköpostilla Pirkan uusia pääsiäis reseptejä. Miltä kuulostaa lämmin fetasalaatti, avocado- katkarapu salaatti, mango-sinihomejuustobroileri tai raikas sitruunamalja? Meillä on kotona juhlittu pääsiäistä aina jollain tasolla, ei kuitenkaan uskonnollisesti vaan ihan yhdessä olemisen ja kokoontumisen takia. Keltaiset lautaset ja pääsiäisaiheinen kattaus sekä tietenkin äitin pääsiäisreseptit on kuulunut perinteiseen pääsiäiseen.

Tänäkään pääsiäisenä ei jäädä kuitenkaan nälkäisiksi sillä ollaan nytkin saatu kutsu lammaspaistille Riston ja Pirjon luo. Voisin testata äitin lähettämiä reseptejä ja ottaa vastuun ainakin jälkkäristä. Lautasliinojakin vois ostaa mutta yhtä ilman pääsiäinen ei tule. Kuka arvaa? Tulppaanit on pakko olla. Mun mielestä niitä saa onneksi täältäkin. Nyt taidetaan kuitenkin jäädä ilman mämmiä, mun ykkös pääsiäisherkkua (kermalla ilman muuta)  mutta onneksi sitä voi pakastaa, pitääkin laittaa äitille viestiä että ostaa mulle pääsiäismämmit kesäksi!

Samppa teki just paljastuksen. Se ei oo ikinä maistanut mämmiä! Mitä?! Näyttää kuulemma liikaa kakalta, kuka sitä muka haluis syödä... Kakaltako muka? Tätä kun sais tarjota aussikavereille, aijjettä! Kakalta muka...

"In finland we eat shit on easter"

Ihanaa syksyä (Kevättä!). Nauttikaa oikeasta pääsiäisestä ja jo vähän sulaneesta asvaltista.

Note to self

Seurailen aktiivisesti kolmea blogia. Odottelen aina uusia kirjotuksia innoissani ja oon ehkä pikkasen pettynyt kun uutta päivitystä ei ookkaan tullut vanhan, jo luetun tilalle. Oiskohan aika jo päivitellä pikkuhiljaa taas omaakin blogia, jos joku vaikka odottelis näitäkin kirjoituksia.

Mulla piti olla tänään joogapäivä mutta päätin kerrankin olla menemättä (vaikka oisin kerenny, yleensä ei -meneminen johtuu siitä kun en kerkeä) vaikkakin vähän huonolla omalla tunnolla... Jos huomisen päivän kolme jumppaa ja viikon muut menot kompensois edes vähän. Tiistaina taas sitten. Oon muutenkin käynyt joogassa tosi laiskasti koko tämän viikon, oon ollut niin kiireinen ja väsynyt että vapaa-aikana on pitänyt ottaa ihan iisisti. Oon tuntenu huonoa omaatuntoa siitä kun oon työpäivän jälkeen mennyt päikkäreille enkä oo jaksanut lähteä ulos. Marraskuun puolesta välistä alkanut vierasputki on nyt päättynyt. Note to self: ota ens vuonna muutama väliviikko vieraista.

Toivoin Fitness Firstiltä vapaa viikkoa jo viime viikolle niin että mulla ois ollu enemmän aikaa suomikavereille mutta kuinka ollakkaan mulle ehdotettiinkin vapaata vasta ens viikolle. Mietin aluksi että miksi mä enää haluisin vapaa viikkoa koska alunperinhän halusin sen vieraiden takia mutta kun tarkemmin ajattelee niin miksei vapaata voisi ottaa myös ihan oman itsensä ja hyvinvointinsa takia? Jos facebook -viestiiin vastaaminen tai kahvikupin kantaminen olkkarista tiskipöydälle tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä asialta, eikö silloin oo jo aika relata ja ihan vaan itelleen? Nyt mulla onkin vähän helpompi viikko ens viikolla joka tekee mulle ihan varmana niin hyvää.

Itestään huolehtimista ei voi liiaksi korostaa eikä varsinkaan silloin kun oma kroppa on työkaluna. Suutarin lapsella ei oo kenkiä ja niin munkin tapauksessa. Tiedän miten ihmiskeho toimii ja mikä on sille hyväksi. Tiedän miten liikkuvan ihmisen tulisi syödä ja elää niin että keho ja samalla mieli toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin huomaan esim. omien ateriavälien venyvän ihan liian pitkiksi enkä edes muista koska olisin ollut viimeksi hierojalla ennen kahta edellistä kertaa.

Juu, oon aloittanut hierontakuurin! Polviongelmat ja alaselkäkivutkin on varmaan suurimmaksi osaksi seurausta vaan liian isosta treenimäärästä. Kireät, huoltamattomat lihakset vetää alaselän lukkoon, samoin kuin vääntää polvia väärään asentoon. Oonkin päättänyt käydä hierojalla nyt aluksi kerran viikossa. 50 dollarilla saa tunnin hieronnan ja helpotuksen mutta samalla myös vaihdettua kuulumiset hyvän ja samanhenkisen kaverin kanssa. Loppujen lopuksi $50 viikossa on aika pieni hinta siitä että pysyn toimintakuntoisena. Ostettiin viikolla myös joka talouden must have: foam roller.

Meidän koti on nyt sitten myynnissä. Ens viikolla pitäis saada kämppä sellaseen kuntoon että välittäjä vois tulla ottaan muutamat kuvat myyntiä varten. Sanoin jo heti pojille että mä en ainakaan siivoa (vaikka samaan aikaan oon jo melkein luuttuamassa lattioita). Eikö se olisi niiden (asunnon omistaja/välittäjä) tehtävä hommata tänne joku ammattisiivooja jos kerta paikka pitää olla sen näkösessä kunnossa? Ei täällä onneksi mikään kuoleman sotku vallitse mutta varsinkin vieraiden levällään olleiden rinkkojen ja matkalaukkujen aikana on kyllä pitänyt ottaa vähän rennompi asenne sisustusta ja siisteyttä kohtaan.

En haluis millään lähteä tästä asunnosta mutta toisaalta tuleva asunnon myynti on meille lähes kun lottovoitto. Vuoden sopimuksellahan me oltais asuttu tässä joulukuuhun saakka mikä ois tarkottanu sitä että vuokra ois käytännössä ollut pakko maksaa myös niiltä kuukausilta kun ei olla kumpikaan paikalla. Nyt meillä on siis mahdollista päästä irti tästä asunnosta ja säästää nämä muuten vuokraan menevät rahat. Seuraavana hommana ois nyt selvittää se, miten kauan meillä on oikeus asua tässä siitä huolimatta että asunto meneekin kaupaksi. Meidän ei oo enää mitään järkeä lähteä allekirjoittamaan uutta sopparia mihinkään ennen kevättä/syksyä ja siksi toivotaankin että saatais asua tässä niin kauan että Rikun kurssi (josta ei oo vielä kuulunut mitään) ja mun suomeen lähtö ois ajankohtasia. Kurssin ja suomen loman jälkeen palataankin sitten takaisin meidän ihan ensimmäiseen lähtöpisteeseen eli uuden asunnon etsimiseen.

Nyt kun vieraat on kotiutunut niin jopa alko ilmatkin parantua. Ollaan nautittu koko viikonloppu auringosta ja plus 30 asteen lämpötilasta. En edes muista koska taivas ois ollu yhtä sininen kuin eilen. Oon lukenut kauhulla suomikavereiden fb päivityksiä, vieläkin yli 25 asteen pakkasia! Me nautitaan rannasta mutta samalla mä oon kyllä salaa kateellinen teille kaikista niistä jutuista mitä mä en pääse täällä tekemään. Miten ihana ois päästäkään hiihtämään tai paistamaan kodalle (oikeeta suomalaista) makkaraa! Miten teidän viikko ja viikonloppu on sujunut? Kuka kävi hiihtämässä? Entä makkaralaavulla?

Dreamtime beach

Chilling

If you don't like something, change it

Blogin etusivun alareunassa komeilee kuva joka löytyy myös meiltä kotoa sekä makuuhuoneesta että olohuoneesta muistuttamassa elämän perusasioista. Tämä kuva sisältää hienoja ohjeita siitä miten elämä ehkä tulisi elää että olisi mahdollisimman onnellinen ja saisi kaikesta irti sata prosenttia.

" If you don't like something, change it"
" If you don't like your job, quit"
" If you don't have enough time, stop watching tv"

Miten ihanalta ja helpolta tämä kuulostaakaan mutta jos nyt aletaan miettiä todellisuutta niin kuka oikeasti voi elää näillä ohjeilla nyky-yhteiskunnassa? Oon kirjottanut samasta asiasta joskus aiemminkin ja samat asiat pyörii mielessä edelleen. Oon miettinyt sitä, miten ne ihmiset jotka on vaan ottanut ja lähtenyt, miten ne oikein tekee sen? Miten ne saa ja pystyy tehdä just sitä mistä haaveilee?

Tänä aamuna purkautui kiire ja stressi itkuna sängyn reunalla. Miksi koko ajan pitää mennä ja suorittaa dollarin merkit silmissä? If you don't like something, change it, If you don't like your job, quit, If you don't have enough time, stop watching tv. Miten tähän pystytään? Kun tilillä on kolme dollaria, ei niitä töitä niin vaan lopeteta vaan sinne mennään itku silmässä ja hammasta purren. Miten ehditään pysähtyä kattoon tv:tä kun päivä on minuuttiaikataulutettu?

Raha ratkaisee liian monessa tapauksessa. Suomen kesäsäästötilikin vielä kumisee tyhjyyttään. Halvimmat lennot on $1200 luokkaa. Pikkuhiljaa pitäis alkaa kartuttaa sitä matkakassaa mutta sitten on kestettävä töiden paineet. Miten voi ottaa rennommin ja lopettaa työt joista ei enää nauti mutta samalla tienata enemmän ja enemmän rahaa niin että eläminen ja samalla myös säästäminen onnistuu?

Viikonloppuna otetaan rennosti. Repäsin ja pyysin lauantain jumpille tuuraajat ja perjantaina lähdetäänkin kahden yön Byron Bay:n reissulle Ninnin ja Sillin kanssa. Suunnitelmissa ei oo mitään muuta kun rentoilua ja hyvää seuraa. En aio tehä mitään. Tai no, korkeintaan haluaisin joogaan ja ehkä myös surffausta pitäis kokeilla taas pitkästä aikaa. (Ninni just mainitsi että en voi käyttää ehkä -sanaa koska sen mielestä mun on surffattava). Kuitenkin lähetään reissuun ilman mitään sen suurempia suunnitelmia.

This is your life, do what you want. Millanen paikka tää oiskaan jos kaikki pystyis oikeesti tekemään sitä mitä haluaa? If you don't like something, change it.