Elama on sita mita teet siita

Voiko taukoa jonka aikana unohdetaan miten kirjaudutaan sisaan bloggeriin kutsua liian pitkaksi? Meinasin aikaisemmin muutama viikko sitten etta mun blogin kirjoitus oli tassa (Rikun ehdottaessa uutta postausta) mutta koitan ottaa itteeni niskasta kiinni nyt viela yhden kerran. Ei voi lopettaa ainakaan ilman blogi -hyvasteja.

Aloitan silla mika mulla on paallimmaisena mielessa eli joulusta. Mulla on ihan hirvea joulun koti-ikava ja eilenkin taas piti kuunnella Vesa-Matti Loirin joulu levya ja itkea. Miksi sita kiusaa itteaan talla tavalla? Niin paljon helpompaa ois teha ihan mita tahansa muuta mutta kun ei. Viime jouluhan oli mun eka joulu taalla kaukana poissa ja se meni mun mielesta ihan kivasti ehka muutamasta syysta: se oli ensimmainen joulu niin kaikki oli uutta ja erilaista, mun paras kaveri Tiina oli taalla jouluvieraana ja aiti ja isakin ennen joulua. Ei ehtiny tulla ikava mutta nyt, huoh... Oon koittanut nyt ottaa positiivisemman asenteen tahan ja sen takia jatankin taman asian heti alkuunsa. Jos mietin asioita omassa paassani niin niista tulee viela suuremmalla varmuudella todellisia.

Riku on saanut uuden tyon! Tai oikeastaan se on taman kirjoitustauon aikana saanut jo kaksi tyota ensiavusta joista toisen se ehti jo lopettaakin taman viimeiseksi tulleen alta! Rikulla alkoi talla viikolla virallisesti ensimmainen viikko uudessa Gold Coast University Hospitalissa vakkarityontekijana. Oon niin ylpea mun vihreapukuisesta mursesta! 2000 hakijan joukosta toihin ensiapuun valittiin 30 ihmista ja tietenkin Riku bongasi itelleen paikan. Oikeastaan en edes epaillyt sen mahdollisuuksia saada sita. Riku on niin motivoitunut ja on varmaan ainut sairaalan uusista tyontekijoista joka on seurannut uuden sairaalan valmistumista netista jo kauan ennen kuin edes muutettiin tanne. Selvaa on ollut etta sinne mennaan!

Myos mulla on uusi tyo. Aloitin vahan yli kuukausi sitten uudessa respatyossa My Fitness Clubilla ja mut loytaakin sielta tiskin takana pyorimasta. Ihan jees tyo mutta jotenkin musta tuntuu etta talla hetkella ma en jaksaisi tehda mitaan... Oon karsinut muutamia jumppia taman uuden tyon takia ja Fit Girl Clubillakaan en oo enaa tehny muuta kun jumpat. On pakko saada aikaa myos itelle ja omille harrastuksille vaikka nyt oon ollu todella laiska tekemaan oikestaan yhtaan mitaan.

Suomen loma meilla on suunnitteilla ens vuoden huhtikuussa jolloin mun veli Henri, kavereiden kesken 'Henkka', menee naimisiin. Kun tasta joulusta paastaisi yli niin kyllahan tuo aika on aina mennyt aika vauhdilla. Muutama kuukausi ja me ollaan Suomessa, en jaksaisi odottaa! Loman pituudesta ei oo viela minkaanlaista tietoa, aika suureksi osaksi se riippuu varmaan Rikun toista. Ma nyt sanon toissa etta 'se on moi' jos ei muuten onnistu :) Oon myos miettiny etta voisin jaada jopa ehka vahan pidemmaksi aikaa, katotaan nyt miten meilla kaikki sujuu taalla.

Oon koko aamun odotellut Foxtel -asentajaa jonka piti tulla asentamaan digiboxi etta saadaan aussiteeveestakin nakyville jotain ohjelmaa. Tervetuloa dokkarit ja elainohjelmat!  Taalla on mun mielesta ehka maailman paskimmat televisio-ohjelmat. Televisiosta ei tuu ikina yhtaan mitaan. Oon kaipuussani katsonut ohjelmia ruutu.fi:sta ja katsomosta ja onneksi lapsuuden muumijaksot nakyy youtubesta. Hata keinot keksii.

Taman kertaisen bloggauksen otsikko on suoraan lainattu Fintelligensin, yhden mun vanhan ihastuksen, biisista. "Elama on sita mita teet siita".

Haleja!

The early bird catches the worm

Huomenta!

Mä oon ollut aamuihminen viime viikon maanantaista lähtien. Alkoi kyllästyttää myöhään nukkuminen ja se että aina oli väsy vaikka heräis mihin aikaan tahansa. Jos mulla on aina väsy kun herään niin mähän voin yhtä hyvin herätä aina aikaisin koska myöhään nukkuminen vie vaan tunteja päivästä. Toiseksi mun mielestä aamuihmiset on aina niin iloisia, positiivisia ja terveitä että mielelläni kuulun niihin. Muistan kun Fitness Firstilläkin aamu viiden vakkari treenaajat oli aina parhaalla tuulella! Postausta kirjoittaessani kello on 7.30am ja mä oon jo vienyt Rikun töihin (ajokoe 10 lokakuuta!!) , surrauttanut joka aamuisen green smoothien ja valmistanut jääkaapin jämistä kaalikeiton hellalle kiehumaan. Tämän jälkeen ajattelin käydä vielä 9.30am joogassa. On ihanaa miten paljon ehdin tehdä enemmän.

Meillä oli kaks vuotis hääpäväkin! Juhlittiin aika iisisti, käytiin ulkona syömässä ehkä parhaat goumet pizzat ja rannalla kuuntelemassa aaltoja. Sain Rikulta yllätyslahjaksi 30 päivän jäsenyyden hot joogaan jossa oon nyt käynyt vähintään kolme kertaa viikossa. Tämä jäsenyys on siis hot yogaan, ei Bikram yogaan missä oon ennen käynyt. Mulla on ollut koko ajan tavoitteena jatkaa jäsenyyttä Bikram yogaan mutta nyt musta tuntuu siltä että mun hot yoga kannatus taitaakin siirtyä Fireshapers -studiolle.

Bikramin kannattajana oon aikaisemmin ollut vähän skeptinen muita hot yoga studioita/tunteja kohtaan mutta oikestaan tykkään (ehkä jopa enemmänkin) näistä Fireshapersin tunneista. Kun Bikramissa tunti on aina sama, on hot yogassa mahdollisuus tehdä ja kokeilla eri juttuja. Tässä studiossa on eri tasoisia hot yoga tunteja, warm pilatesta ja jopa warm barre (balettitanko) -tunteja. On siis enemmän valinnanvaraa josta erityisesti tykkään. Mun tilanteessa tämä toimiii mielestäni paremmin koska nyt voin valita iisimmän tunnin niin halutessani, jos esimerkiksi oon jo ohjannut kaksi jumppaa aikaisemmin päivällä. Bikramin intensiivisyys oli näinä päivinä liikaa ja usein isoimpina jumppapäivinä jäi jooga sen takia.

Suurin osa Fireshaperin yoga tunnista koostuu ihan samoista jutuista kun Bikram yoga, lisänä ehkä erityisesti (ohjaajasta riippuen)  esim. aurinkotervehdykset ja muut perinteisemmät yoga asanat. Mä tykkään ja arvatkaa mitä, mä hikoilen tunnilla vieläkin kun pieni possu eli vaikka 60-75 minuutin tunti ei ole ehkä niiin raskas mihin oon aikaisemmin tottunut, voin kertoa että toimii! Se joogasta!

 Tämä mun kirjoitustauko johtuu mun kahden viikon työkiireistä, en oo vaan ehtinyt istua alas kirjoittamaan (olisko pitänyt herätä vieläkin aikaisemmin haha) ja toisaalta jos suoraan sanotaan niin ei mulla ole kyllä ollut mitään kirjoitettavaakaan. Jotenkin tuntuu että meidän arjessa ei oo ollut mitään lukemisen arvoista kirjoitettavaa, ihan sama kun joku kirjoittaisi blogia siitä miten lähdin aamulla töihin ja tulin illalla takaisin :)

Mä oon ollut nyt siis kaks viikkoa Fit girl clubilla töissä vähän enemmänkin (respa ja admin juttuja) koska meidän toisen clubin vastaava teki reissun Etelä-Afrikkaan. Vaikka nämä työvuorot ei oo ollut kolmea tuntia pidempiä niin yllättävästi ne vie kuitenkin koko päivän koska meet ja tuut edes takaisin kodin ja töiden väliä jopa kolme kertaa päivässä. Mä oon saanut niin paljon itseluottamusta noiden vuorojen ansiosta ja oon haastanut itteäni kyllä ihan todenteolla. Toivon että jatkossakin saisin tehdä muutaman vuoron viikossa koska mun mielestä mä pärjäsin hienosti ja oishan se hyvä pitää asiat muistissa aina silloin tällöin kertaamalla.

Rikun työt on vielä ennallaan (kaksi kokkivuoroa ja nursing agency hommia) ja nyt vain odotetellaan soittoja. Just tänään sanoin Rikulle että "voi kun sulle tulis puhelu että meillä on sulle työpaikka". Uskon että se puhelu tulee ihan varmana mutta ois tietenkin kiva jos löytyis jotain vakituisempaa mahdollisimman pian. Mä en voisi kuvitellakkaan itteäni kiertämässä eri työpaikassa lähes päivittäin, jotenkin mun stressitasot olis varmaan ihan hullun korkealla kaiken "kokoajan uuden"- takia. Riku nyt on niin cool ja aussi että sitä ei paljoa haittaa missä se menee kunhan on töitä ;)

Jos tämän blogin viimeisestä postauksesta on kauan niin miksi mä voin kutsua sitä aikaa joka on kulunut mun Delish from inside and out -blogin kirjoittamisesta..? Mun mielestä sana ikuisuus toimii aika hyvin sen kohdalla. Oon nyt päättänyt ryhdistäytyä senkin kanssa, luova tauko on tehnyt tehtävänsä ja mulla on niin paljon uutta asiaa sinne plus muutama hyvä uus resepti.

Mä käyn joka maanantai nutrition workshopissa joka on ihan mielettömän hyvä. Eilen oli kolmas workshop ja kirjoitin taas muistiinpanoja kynä savuten. Vaikka tiedän ravitsemuksesta jo aika paljon niin silti joka kerta tulee kuultua uutta ja ehkä syvempää tietoa asioista. Oonkin nyt päättänyt jakaa muistiinpanoni tässä toisessa blogissani ja mikä parasta, ihan ilmaiseksi. Käykää ihmeessä katsomassa, yritän tehdä ensimmäisen uuden postauksen nyt saman tien (tai ainakin sen joogan jälkeen).

We all live under the same moon. So true!

Löytyykö muita aamuihmisiä? ...Ja Henna, aamuihmiseksi voi ainakin mun mielestä ihan hyvin oppia ;)

Just give me a job!

Tekis mieli kirjoittaa lähes otsikon mukaisesti jonnekin työnhakusivustolle. Laitoin taas yhden työhakemuksen menemään yhdelle Gold Coastin kuntokeskuksista. Oon nyt hakenut myös respa ja admin paikkoja, toivon niin että joku natsais ja saisin edes jonkinlaisen, muutaman päivän viikossa casual sopimuksen jonnekkin. Oon pitänyt itseni kiireisenä suunnittelemalla uusia jumppakoreografioita (viisi tuntia/vko) ,mutta nyt kun jumpat on tehty ja muutenkin jo hyvässä vauhdissa, on ylimääräistä luppoaikaa vaan oleskella ihan liian paljon.

Oleskeluhan on ihan kivaa jos on seuraa mutta nyt kun Rikukin on töissä lähes joka päivä (onneksi!!) niin yksin tulee hengailtua aika paljon. Sekään ei kyllä periaatteessa ole mulle ongelma mutta kun olis niiiin kiva vaan päästä töihin! Ihmiset sanoi tänään salilla että "nauti kun vielä voit" ja mä yritänkin mutta kyllä se arki on vaan se mitä ainakin minä ihmisenä tarviin. Ei tällasta nauttimista kovin kauaa jaksa.

Riku sai rekisteröinnin jo viikko sitten maanantaina, apua siitäkin tulee jo kohta kaksi viikkoa. Meinasin tehdä tästä meidän perheelle niin isosta asiasta ihan oman postauksen mutta olin liian kiireinen muiden, lähinnä jumppahommien kanssa. Rikun isoa päivää juhlittiin kuitenkin marenkikakulla (takuulla sokeriton ja rasvaton ja täynnä vaan hyvyyttä ;) ) ja kukilla! Oon niin ylpeä miehestäni :)

Rekisteröinnistä huolimatta Riku painaa tälläkin hetkellä kokin duunia Sea worldissa. Sea world on pelastanut meidät ja meidän rahatilanteen jo ainakin kaks kertaa ja niin myös tälläkin kertaa. Riku pääsi sinne siis takaisin töihin heti Melbournen jälkeen ja lupasi tehdä liukuvan vaihdon kokin hommista nurse töihin. Tästä syystä Rikulla on siis vielä muutamia vuoroja Sea worldissa ennen kokonaista sairaanhoitajan hommiin siirtymistä.

Tällä hetkellähän Riku työskentelee nyt myös "nursing agencyn" kautta. Kun jossain on töitä tarjolla, tulee Rikulle näistä töistä ilmoitus puhelimeen ja käytännössä ensimmäinen asiaan reagoinut saa vuoron. Näitä vuoroja on ollut tarjolla nyt ihan hyvin oikeastaan jokaiselle niille päivälle jolle Riku on ilmoittanut olevansa käytettävissä.

Aluksihan me pidettiin tästä kokin hommasta kiinni juuri siis sen takia, koska ei voitu olla varmoja tuleeko näitä työvuoroja kuinka paljon/ollenkaan. Kun kyseessä on lähes koko meidän perheen toimeentulo, niin silloin pitää tehdä sitä mistä saa säännölliset vuorot ja palkan. Nyt Riku kuitenkin työskentelee siis näiden kahden paikan väliä ja tämä toimii hyvin koska nyt tiedetään että vaikka nurse hommia ei olisi, on joka toinen päivä töitä Sea worldissa. Tavoitteena on kuitenkin saada oman alan töitä työsopimuksella mahdollisimman nopeasti.

Mä olin viime viikonlopun Brisbanessa Booty Barre koulutuksessa. En muista oonko kirjotellut kyseisestä lajista/koulutuksesta ennen, mutta kyseessä on siis jenkeistä (mistäpä muualtakaan haha) lähtenyt uusi pilatekseen ja balettiin pohjautuva tunti jonka erilaisuus on juuri balettitangon kanssa tehtävissä, lähinnä alavartaloa muokkaavissa harjoitukissa. Tämä on aivan ihana, erilainen tunti joka on tulossa täällä suosituksi erityisesti pilates studioilla. Veikkaan että tästä tulee "seuraava Zumba".

Nyt mulla on 60 päivää aikaa harjoitella koreografiaa ja kuvata itseni opettamassa tuntia. Tämän jälkeen video lähetetään jenkkeihin arvioitavaksi ja vasta positiivisen arvioinnin jälkeen saan virallisen todistuksen kurssin käymisestä. Tämä toimii siis oikeastaan samalla tyylillä kun Lesmillsin koulutuksien kanssa (jumppatyypit) mutta sillä erolla että meillä ei ole lupa ohjata tuntia ennen videon lähettämistä. Lesmillsiltähän "harjoittelu- ohjausluvan" voi saada jo koulutuksessa jos on tarpeeksi hyvä...

Täällä nyt sitten opetellaan plietä, relevetä ja muita tekniikoita niin kauan että alkaa hommat luistaa. Mä kyllä tykkään tästä, ihanaa vaihtelua :)

xxx

Kun jaksan niin paneudun blogin ulkoasuun. Tässä on nyt menossa sellainen "luova tauko" ;)

Pyykin pesua ja tavaroiden purkua -kotona!

Yks ihanimmista asioista mitä tiedän on arvatkaa mitä? No nukahtaa ja herätä omassa sängyssä!

Ajeltiin kotiin eilen illalla Sydneyn mutkan kautta. Springfield lodge -hotelli ei pettänyt tälläkään kertaa. Nyt saatiin penthouse -huone king size sängyllä ja Harbour bridge näköalalla. Ja hintaa tuolle yhdelle yölle taisi jäädä $63 20 dollarin alennuksen jälkeen. Suosittelen ehdottomasti tätä pientä hotellia (jos joltain on mennyt ohi edellinen kerta..)

Menomatka Melbourneen (silloin ikuisuus sitten) ajettiin kolmessa päivässä mutta nyt kirittiin tulomatka kahteen päivään ja tämä toimi mun mielestä hyvin. Eka päivänä ajettiin about yhdeksän tuntia ja eilen vähän sitten kauemmin. Perslihakset oli koetuksella, matkahan on melkein yhtä pitkä (tunneissa) kun mun viime viikon Suomi-Australia -lento. Ajoin matkan aikana muun muassa kahden kengurun yli (molemmat oli jo kuolleita mutta en vain ehtinyt väistää), nähtiin ja haisteltiin sokeriruokopeltojen kulotusta (joka näyttää muuten aivan mahtavalta pimeällä!) ja säästyttiin yksiltä kunnon sakoilta ihan poliisin mukavuutta. Huuuuh. Eipä huvita hetkeen ajella autolla, ainakaan mitään pidempiä matkoja.

Äiti on koko ajan ollu vähän skeptinen meidän vuokralaisiin liittyen. Oli ihana huomata että vaikka meillä on ollu täällä kaksi täysin vierasta porukkaa, oli kaikki pidetty hienosti kunnossa ja järjestyksessä. Oli ihana avata ovi puhtaaseen, vasta pestyyn kotiin, oikestaan tunne oli vähän sama kun astuu eka kertaa hotellihuoneeseen. Pitäiskö harkita siivoojaa?

Tänään on nyt sitten pyykätty, pyykätty, pyykätty ja järjestelty kotia taas asujiensa näköiseksi. Mietin aamulla että miksi tämä näyttää jotenkin niin avaralta ja tyhjältä mutta sitten tajusin etä sisustus poikkeaa aika tavalla Rikun Melbournen asunnosta joka oli mattojen ja tavaran peitossa lähes koko talo. Riku sanoi että on "erilailla kodikasta".

Tänään otettiin Mermaid beach haltuun aamupäivän kävelylenkillä. What a great location we have! Jotenkin kaikki on nyt taas "niin ihanaa" mutta viime vuodesta muistan hyvin miten arki vei mennessään ja kaikkeen tottuu. Pitäis muistaa enemmän nauttia ja olla kiitollinen siitä missä saa elää ja asua. Täällä on nyt noin 20-25 astetta lämmintä mutta illat ja yöt on vielä aika kylmiä jolloin lämpötila saattaa laskea jopa neljään asteeseen. Just uutisissa sanottiin että yleensä alin lämpötila tähän aikaan vuodesta on plus 10 astetta joten alhalla mennään. Mikä vaan Melbournen jälkeen on kuitenkin lämmintä.

Kävelylenkillä pyörähdettiin myös uudessa BSKT cafessa joka avattiin just samana viikonloppuna kuin me lähdettiin Melbourneen eli tänään oli meidän eka kerta siellä. Nyt taisi löytyä uus suosikki! Hain myös aikataulut läheisiin jooga ja pilates -studioihin, jos sitä alkais pikkuhiljaa taas treenaamaan.

apple,orange,ginger, mint -juice

Riku sai tänään jo töitä Seaworld:ista (sama paikka kuin ennenkin) siksi aikaa että rekisteröinti tulee ja löytyy sairaanhoitajan hommia. Odotetaan rekisteröintiä saapuvaksi jo tällä viikolla, viimeistään ens viikon alussa. Kaikki työ (ja raha) on kuitenkin tällä hetkellä plussaa. Mun työt (hurjat kolme jumppaa viikossa) alkaa ens viikolla, jospa mullekkin löytyis taas jotain vähän rahakkaampaa hommaa jostain..

Tänään alkaa teeveestä uusi aussisarja Wonderland jota oon ajatellut alkaa seuraamaan. Mulla on tämän vuoden tavoitteena hioa mun kielitaito kuntoon ja oonkin käskenyt Rikua esim. korjaamaan mua aina kun sanon jotain väärin. Kaikenlainen kielen kuunteleminen, lukeminen ja puhuminen tekee mulle niin hyvää.

Blogi on muokkausvaiheessa joten sulkekaa silmät sekasotkulta ja älkää pelästykö uudesta cover photosta, se ei oo tullut siihen jäädäkseen :)

Back in Australia

Noin vaan suhahti kymmenen viikkoa ja täällä taas ollaan, maailman toisella puolella, jäisessä Melbournessa. Mun kaveri Tiina sanoi yhtenä päivänä "Laura voisittepa te asua vaikka Virossa tai jotain" haha ja sitten alettiin miettiä sitä että miten kaukana sitä oikein asutaankaan ja että mikä on Suomesta mitattuna kaikista kaukaisin paikka mihin voi päästä. Tiinan mielestä se on ehdottomasti Australia, tai siltä se ainakin tuntuu.

Mulla oli tarkoituksena päivittää  blogia vielä yhden päivityksen verran ennen lähtöä mutta jotenkin en "ehtinyt" saada aikaiseksi. Viimeisten viikkojen aikana piti vielä ehtiä niin paljon. Laskin että tapasin yhtenäkin päivänä seitsemän eri kaveria, aika hyvä saldo! Vieläkin jäi ihmisiä joita olisin halunnut nähdä, mutta joiden kanssa tiet tai suunnitelmat muuten vaan ei kohdannut. Joitakin näin kerran ja joitakin enemmän, luonnollisesti, mutta kaikkia oli ihana nähdä! On ihana huomata että vaikka ei olla sen suuremmin oltu yhteydessä vuoteen, niin jutut voi ihan hyvin jatkua siitä mihin on viimeksi jääty. Yks parhaista tapaamisista tais ehdottomasti olla Suviannin ja Marjon kanssa, tavattiin kuuden vuoden takaa ja voi että, mä olin yhtä hymyä koko loppu päivän. Hyvät tyypit vaan säilyy hyvinä ikuisesti!

Tehdään vielä pikana viimeisten viikkojen lomakatsaus. Mä en oo sitä muistaakseni edes kirjoittanu tänne, mutta mulla on ollu mun lomalle kaksi lomatavoitetta, päästä savusaunaan ja paljuun. No arvatkaa mitä, tittididiii; mä pääsin molempiin loman vipalla viikolla. Aijjettä! Oon aina kuvitellut savusaunan erilaiseksi mutta mun kuvitelmilla sinne kuulemma kuolisi häkään ja muihin myrkkyihin. Onneksi oli viisaampia neuvomassa... Paljuun pääsin Rikun siskon Sandran "juhlissa auttamisen palkintona". Siihenkin vois tottua, ihaninta se ois varmaan kovalla pakkasella myssy päässä mutta ainahan se lämpimässä vedessä lillumien on mukavaa.

Perjantaina oli tiedossa heippojen sanominen ja matka Helsinkiin moikkaamaan kavereita vielä viimeisen kerran ennen sunnuntain lentoa. Kotona äiti itki niin paljon että lähdin matkaan muutaman minuutin etuajassa. Päiväkodissakin työskennellessä vanhemmille opetettiin että "itku loppuu heti kun poistut näkyvistä". Sovittiin äitin kanssa että "ei itketä" mutta me ollaan kyllä molemmat aikamoisia vollottajia... Heti tuli parempi mieli kun ei nähnyt toisen nyyhkytystä ja pahaa mieltä.

Sunnuntaina lähdin lentoon. Ensin reilut yhdeksän tuntia Hongkongiin (yks meiän lemppari) ja siellä kolmen tunnin vaihdolla vielä toiset reilu yhdeksän tuntia Melbourneen. Lentokoneessa kapteeni kuulutteli Melbournen lämpötilan olevan plus yhdeksän astetta ja jotenkin aika kuultaa muistot koska en muistanu yhtään että täällä on oikesti näin jääkylmä. Onhan Riku koko ajan siitä puhunut mulle mutta olin jo varma että täälläkin ois lämmenyt. No ei oo.

Tämä on nyt mun kolmas päivä täällä ja oon joka aamu herännyt klo 04.00. Kai siis jonkinlaista jet lagia kyseessä. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen nukahdan uudelleen ja sitten voisinkin nukkua vaikka iltaan asti. Tänä aamuna olin reipas vaimo ja vein Rikun töihin seiskaksi. Enää yksi päivä harjoittelua jäljellä! Tänään yliopistolla on jonkinlainen valmistujaisjuhla johon ollaan menossa myöhemmin. Vihdoinkin tämä alkaa olla tässä.

Tiistaina olin ehkä vähän vielä sekaisin reissusta ja ärsytti kun Riku ilmoitti että päästäänkin lähtemään Gold Coastille vasta maanantaina. Rikulla on sunnuntaina jenkkifutispeli jonka se muisti ensin siis olevan jo lauantaina. Yks päivä lisää Melbournessa, mä haluisin jo niin paljon kotiin. Jotenkin olo oli vähän tyhjä, en tiedä mitään paikkoja (treenaus yms.) uudessa kaupungissa eikä mulla oo täällä mitään tai ketään jonka kanssa hengailla kun esim. Riku on töissä. Ärsytti salaa.

Eilen sitten korjaantui tämäkin asia kun tapasin hetki sitten Sydneystä Melbourneen muuttaneen Marin perheineen. Ollaan tutustuttu facebookissa yhteisten kavereiden ja blogien kautta mutta ei oltu ikinä kuultu tai nähty ihan livenä. Sain kutsun pinaattilätyille ja lähdin lähes siltä seisomalta. Tämä reissu oli muutaman kymmenen kilometrin ajamisen arvoinen, on ihana tavata uusia ihmisiä ja kuluttaa aikaa tekemällä jotain omaa. Tässä mulle tuli fiilis että ehkä mä sittenkin taas pärjään täällä (ulkomaille, Australiaan tms) kun pärjäsin jo näin hyvin mun toisena päivänä takaisin. Ekalla kerralla nämäkään treffit ei olisi varmaan toteutuneet jo esim. siitä syystä että en olisi uskaltanut ajaa autoa tai liikkua yksin eksymisen tms. pelossa.

Lauantaina meillä on Rikun kanssa suunnitelmissa lähteä päiväreissulle Great Ocean Roadille. Ollaan suunniteltu ajamista päivän aikana niin pitkälle kun jaksetaan/halutaan mutta ainakin twelve apostoles:in haluaisin nähdä. Sinne ei ole täältä kuin kuulemma maks. neljä tuntia joten kuulostaa ihan hyvältä päiväreissulta. Riku ehdotti että pyydetään mukaan muitakin. Mä en halua, haluan mennä ja olla kahdestaan.