Life is now.

Itse itseäni arvioitaessa mä oon yleensä aika iloinen ja positiivinen ihminen. En kauheesti äksyile tai kiukuttele, mutta nyt oon jopa ite huomannu (!), että oon viime aikoina ollu jotenkin tosi kiree ja kiukutteluun taipuva. Tai en mä tiedä voiko sitä kiukutteluksi sanoa, mutta jotenkin en oo vaan ollu ehkä niin vastaanottavainen ja positiivinen mitä oon yleensä. Meidän ei juuri ikinä (ei olla ikinä oikeesti tapeltu) tarvi tapella Rikun kanssa, eikä oo nytkään tarvinnu, mutta jos oltais tappeluun taipuvaisia, niin oltais kyllä  monta kertaa varmaan saatu riita aikaseksi ihan hölmöistä asioista. Eilen paljastin Rikulle että oon ollu jotenkin kiree (ihan niinku se ei oisi huomannu...) ja sitten se sanoi sitä samaa mitä olin itekseenkin miettiny; mua alkaa jännittään. Nyt kun oon saanu oparin valmiiksi, niin mulla ei oo mitään asiaa mikä pitäis mut oikeesti kiireisenä, ja sen takia mulla on aikaa miettiä itekseni kaikkia asioita ja järjestää niitä mun päässäni. Sekin on totta kyllä, että kun päivät vähenee, niin myös Riku puhuu lähtemisestä kokoajan vaan enemmän ja enemmän ja silläkin tavalla asia on kokoajan mun mielessä.

Eilen musta tuntui siltä, että haluaisin pitää "aussivapaan" päivän ja olla puhumasta koko asiasta, olla miettimättä sitä. Elää hetkessä niin sanotusti.. Meillä on elämä ollu jotenkin niin kauan nyt tätä lähtemistä ja sen odottamista, että ois ihana nauttia vaan tästä ja olla hetki. Hengähtää. Haluaisin nauttia Rovaniemestä ja täällä asumisesta ja tehdä nyt sellasia juttuja, mitä en ehkä tuu enää ikinä tai ainakaan pitkään aikaan tekemään. (kuten esim. lähtee lumikenkäilemään ja katteleen maisemia näköalatornista.) Mun mielestä on hölmöä, että turistit kokee täällä paljon enemmän kun mä ehkä ikinä.

Ens viikolla mulla on hiihtoloma ja meen kotiin Seinäjoelle koko viikoksi. Siellä mulla ei oo mitään suunnitelmia, enkä oikestaan ees tarvi mitään erityistä. Tai on mulla yks suunnitelma; tankkaan äitin ja Aatun läheisyyttä ainakin. Haluun vaan nukahtaa Aatun kuorsaukseen ja herätä kun se kävelee aamulla mun naaman päällä. Aatu ja Australiaan lähteminen on sellanen asia, mistä mä en voi edes puhua samassa lauseessa ilman itkua. Vaikka en nytkään näe sitä kovin usein, niin siltikin aina kun meen kotiin niin haen ekana koiran. Kaikille ihmisille sen oman lähtemisen voi kertoa ja se ymmärretään, mutta se on ainut, joka ei ymmärrä ja siitä mulle tulee aina niin paha mieli. Ens viikolla aion elää hetkessä ja pitää aussivapaata koko viikon. Haluan vaan olla. Life is now.

                                                           Minä ja Aatu jouluna 2011

 -Laura

Tunneshoppaaja kirppisfiiliksillä!

Oon aina ollu tosi huono luopumaan just vaatteista ja muusta tavarasta (mutta lähinnä siis vaatteista!) Mulla on kaapit täynnä ihan hyviä ja sopivia, jopa uusiakin vaatteita, joita en vaan käytä syystä tai toisesta. Vaikka kaapit on täynnä vaatteita, niin siltikin ne samat lempparit kiertää kaapin ja pesukoneen väliä ja monta kertaa huomaan, että kaipaan just sitä paitaa, mikä on sillä hetkellä pyykkikorissa.  Yleensä vien kamoja kirpparille ainakin kerran vuodessa, mutta nyt oon koittanu vaan laittaa niitä sivuun, että voin myydä sitten pois ennen kun lähdetään. Oon kokoajan kuvitellu, että tämä luopuminen olis "jotenkin helpompaa" nyt, kun tiedän että mä en voi mitenkään kantaa niitä kaikkia mun mukana sinne, ja vaikka kantaisinkin, niin siinä ei oo järkeä, koska oon budjetoinu itelleni säästöön ihan mukavat shoppailurahat sinne jne. Järki sanoo, että jäkevintä on ottaa mukaan ne lempparit ja sitten ostaa uusia sieltä, mutta siltikään en malttaisi antaa mitään pois! (oon tosi huono tässä!) Tiina päivitteli eilen mun vaatekasoja ja "tässä ei oo mitään järkee, sun vaatteiden ostamisessa ei oo mitään järkee" -kommentin jälkeen tuumasinkin, että mä oonkin tunneshoppaaja. En mä järjellä osta kun tunteella! Sillee "ihana, mä haluun tän!!" enkä "tarvinko mä tätä, onko mulla tämä sama jo toisen värisenä?" tms. Mä oon enemmän huutomerkki, kun kysymysmerkkishoppailija.

Eilen siivosin vaatekaappia ja sit aloin taas miettiä sitä, mitä vaatteita Australiassa käytetään ja mikä siellä on muodissa jne.. Kun siellähän on sitten talvi, niin onko siellä talvella muodissa kaikki samanlainen kun täälläkin talvella (lähinnä värit yms.) vai mitä siellä puetaan? Riku jutteli Matildan kanssa netissä ja ainakin siitä keskustelusta tajusin, että tummemmat värit on sielläkin talven juttu (ja kuulemma sinapin keltanen jota mulla on jo syksystä!) Mun kesävaatteet tarvii kyllä jo tuuletusta ja oon ihan kauheesti odottanu, että voin käyttää niitä pian, mutta joutuuko ne oleen nyt vieläkin sitten vaan laatikoissa höhhh... En mä tiedä mitä siellä talvella puetaan kun ei se oo ees talvi! Muotibloggarit ja muut asiasta tietävät voi tähän antaa vinkkiä!

 Kaivoin eilen mun Niken vaaleenpunasen treenikassinkin kaapista siivotessani. Oon luvannut jo kauan  sitten antaa sen mun luokkakaverille sitten kun lähdetään ausseihin. Se hetki on nyt tullu ja aionkin luovuttaa kassin Niinan käyttöön juhlallisin menoin ihan nyt lähiaikoina. Tiinan kassiin työnsin mun yhdet käyttämättömät Niken turkoosit (ihanat mutta liian suuret!) treenikengät. "Koitaksä myydä mulle noi väkisin kun oot tunkenu noi mun kassiin? oon jo sovittanu noita joskus..." Mun puolalaiselle vaihtarille lupasin viedä perjantaina kouluun mun RAMK:in, kaikille KV-tuutoreille lahjottaman hupparin (käyttämätön, yllätys yllätys! kuka käyttää koulun huppareita?!)  Vaikka matkamuistoksi sitten... Pikkuhiljaa siis koitan päästä näistä mun kamoista eroon. Eiks sääntönä oo, että sellaset vaatteet mitä ei oo vuoteen käyttäny, vois laittaa meneen? Mä siivotessani löysin mun pari vuotta vanhan vaaleen "farkkupaidan" ja vaikka en ookkaan käyttäny sitä siihen kahteen vuoteen, niin laitoin sen tänään kouluun ja se oli aivan ihana. Niin eihän toikaan nyt oikein sitten noin toimi?



ps. Tänään koulustä lähtiessäni tunsin kevään ensimmäisen kerran, miten aurinko lämmitti mustien housujen läpi!! Kevät tulee siis Rovaniemellekkin!

-Laura

Rahanmenoa ja muuta mukavaa!

Riku selvittelee IELTS -kielitestiasioita. Sen pitää suorittaa se täällä, jotta se voi sit rekisteröityä ausseissa sairaanhoitajaksi. Ei oo ihan pieni homma toi sairaanhoitajaksi rekisteröityminen, oli sanottu puhelimessa, että voi mennä jopa 3-5 kuukautta.(!) Toivottavasti ei nyt ainakaan ihan viittä kuukautta menis, että ei jäädä heti ihan rahattomiksi siellä. On meillä kuitenkin ihan ok hyvin säästössä, että jos jotain just tollasta sattuu niin ei olla ihan ulalla... Jotenkin tuntuu kuitenki hassulta, että Riku joutuu tekeen sen, vaikka se on asunut maassa jo monta vuotta ja käyny kouluja siellä ja muutenkin puhuu täydellistä englantia...Vaikka mistäpä ne siellä sitä tietää. Kun passissa lukee kuitenkin "Suomi" niin se pitää kuulemma tehdä silloin... Kyllä mullakin olis suunnitelmissa joskus tehdä jotain muutakin kun ottaa aurinkoa ja surffata, mutta riippuu varmaan mun tulevasta työpaikastakin se, tarviiko sinne mitään kielitestejä. Hyvää rahastustahan tää on kuitenkin taas; 190 euroa meni siinä. Nämä on kuitenkin taas niitä juttuja jotka on pakko maksaa ja hoitaa, niin ei auta valitella.

Me ollaan jo aikalailla totuttu tähän rahanmenoon koskien näitä kaikkia aussijuttuja. Jos haluaa halvalla (ja helpolla) päästä jonnekkin, niin Australia ei oo se "the place to go". Ei olla oikestaan ees laskettu paljoko meillä on nyt menny rahaa näihin kaikkiin juttuihin, mutta yhteensä ensinnäkin viisumihakemukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, kuten "Dr. Ekin" Helsingissä oleviin lääkärintarkastuksiin (jossa tarkastettiin melkein ihan kaikki; otettiin röntgenit, HIV-testit, pissakokeet, muut verikokeet, katottiin selkäranka...), valokuviin, rikosrekisteriotteeseen, maistraatissa käännettyihin todistuksiin ja muuhun, on menny yhteensä varmaan joku 2200 euroa. Ja tuo oli se rahamäärä  mikä viisumihakemuksesta olis siis mennyt vaikka se ei edes olisi mennyt läpi..Siksi sen tekeminen oli super tarkkaa. Sitten lisäksi siis vielä tähän rahanmenoon voi listata just tällaset testit ja esim. tavaroiden lähettämisen ja muun. Ei kannata siis köyhänä alkaa muuttamaan (vaikkan mehän ollaankin ihan rahaihmisii kyllä!)

Meillä on varattuna kalenteriin jo ensimmäinen aussimerkintä! Kesäkuun lopussa (sehän on meidän juhannus!!) meidät on kutsuttu viettämään perheviikonloppua jonnekkin päin Gold Coastia Rikun perheen kanssa. Luvassa on ainakin hyvää ruokaa, porukalla hengailua, surffausta, pyöräilyä ja mitä vielä, en muista! Rikun isä on kokki ja odotan ainakin kiinalaisen ruoan kurssia jonka se on luvannut (eikö ookki?) järjestää mulle. Ja myös joogaa  :) Näiden ei tarvi toteutua just tolla viikonlopulla mutta yleensä vaan joskus! Voin sit jakaa täällä mun parhaimipia kiinalaisen ruoan reseptejä!

Ps. Eilen oli oparin palautus! BOOOM! Jäi vielä  mietityttämään, että jonkun asian olisin ehkä voinut tehdä paremmin, tarkemmin ja muuta, mutta fiilis on vähän sama varmaan melkein kaikilla. Maanantaina on sit maturiteetti ja torstaina esitys! Muutenkin enää kuus viikkoa koulua ja siinäkin viikon hiihtoloma välissä. Jos tän nyt jaksais rutistaa.

-Laura

Maailma pienenee?

Riku aina puhuu siitä, miten "maailma pienenee" sitten kun asuu jossain muualla. Se tarkottaa sillä sitä, että kun asuu Australiassa, niin matka Suomeen ei tunnukkaan niin pitkältä kuin mitä se ehkä oikesti on.. Sehän on vaan lentomatkan päässä...ja niinhän se onkin. Meillä pitäis oikestaan jo olla joku sähkönen varausjärjestelmä meiän sohvalle, koska niin moni kaveri on jo tulossa kylään! (ihanaa, onneksi) Jotenkin itelle tuo ajatus maailman pienenemisestä on vielä kuitenkin vähän vieras.. Internet on varmaan kaikkien matkaajien ja ulkomailla asuvien pelastus. Rikulle ja Rikun perheelle se on mahdollistanut yhteydenpidon jo monta vuotta. Skypen ja facebookin avulla just pienennetään sitä maailmaa ja saadaan olla osallisina toisten elämässä ihan melkein livenä. Näiden juttujen takia myös mun äiti on tullut/joutunut osalliseksi skype ja facebookmaailmaa! Tänään ollaan yhdessä Rikun kanssa koulutettu äitiä siihen, miten soitetaan ja vastataan skypessä (vihreä ja punainen luuri) ja ollaan tehty muutamia ihan menestyksekkäitä testisoittojakin! Lisättiin myös äiti facebookkiin, mutta sen käyttäminen ja oppiminen taitaa viedä vähän enemmän aikaa... Meillä (äitillä) on nyt kuitenkin hyvin tässä vielä aikaa oppia kaikki noi jutut ja niiden käyttö. Voidaan tehä monia testisoittoja vielä kevään aikana ja tarkistaa että hommat onnistuu ennen kuin lähetään.


Varattiin tällä viikolla muuten se meiän Hong Kongin hotelli!! "Hotel Panorama by Rhombus, with its distinctive triangular architecture, is the tallest deluxe business hotel overlooking Victoria Harbour in Tsim Sha Tsui." En oo ihan varma tyynyvalikoimasta, mutta ainakin iltaisin siellä on tarjolla drinkkejä ja d’oeuvresejä! Nimensä mukaisesti ainakin näköalat pitäis olla kohdillaan.



Oon jo kaks kertaa saanu kuulla tällä viikolla eri ihmiseltä saman kommentin.. Puhun paljon meiän Australiaan lähtemisestä tai oikestaan se menee enemmänkin niin, että kaikki muut ihmiset melkeinpä alottaa keskustelun siitä. No, kuitenkin. Kun puhun meidän sinne menemisestä niin käytän siitä oikestaan melkeinpä huomaamatta sanaa "reissu". Nämä kaksi eri ihmistä on siis kuluneella viikolla kiinnittäny huomiota siihen "reissu"-sanaan ja oon saanu kuulla kommenttia siitä, että eihän se oo "reissu" vaan "muutto." Aloin tätä miettiä sitten itekseni ja sitä, että miksi sitten puhun reissusta, vaikka kyllä tiedän, että ollaan muuttamassa sinne. Oon nyt tullut siihen tulokseen, että se on psykologista itsesuojelua!! Oikeasti reissuhan tarkoittaa jo sanana lyhyttä pois lähtemistä tms. (ainakin mulle), mutta muutto... Muutto on menemistä pois ja olemista jossain muualla, ja siksi se on mulle hirveän vaikea sana... Nämä kaikki sanat ja niiden käyttäminen on mulle ihan tiedostamatonta, enkä mä tietoisesti puhu reissusta vaan se vain tulee suusta. Vaikka tiedän miten asiat on ja vaikka miten ihanaa onkaan kun voin MUUTTAA asumaan Australiaan niin silti se on hirveän vaikea ja haikea juttu. Onneksi maailma on kuitenkin pieni ja mun viisumissa on lupa mennä ja tulla "over seas" edes takaisin. Kun pääsen sinne niin mä ainakin pyrin pienentämään tämän maailman mulle sopivaksi.


Ja hei kaikki! Oon alkanu suunnitteleen kotikirpparia! Muutama kaveri on kieltäny viemästä "mitään pois" ennen kun ne on käyny tsekkaamassa mun kätköt :D Tänään Jennikin halusi skypen kautta "nähdä mun tavaroita" että se voi "varata" niitä itelleen sitten kun lähdetään :DD Oon tässä pikkuhiljaa siis koittanu orientoitua tohon vaatekaapin siivoukseen ja järkkäilyyn. Mä oon vaan niin huono laittamaan mitään pois/luopumaan yhtään mistään. Tiedän että mulla on kaapit täynnä vaatetta ja muuta kamaa mitä en oikeesti käytä, mutta aina kun tulee se luopumisen hetki niin voi jestas...En mä nyt itke mutta melkein! Uskon, että nyt on kuitenkin helpompi laittaa oikeasti vaatteita pois, koska tiedän että en voi kaikkea vetää mukanani ja vaikka jättäisin niitä tänne säästöön, niin kun tuun takasin niin mulla on silloin sama vaateongelma, mutta vaan Australian päässä. Ja kuka sitä vanhoja vaatteita käyttää? Ei kukaan. Käytiin muuten kysymässä postilta pakettien lähettämisestä ja hinnoista. 15-30 kilonen paketti menee ausseihin vähän yli satasella. Vielä pitää selvittää rahtifirmoilta ja lentoyhtiöiltä mitä pakettien lähettäminen sitä kautta maksaa... Taustatyöt siis menossa!


-Laura

Vitamiinia!

Musta tuntuu, että en oo aikoihin löytäny hedelmätiskeiltä mitään syötävää. Siellä pyörii samat omenat, banaanit, kuivettuneet mandariinit ja ylihintaset viinirypäleet vaan viikosta toiseen.Ostin Rikulle kaupasta verigreippejä ja voi vitsit..nämä on niin hyviä!(en edes muista milloin oon syöny näitä viimeksi, kun en oo "tykänny"..) Pienenä muistan kun mumman ja paapan kanssa syötiin näitä sillä tavalla lusikalla kaivamalla, mutta Rikun tyyli on syödä ne lohkoissa niin, että mehu valuu pitkin käsiä. Tietysti kunnon vaimon tavoin seuraan miehen esimerkkiä ja syömisen jälkeen on joka paikka siinä mehussa. Ihan sama kunhan saan kaiken C-vitamiinin, piristyksen ja energian talteen siitä!

C-vitamiinin ohella täällä Rollossa alkaa saada myös D-vitamiinia. Ystävämme aurinko esiintyy taivaalla jo hyvän aikaa päivällä. Sitten kun pakkanen antaa vähän periksi, niin teen kyllä pitkän aurinkolenkin joku päivä! Tänään just muistelin parin vuoden takaisia(!) aamulenkkejäni ennen koulua. En tajua miten oon ikinä jaksanu herätä aamulla aikasemmin jonkun lenkin takia? Joku ohimenevä hulluustila varmaankin... Haluisin kyllä kauheesti aamulenkkeillä (tai lenkkeillä joskus vaikka ihan illallakin..) mutta ainakin aamulla arvostan enemmän nukkumista ja illalla on aina "kaikkee muuta". Periaatteessa mä liikun kyllä tunneillani paljon, joten ei se kunto (toivottavasti) noista lenkeistä ja niiden jättämisistä oo kiinni.. Riku on puhunu mulle paljon siitä, miten ausseissa porukka lähtee aamulenkeille aikaisin aamulla. Ne juoksee rannalla laskuveden aikaan, kun rannan hiekka on vielä kovaa. Musta vois tulla (tulee) ihan hyvä aamulenkkeilijä siellä!

Tänään oli koulussa sellanen päivä, että koitin muistuttaa itteeni lentolipusta taskussa ja siitä, että kohta tää on ohi. Sitten kun koulu loppuu, niin oon luvannu tulostaa itestäni sinne seinälle sellasen kuvan, jossa lukee jotain tyyliin "elämässä on muutakin kuin koulu" huikeella rantakuvalla varustettuna. (Meidän yks opettaja on "isyyslomalla" ja se teki samanlaisen) Mun mielestä niin hyvä juttu. Uhkasin että en mee hakemaan edes todistusta tms. valmistumispaperia. Posti kyllä kulkee. Onneksi mulla on tänään zumba ja huippuasiakkaat. Mulla on kaks aivan ihanaa koreografiaa tälle päivälle!! Ootteko kunnellu: Michel Telo - Ai Se Eu Te Pego?

Ps. Tänään on meidän 1v kihlajaispäivä. Vuosi sitten tänään mentiin kihloihin ja alettiin suunnitteleen häitä <3

55 asteen lämpötilaero!

Ihana tää meiän talvi! Miinus 28 astetta tuntuu jo nenän päässä!(ja ihan joka paikassa...) Onneksi mulla on mun maailman lämpösimmät Uggit (oikeat, aidot, ihanat!) Ne on niin lämpöset, että käytän niitä yleensä ilman sukkia, jota jotkut jaksaa joskus ihmetellä. Kun Gold Coastilla on tänään ollut +27 astetta ja meillä toi -28, niin se on 55 asteen lämpötilaero! Eikai tässä auta kuitenkaan valitella, vaan pukee vaan enemmän ja enemmän. Rakastan kerrospukeutumista ja mun mielestä on ihana käyttää pipoja ja huiveja ja parhaat on kyllä mun valkoset villasukat joita käytän joka päivä (mutta en Uggeissa.)  Mulla on "hikikylmävarvas-syndrooma" ja siks pidän aina villasukkia. Yhdet sukat otan ainakin kyllä mukaan matkalaukkuun. Ja onhan sieläkin talvi! Mulla on kyllä paljon parempiakin villasukkia kun nämä, mutta nämä on silti kaikista ihanimmat. Nämä siis lähtee.

Riku on selaillu jo jotain puoli vuotta kaikkia Australian asunnonvälitys sivuja. Haluttaisiin löytää joku pieni ja kiva koti meille sieltä. Mussa on vähän (aika paljon) tällasta pientä "kermaperseen" vikaa ja siksi ihan joka kämppä ei oo menny mun seulasta läpi... Siellä on kuitenkin ollu paljon kaikkia ihania asuntoja mihin olisin jo mielelläni voinu muuttaa! Vaikka tykkään olla ihmisten kanssa, niin silti rakastan kotoilla ja hengailla vaan kotona. Just vaikka ne villasukat jalassa <3 Siksi mulle on tosi tärkeää, että me löydettäis oikeasti sellanen koti, missä olis kiva asua ja mitä ois kiva vähän ehkä sisustaakin. Toisin kuin Suomessa, Australiassa asunnon vuokra ilmoitetaan viikoissa. Hinta voi olla esim. 300 aussidollaria/vko. Ollaan laskettu, että me pystyttäis maksamaan joku 1000 aussidollaria/kk ja sillä löytyy jo kivoja asuntoja. Onhan se aika paljon asunnosta (puolet enemmän meidän Rovaniemen asuntoon verrattuna), mutta kuitenkin sijainti on vähän eri ja ollaankin päätetty, että se on ihan hyvä määrä. Maksaahan sitä joku jossain Helsingissäkin (tai muuallakin) ihan törkeitä vuokria...

Eilen etittiin netistä hotellia sinne Hong Kongiin. Riku löysi jonkun sivun, missä oli jotain supertarjouksia hotelleista sillai "osta heti niin saat 70 prosenttia alennusta." En mä tiedä mikä se oli, mutta luotan Rikuun aika paljon noissa jutuissa. Ei kuitenkaan valittu/varattu mitään vielä, vaan katellaan vielä hetki missä haluttais yömme viettää. Mä toivoisin vaan isoa ja pehmeetä sänkyä jossa on isot valkoset peitot ja tyynyvalikoima (ok, ei ihan pakollinen..) Jos on hyviä hotelli ehdotuksia Hong Kongissa niin saa suositella!

Tänä aamuna juteltiin taas Australiaan Rikun perheelle. Keskusteltiin muun muassa siitä, miten mä saisin mun astiat (kaikki muumimukit ja tonnilla pentikin vaniljaa) ehjänä sinne perille. Vinkki oli pakata kuplamuoviin ja teipata kunnolla, pitäen mielessä se ajatus, että "jos sen paketin pudottaa niin ne ei mee rikki" Ou-nou... Jos haluan viedä niitä sinne, niin täytyy varmaan alkaa ostella jo sitä kuplamuovia jostain... Pidetään tyttöjen ilta, tänne kaikki vaan pakkaamaan! :) Noi astiatkin on sellanen asia mitä ei olla vielä kuitenkaan oikeesti päätetty, että mitä niille tehdään. Saahan sieltä astioita joo, mutta ei se oo sama. Toinen mahdollisuus on, että me pakataan kaikki hyvin  jo valmiiksi ja varastoidaan jonnekkin (mummolaan). Sitten jos halutaan astiat sinne, niin ei tarvi kun lähettää täältä. Astiat lasketaan "pikkuroinaksi" ja kaiken sellasen haluisin niiin paljon ottaa mukaan. Pakko kuitenkin varmaan antaa jotain kamaa myös väliaikaiseen adoptioon, esim. äitille.

Yks asia mikä on tosi ärsyttävää, on ollu se, että mä en oo voinu ostaa pitkään aikaan mitään uusia ihania ulkoiluvaatteita. Voi hitsi miten paljon oisin halunnu Makian keltaisen talvitakin!!!! Tai Haglöfsin  violetin Goretex takin! (Toi Gore ois vielä mennytkin ausseissa, mutta sitten kun Riku laskee vieressä, että "se on melkein puolet sun lentolipusta" niin jotenkin jätin vaan ostamatta, mikä oli ihme kyllä.) Nyt kun oon ostellu jotain vaatteita niin ekana on mielessä se, voinko käyttää sitä ausseissa ja se, että mahtuuko se edes mukaan. Riku on parhaan kykynsä mukaan koittanu toimia järjen äänenä kenkäostoksilla kun oon haaveillu taas yksistä uusista Converseista. "Ei ne mahdu matkalaukkuun, joudut kuitenkin jättää tänne.." Joskus se toimii, joskus ei... Oon myös miettiny sitä, mitkä vaatteet on siellä muotia. Hirveesti asioita mietittävänä! Ainakin mun uuden lintumekon otan mukaan... ja muutaman muunkin.

- Laura