Elämää kansissa

Järjestelen kokoajan pikkuhiljaa meidän Rovaniemeltä muuttoa ja siivoilen vähän väliä paikkoja kuntoon. Tänään aloitusprojektina oli toi lehtikasa jonka oon luvannut viedä salille lukemiseksi. Löysin hyvän tussin jolla sain yliviivattua pois nimet ja osoitteet niistä. Lehtiä läpi käydessäni ja yliviivatessani huomasin lehtiä olevan kaikista kolmesta osoitteesta missä mä oon ikinä asunu. Niitä oli kotoa äitin ja isän luota, mun ensimmäisestä omasta kodista Seinäjoelta ja sitten tästä Rovaniemen kodista. Mä oon kantanut aina noita lehtiä mukanani kodista toiseen, koska mun mielestä niitä on ollu kiva lukea ja etenkin noi liikunta&hyvinvointiaiheiset lehdet ei mun mielestä vanhene, vaan niissä pyörii samat asiat sesongista toiseen ja siksi niistä voi löytää hyviä juttuja vielä aikojenkin päästä. Yks toinenkin juttu oli muuttunut lehtien takakansissa; sukunimi on vaihtunut ja lehtiä on kahdella eri sukunimellä. (Aamulla just mietin, että me ollaan oltu naimisissa jo (yli) puoli vuotta!) Hassusti mun koko elämä oli merkattu näihin kansiin. Kaikki asumiset ja muuttamiset ja sukunimen vaihdokset... Periaatteessahan ne on vaan lehtiä ja kirjaimia mutta siltikin niistä pystyi lukemaan mun elämässä tapahtuneita isoja muutoksia. No, nyt ne on kaikki peitetty mustalla paksulla tussilla, että kukaan muu ei voi nähdä niitä...Olisko pitänyt sittenkin jättää näkyviin.

Sitten toiseen asiaan, mun Converseongelmaan. Mun valkoiset Converset on ihanimmat. Ne on jo tosi huonossa kunnossa, ihan muotonsa menettäneet ja repsottaa joka paikasta. Kaupungilla tulee vastaan ihmisiä joilla on ihan puhtaan valkoset ja terhakkaat Converset ja oon niille kateellinen. Tää on outoa ja ristiriistaista koska muistan silloin kun mun kengät oli uudet (monta monta vuotta sitten, ne on ostettu "Seinäjoen ensimmäinen koti"-aikana), niin en taas halunnut käyttää niitä, koska ne oli niin hienot ja valkoset ja huomiota herättävät. Silloin tuntui että kaikkien muiden kengät on kuluneet ja käytetyt ja kaikkien muiden kengillä on jokin tarina mutta mun kengät on vaan uudet, kaupan hyllyltä ostetut. Nyt sitten asia on ihan toisinpäin. Mun kengät on vanhat ja käytetyt ja niillä on monta tarinaa ja ne on ollut mulla jalassa niiiin paljon. Muistan mistä niihin on tarttunut viinitahra ja se on mun mielestä kivaa (vaikka viinitahra ärsyttikin silloin kun se siihen tuli..). Nämä on oikeesti mun ekat kengät mitkä oon käyttäny loppuun asti ja oonkin joskus ajatellu tehdä näistä likasista ja haisevista mutta silti niin rakkaista kengistä taulun. Vähän niinkun jotkut tekee lapsuusajan balettitossuista tms. Oon koittanu antaa mun kengille nyt vielä aikaa ja päättänyt ostaa uudet vasta ausseista. Koitan tällä tavalla säästää tilaa matkalaukusta johonkin muuhun mitä en ehkä voi ostaa sieltä, kuten esim. uusille muumilakanoille jotka haluan viedä sinne.

Tässä minä ja mun kengät Portugalista. Tota pyörääkin ollaan ajettu yhdessä!

Olin viikolla syömässä kaverini Saaran kanssa joka oli Australiassa just neljä kuukautta aupairina. Juteltiin paljon kaikista asioista ja tietenkin siitä millaista siellä oli ollut. Puhuttiin muun muassa siitä, miten kaikki oli täällä kiinnostuneina Saaran elämästä siellä ja siitä mitä siellä tapahtuu ja miten siellä menee. Mua varoitettiin jo  nyt siitä samasta asiasta, että ihmiset on kiinnostunu niin paljon siitä mitä siellä tapahtuu, mutta sitten ne ei muista kertoa ollenkaan omia kuulumisia.  Jokainen on nyt siis sitten näillä puheilla valmis kertomaan päivän kulkunsa tai viikon suurimmat uutiset mulle ja "ei-oota" ei hyväksytä. Kai mekin loppujen lopuksi eletään ausseissa ihan normaalia elämää vaikka uskon että tuun ihan varmasti kirjottamaan tänne siltikin ihan jokaisen tavallisenkin asian. Enää muutama päivä yli kaks kuukautta niin lähdetään.