Tänään on tasan kaks kuukautta meiän lähtöön! Oon miettiny kahta kuukautta ajallisesti ja sitä mitä mä kahdessa kuukaudessa ehdin yleensä tehdä; Nukkua 60 yötä, maksaa vuokran kaks kertaa, vetää 56 jumppaa, viettää 8 viikonloppua, syödä muutaman kerran kiinalaisessa, soittaa äitille aika monta kertaa ja ärsyyntyä kouluhommista joka päivä. Tulevina kahtena kuukautena nukun, maksan vuokran ja soitan äitille varmaan yhtä monta kertaa mutta vedän jumppia vähemmän. Varmaan samalla tavalla järjestän kaikkia paikkoja ja muita asioita joka päivä ja varmaan voin alkaa jo pakkaillakkin jotain kamoja. Oon miettiny näitä pakkausjuttuja ja uskon että ne menee kuitenkin vasta toukokuun puolelle, koska jos mä alan tyhjätä meidän kotia jo nyt, niin sitten tyhjä tila alkaa ahdistamaan (ja kun on jo selvinny sekin miten tärkeitä kaikki mun tavarat on mulle). Päivät, viikot ja kuukaudet kuluu jotenkin vaan ihan silmissä ja kaks kuukautta ei oo tässä hässäkässä mitään. Toisaalta se on ihanaa mutta toisaalta taas niin surullista ja vaikeaakin. Mun tunteet on vieläkin hirveen ristiriitaisia kun tiedän että ollaan lähdössä. Yhtenä päivänä oon ihan innoissani lähdössä ja toisena päivänä haluaisinkin vaan jäädä tänne.
Oon nyt kahdella viikolla koittanut hoitaa kaikki mun jumppa-asiat kuntoon ja saada tuuraajat niitä tarvitseville tunneille. Ensin sovin molemmissa mun ohjauspaikoissa että lopetan ohjaukset 14.5, samana päivänä kun on Rikun viimeinen työpäivä, mutta tällä viikolla aloin miettiä juttuja vielä uudestaan ja nyt oon ajatellu lopettaa tuntien ohjaamiset jo toukokuun alusta, heti vapun jälkeen. Näin mä ehtisin keskittyä vielä viimeisiin kouluhommiin, mutta sitten ois myös aikaa autoilla joitain kamoja Seinäjoelle eikä aina tarvisi suunnitella menemisiä ja tulemisia tuntien väleille.
Riku sai viikonloppuna viimeset työvuoronsa ja saatiin nyt varattua se meidän läksäripäivä. Kirjottelin maanantaina kutsun facebookkiin ja kutsuin jo yli 60 ihmistä. En edes tienny että tunnen täältä kuuttakymmentä ihmistä(!) ja oikeasti noissakin on vasta kaikista tärkeimmät ihmiset. Pääasiassa kutsuin mun luokkakavereita, jumppaohjaajakavereita kolmelta eri salilta, mun ja Rikun muita kavereita ja sitten Rikun tarkotuksena ois kutsua vielä muutamia sen työkavereita. En tiedä paljonko ihmisiä on järkevä määrä niihin tiloihin, mutta luotan vähän myös siihen että kaikki kutsutut ei ikinä kuitenkaan pääse mukaan. Uskon että joku 30-40 ihmistä on varmaan ihan realistinen, voin sitten kirjotella miten mettään menin arvioinnin kanssa. Oon jo ihan innoissani suunnittelemassa tuota iltaa, sain jopa DJ:n! Meidän häät oli kyllä parhaat bileet mutta näistä tulee kakkosbileet ihan varmana.
Me ei olla vieläkään lähetetty edeltä menemään mitään tavaroita tai muuta kamaa. Tää asia pitäs ottaa mietintään ja keskusteluun ja ylipäätään selvittää se, halutaanko me lähettää sinne jotain vai ei. En haluis heti alkaa kantamaan sinne kaikkia tavaroitani mutta sitten toisaalta taas tuntuu hölmöltä ostaa uusiksi sellasia tavaroita mitä on itellä jo olemassa. Nyt kuitenkin uskon että lähdetään ihan vaan matkalaukkujen kanssa ja sitten tehdään niinkuin hyvältä tuntuu. Go with the flow niin sanotusti.
Mutta niin kun on todettu, ne päivät vaan katoaa ja sitten yhtäkkiä huomaan että on moni tärkeä juttu vielä tekemättä. Oon ihan varma, että kuukauden päästä me ollaan taas jo paljon pidemmällä näissä kaikissa asioissa ja silloin monet kuviot ei enää oo ihan yhtä sekasin kun vielä nyt. Ihan jännittää paljonko kuukaudessa ehtii tapahtua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti