Jumppavapaa! Torstai ja sunnuntai on mun jumppavapaita päiviä. Ihana kun koulun jälkeen ei oo pakko lähteä minnekkään, saa vaan olla kotona ja tehdä ihan mitä ite haluaa. Jumppavapaa ei tarkota tokikaan sitä, että silloin pitäis pidättäytyä kokonaan liikunnasta tai yleensä edes ryhmäliikunnasta vaan jumppavapaana päivänä on just ihana mennä jonkun toisen ohjaajan tunnille, lyödä aivot narikkaan, tehdä ja nauttia. Se on niin paljon eri asia olla ohjaamassa tuntia ite kun sitten olla mukana tunnilla. Joskus jotkut ihmiset pitää hulluna kun jaksaa vielä omienkin tuntien jälkeen mennä jonkun toisen tunnille ohjattavaksi muttakun se on niin ihanaa ja rentouttavaa. Joskus voi keskittyä vaan ihan itseen eikä tarvi huolehtia jonkun puutteellisesta tekniikasta (vaikka kyllä se vähän häiritsee ja tekis mieli mennä neuvomaan) tai miettiä koreografiaa ja sitä mitä tulee seuraavaksi... Treenitehossa ei oikestaan oo kauheeta eroa silloin ohjaanko ite vai oonkoasiakkaana toisen tunnilla, että kyllä ne omatkin tunnit ihan kuntoilusta käy. Oikestaan syke nousee ohjatessa ja puhuessa enemmän kuin asiakkaana ollessa ja muutenkin ohjaajana pitää jaksaa olla esimerkkinä ja painaa täysillä kun itse asiakkaana ollessa esim. lintsaan melkein joka kerta pumpin kuolettavat hyppyaskelkyykyt! Tietenkin on hyvä joskus pitää lepopäiviäkin, pakkohan se on tai muuten meillä ei olisi ohjaajia kohta ollenkaan. Tänään en oo vielä päättäny lähdenkö salille vai hengailisinko vain kotona. Meen fiiliksen mukaan ja elän hetkessä.
Aamulla oon miettiny elämää ja kaikennäkösiä asioita. Totesin Rikulle että en halua enää ikinä tehdä mitään sellasia juttuja mistä mä en nauti. Elämä on aika lyhyt tuhlattavaksi niiden asioiden tekemiseen mistä en oikeasti nauti. Mun mielestä ei oo järkeä tuhlata omaa aikaansa tekemällä jotain mistä ei tykkää ja elää "sitten kun" -ajatuksen kanssa. Jotenkin niin paljon vaan elämä on vaan kauheeta suorittamista ja just tota "kyllä mä sitten..." ajattelua. Mekin ollaan eletty kokoajan "sitten kun" ja mun mielestä se on kauheen kuluttavaa. Vähän kyllä rauhotuttiin kun mua alko ahdistamaan. Australiassa mulla on tavoite. Siellä mä haluan ottaa rennosti, tehdä sitä mitä tykkään ja olla vaan onnellinen. Jotenkin tällainen rennompi elämäntyyli sopiikin sinne enemmän kun loskaseen ja kylmään Suomeen. Tietenkin haluan tulla toimeen ja pärjätä mutta työssäkin mulle on tärkeintä siitä saatava ilo. Onhan se kiva jos saisi tonnin enemmän rahaa kuussa mutta jos oikeasti haluisin sitä, en olisi valmistumassa liikunnanohjaajaksi.
Me ollaan Rikun kanssa suunniteltu yhteisiä läksäreitä huhti-toukokuulle. Ollaan jo hetken aikaa mietitty paikkaa mihin mahtuis paljon ihmisiä, mihin vois viedä omia ruokia ja juomia ja vielä sellasta budjettiin sopivaa. Eilen työkavereiden kannustamana uskaltauduin kysymään kuntokeskuksesta jossa oon töissä ja sain luvan pitää pirskeet siellä! Mahtavaa! Me ei olla vielä päätetty päivää, mutta tehdään se vielä tällä viikolla kunhan Riku saa "loppuviikosta" sen työvuorolistat. Päivä olis kuitenkin lauantai koska silloin siellä loppuu toiminta klo 19.00 ja alkaa sunnuntaina vasta 12.00 (on siivousaikaakin). Uskon että tää menee toukokuun puolelle mutta ihana jo alkaa suunnitteleen.
ps. Tällä viikolla apteekissa oli mummo joka otti lääkkeitä vain tietyksi ajaksi. "Nokun se tulee se maailmanloppu 21.12, komeetta kuulemma..." Eletään hetkessä ja onnellisina!
Mulla on ollut tähän hetkessä elämiseen Mahatma Gandhin aforismi mutta en löydä sitä mistään. Laitan sen joskus kun löydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti