Korvapuusteja ja kermakakkua

Viime sunnuntain Sea Worldin reissu ei oisi voinut sattua aurinkoisemmalle päivälle. Nähtiin pingviinit, delfiinit ja vaikka mitä muuta mutta Happy Feet -elokuvan nähneenä ja liikoja kuvittelevana "pingvinaario" laittoi mut melkein itkemään. Siellä me seisottiin lasi välissä, me ja pingviinit, ja molemmat tuijotettiin toisiamme. Ennen olisin nauttinut tästä mutta nyt vain mietin niiden tunteita ja sitä mitä ne ajattelee meistä ja millaiset oltavat niillä on yms. Happy Feet elokuvassahan se on vankila jossa pingviini menee hulluksi ja tietenkin mun mielessä oli vaan tämä kurjuus ja kauheus. Positiivisesti haluan tietenkin ajatella että niillä on siellä kaikki hyvin (niin kuin varmasti onkin) mutta Happy Feet on ilmeisesti tehnyt vaikutuksen.

Kohtaaminen

Joskus rikkailtakin ihmisiltä loppuu rahat ja tästä johtuen Rikun raksahommat loppui yli viikko sitten siihen paikkaan. Hyvästit siis kaikkien rakastamalle raksa-rikulle. Rekisteröintihommat on vieläkin kesken mutta käsittääksemme niiden pitäis olla nyt kuitenkin jo ihan loppusuoralla. Toivottavasti. Aussi-suomalaisten Dundernews -sivuillakin joku kirjoitti Rikulle viestiä rekisteröinnistä ja kysymyksiä siitä miten sen kanssa kannattaa menetellä ja muuta. Toivottavasti jokainen tänne töihin haaveileva sairaanhoitaja on valmis tekemään vaikka mitä töitä tai sitten vaan sattuu omistamaan aika paksun lompakon, nimittäin helpolla ei rekisteröinti irtoa varmaan kenellekkään.

Rikua ei oo tehty työttömäksi ja se ei osannut nauttia tästä työttömän vapaudestaan kyllä yhtään niiden päivien aikana (toisin kuin minä). Kirjoittelin joskus siitä että sille tarjottiin mahdollisuutta tehdä alempia hommia ja tänään se oli tekemässä ekan sairaalavuoron. Toivottavasti nyt edes näitä hommia riittäis siihen asti kunnes saadaan se rekisteröinti valmiiksi.

Mun työvuoilla ei ainakaan tällä hetkellä paljon rikastumaan pääse ja sen takia oonkin vieny cv:tä nyt vielä lisäksi muutamaan paikkaan. Pääasiassa oon hakenut jumppahommiin mutta tällä viikolla tapasin naisen joka on Lorna Jane -treenivaatemerkkimyymälän manager ja se oli positiivisen kiinnostunut musta. Mä sopisin niin hyvin sinne, mähän oon toinen Lorna Jane! Ja mikä parasta, myyjien pitää (ainakin käsittääkseni) pukeutua omaan merkkiin joten mun ois pakko saada ainakin alennusta kyseisestä liikkeestä ja sen tuotteista! Ainut riskihän tuossa on että myös silläkään ei pääse rikastumaan koska mulla olis kokoajan takahuoneessa varauksessa uusimmat mallit ja värit joka tuotteesta. Sepä siitä rahasta.

Huomenna on Gold Coast show day joka on Queenslandin oma public holiday -päivä. Koska en itekkään tiedä mistä tässä on kyse niin tässä vähän ajatusta siitä: "Being one of the largest community events, the Gold Coast show is a must-see festival in the, and there is no end to the list of things to do at this event venue. While boasting many exhibits and displays of art, science, history, education, culture, innovation and creativity, the Gold Coast show offers a wonderful setting for learning new things while indulging in an amazing range of activities." Tämä varmaan avaa päivän tarkoitusta enemmän kuin mun arvailut siitä mitä saattaiskaan olla tiedossa.

Swedish Goodies mainosti show day -päivän kunniaksi kahden dollarin korvapuusteja ja voi vitsi miten alkoi tekeen mieli pullaa. Haluatteko kuulla salaisuuden? Mä en oo ikinä oikeesti leiponu pullaa. Tai oon jos lasketaan mukaan yläasteen köksän tunnit tai mumman kanssa pienenä väännetyt korvapuustit.. Tämän voiskin ottaa seuraavaksi housewife -projektiksi. Pullan tuoksuinen koti vois olla just mitä mitä mä tarvin. Siitäkin huolimatta voisin ensin käydä maistelemassa huomenna Swedish Goodiesin pullia!

Meillä on myös toinen public holiday -päivä tänä viikonloppuna nimittäin sunnuntaina (syyskuun eka sunnuntai) juhlitaan Australian isänpäivää! Oon aina kuvitellut että isänpäivä on kansainvälinen juttu ja että sitä juhlitaan joka paikassa samana päivänä mutta ilmeisesti ei kuitenkaan. Sunnuntaina pitääkin ottaa onnittelu puhelu isälle ja paapalle kotiin! Vaikka mun juhlakalut on Suomessa niin saadaan me siltikin juhlia isänpäivää Rikun isän kanssa ja mikä parasta, Pirjo lupas leipoa oikeen suomalaisen mansikka kermakakun! Mä paastoan koko viikonlopun niin että muhun mahtuu kakkua mahdollisimman paljon. Happy Father's day Australia!

Lauantaina käyn heittämässä kierroksen siellä Brisbanen Les Mills workshopissa ja Rikulla on peli Sunshine Coastilla. Se on sen verran kaukana että joukkue, tai ainakin sen kovimmat jätkät, on päättänyt jäädä sinne yöksi joten mulla on edessä ensimmäinen yksinäinen yö aussikodissa. Pitää vissiin ladata netistä yksin kotona -leffat ja varautua kunnolla tähän kauheuteen.

Yksin kotona yksi

 

 

 

 

 

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! Ja miksi ei isääkin voisi juhlia kaks kertaa vuodessa? Järjestäkää kermakakkuyllätys!

Yhden aamun syksy blues

Syksy oli niin vahvana mun mielessä yks aamu että se, tai paremminkin sen olemattomuus, sai mut itkemään jo sängyssä.  Rakastan syksyä! Rakastan raikasta ilmaa ja sitä kun hengitys höyryää. Rakastan viileitä aamulenkkejä. Rakastan sitä kun voi pukeutua takkiin ja kaulahuiviin. Rakastan värejä, pimeneviä iltoja, villasukkia ja kynttilän valoa. Rovaniemen syksy on mun mielestä varmasti maailman kaunein.

Syksy on aina ollut mulle kaikenlaisen uuden aloittamisen aikaa ja jo siksikin se on ollut aina mun suosikki vuodenaika. Muistan kun pienenä ostettiin aina syksyä ja uutta kouluvuotta varten uudet kouluvaatteet, reput ja muut koulukamat. Se oli niin ihanaa! Tehtiin aina äitin ja Jennin kanssa tyttöjen reissu jonnekkin vähän kauemmaksi kuten Helsinkiin tai Tampereelle ja oltiin yötä kylpylässä tai hotellissa. Ihanaa laatuaikaa jota on mukava muistella vaikkakin vähän haikein mielin.

On jännä miten täällä ollessa joku asia voi tulla yhtäkkiä mieleen niin vahvana. Alan kaipaamaan joitain asioita ihan tyhjästä ja sitten saatan muistella niitä koko päivän niin että pahimmassa tapauksessa ne pilaa mun koko päivän jos en saa jotenkin puskuroitua ajatuksiani muualle.  Jotenkin Suomea, kotia ja kaikkea mitä siellä on, arvostaa vaan niin paljon enemmän kun on poissa. Suosittelen matkustamista kaikille jo tämänkin takia. Nähdäksesi lähelle on ensin käytävä jossain muualla.

Mä oon käynyt viikon aikana nyt kaks kertaa Brisbanessa Fitness Firstin hommissa. Maanantaina meillä oli Fitness First day joka on kaikille uusille työntekijöille järjestetty infopäivä ja ehto sun palkan saamiselle. Päivän aikana käytiin läpi Fitness Firstia, sen tarkoitusta ja tavoitteita.
Eilen olin vapaaehtoisena Olympialaisten Welcome home -paraatissa. Mun tehtävänä oli kantaa Shooting -kylttiä ampujien edellä siniseen peruukkiin pukeutuneena. Olo oli ihan kuin smurffilla! Vaikka rahaa reissusta ei jäänytkään käteen suuria määriä (parkkimaksu 79 aud/ kolmelta tunnilta!!!!!)  niin kokemuksena tämä oli kuitenkin kiva ja erilainen.

Sign holder!

Ens viikonloppuna mulla on taas edessä Brisbanen keikka kun oon ilmoittautunut mun ensimmäisiin englannin kielisiin  Bodypump jatkareihin! Les Mills ohjelmat vaihtuu aina kolmen kuukauden välein ja uuden ohjelman saadaksesi sun pitää käydä jatkokoulutuksessa, joka tarkottaa käytännössä kylläkin vaan uuden tunnin testaamista. Me siis mennään paikalle, meille ohjataan uus ohjelma ja sitten saadaan uus materiaali ja manuaali mistä opetellaan koreografia asiakkaita varten. Jatkareissa on käytävä muistaakseni vähintään kaks kertaa vuodessa että sun ohjaajalisenssi pysyy voimassa. Ainakin dvd:llä täällä päin järjestetyt jatkarit näyttää aina niin isoilta ja hienoilta että on kiva päästä kattoon millanen meininki on paikan päällä.

Mulla oli sovittuna ensi viikon maanantaille mun ensimmäinen englannin kielinen ohjaus yhdelle niistä saleista jonne vein mun cv:n. Eilen kuitenkin soittelin ryhmäliikuntavastaavan kanssa ja se kertoi että onkin löytänyt tunnille ohjaajan talon sisältä eikä tarvikkaan mua enää tuuraamaan. Toisaalta tämä oli harmi mutta toisaalta helpotus... Jos mulla olis tunti maanantaina, mä en tekisi koko viikonlopun aikana mitään muuta kun opettelisin sanastoa englanniksi. Sovittiin kuitenkin että meen ohjaamaan tunnin yhdessä vastaavan kanssa ens viikon perjantaina joten nyt mulla on viikko aikaa opetella ohjelmaa englanniksi.

Jumppien ohjaus on mulle jotenkin niin luonnollinen asia että sitä on hankala tehdä vieraalla kielellä. Se on vähän sama asia kun kannustan Rikua peleissä suomeksi koska en vaan voi kannustaa väärällä kielellä. Mä pärjään ihan kivasti vapaa-ajalla ja töissäkin kun juttelen vain muutamalle ihmiselle kerralla, mutta kun pitää mennä ison porukan eteen ja vielä vieraalla kielellä niin jännitysmomentti on taattu. Mä uskon että pärjään kuitenkin ihan hyvin, kunhan vaan pääsen jännityksestä ja saan itteni rentoutumaan siinä hommassa, myös englanniksi.

Tämän viikon Groupon deal -tarjouksena oli Bikram yoga -kortti joko 10, 20 tai 30 kerralle. 30 kerran kortti maksoi tarjouksessa 99 aud ja normaalisti ilman diiliä se maksaa yli 400 aud! Olin hetken aikaa jo innoissani tästä säästetystä rahamäärästä kun Riku huomasi että tarjous koskee vaan toista studiota (niin mun tuuria). Tämä studio on niin kaukana että mun on mahdotonta päästä sinne ilman autoa ja onhan se  niinkin että kun toi on nyt naapurissa niin siellä tulee käytyä varmasti paljon useammin.

Diilipettymyksestä huolimatta jatkoin mun Bikram yoga jäsenyyttä kolmella kuukaudella. Otin nyt ekaa kertaa suoraveloitussopimuksen jossa minimiaika oli toi kolme kuukautta. Maksan jäsenyyttä nyt 125 dollaria kuukaudessa mutta se on ok koska enää mun ei tarvi maksaa jäsenyyttä Fitness Firstille. Kallishan se on vieläkin mutta elämä on ja sitä pitää tehdä mistä nauttii.

Ihailin tänään rannalla yhden tytön ihania shortseja Rikulle ääneen ja ihan kuin kohtalona (!), löysin netistä nettimyymälän jossa oli myynnissä samoja "pampulashortseja". Australialaisen Sabo Skirtin sivuja ja kuvia selaillessa tekee mieli lahjoittaa kaikki omat vaatteet Lifelinelle ja pistää koko vaatekaappi uusiksi. Mä oon jotenkin niin kyllästynyt mun kaikkiin vaatteisiin että ihan ahdistaa pukea aamuisin! Tässä löytö Sabo Skirtin sivuilta http://saboskirt.com/ :

Pampulashortsit

Huomenna meidän sunnuntaisuunnitelmissa on Sea World. Ostettiin silloin jokin aika sitten ne kausikortit joilla pääsee vuoden ajan kolmeen eri huvipuistoon/vesipuistoon/eläinpuistoon ja käydään nyt eka kertaa tuolla huomenna. Riku haluaa mennä kattomaan ainakin delfiinejä, sen omia henkilökohtaisia suosikkeja. Meidän pitää varmaan mennä kahteen näytökseen koska se haluaa nähdä delfiinishown sekä veden päältä tavallisesta katsomosta että veden alta vedenalaisesta katsomosta. Mä haluan nähdä ainakin pingviinit koska ne on mun mielestä maailman söpöimpiä ja sympaattisimpia. Tulee vähän mopsit mieleen <3

Vaikka vielä onkin elokuu niin mä hehkutan jo syksyä. Nauttikaa kynttilöistä ja raikkaasta ilmasta, täällä päivät kuumenee päivä päivältä.

Money talks

Mut hyvin tuntevien ihmisten reaktio on aina samanlainen (naurua ja epäluuloa), kun kerron niille säästäväni rahaa johonkin juttuun. Hyvin epäuskoisesti muhun ja mun säästämiseen liittyviin asioihin uskoo mut kaikista parhaiten tuntevat ihmiset äiti, Riku, Jenni ja Tiina. Näitä ihmisiä en vaan voi huijata, mitenkään. Viimeksi koin tämän epäuskon Rikun kanssa, kun kerroin sille että aion säästää $ 10 000 Los Angelesissa järjestettävää Bikram jooga -ohjaajakoulutusta varten...

 Tämä koulutus on ihan hullu! Yhdeksän viikon koulutuksessa, joita järjestetään ainakin tällä hetkellä vaan Los Angelesissa, asutaan hotellissa (pakollinen) ja joogataan kaks kertaa päivässä täysi 90 minuutin setti. Jokainen päivä on tiukasti aikataulutettu ja suunniteltu keskiyöhön saakka, sunnuntai on vapaa. Tähän koulutukseen ei mennä vaan rahalla vaan sitä varten pitää olla treenattuna Bikram yogaa vähintään puoli vuotta. Sulla tulee myös olla todisteet siitä että oot oikeasti käynyt tunneilla ja myös suosittelija (esim. oma yoga opettaja..) Vasta tämän jälkeen voit "hakea" mukaan koulutukseen.

Samalla kun koitan säästää rahaa tähän ja kaikkeen muuhunkin, huutelee toinen aivopuolisko tuhlaamisen puolesta. Rikun sanojen mukaan mä oon "maailman huonoin köyhä" ja säästäjä. Myönnän. Tälläkin hetkellä mulla on mielessä kaikkea pientä tai isompaa ostettavaa, säästämisestä huolimatta. Huomisilta Village marketeilta haaveilen ihanaa Story of sevenin Mala -korua joiden kuvia oon selaillut netistä jo siitä asti kun tiesin että niitä tullaan myymään siellä tänä viikonloppuna. Story of sevenin nettisivuilta löytyy vaikka mitä ihanaa! http://www.etsy.com/listing/105837833/sterling-silver-and-turquoise-feather Laitetaanko postiin?

Story of seven; Mala necklace

Story of seven; feather drop earring

Säästäminen on niin vaikeeta ja ainakin mulle se on myös tosi helposti unohdettava asia. Mulla vaan ei oo säästämisessä tarvittavaa mielenlujuutta kieltää iteltäni kaikkia ihania houkutuksia. Mä oon ollut nyt viikon töissä palkallisena mutta oon tuhlannut siltikin varmaan jo kahden palkan edestä ajatellen että "ne tulee takaisin palkassa". Viimeksi menin hulluksi tällä viikolla Lorna Janen treenivaateliikkeessä jossa sain -20 % uuden asiakkaan alennusta jokaisesta tuotteesta yhdellä ostokerralla. Mun matikkapäällä laskin pikana että mitä enemmän ostan, sitä enemmän säästän. Kun päivittelin kaupassa jo etukäteen Rikun tulevaa reaktiota, myyjä ehdotti että laitan osan piiloon kaappiin ja otan käyttöön hetken päästä "vanhana" jota Riku ei vaan oo ikinä sattunut huomaamaan. Tämä taktiikka ei kuitenkaan toimi meillä koska mä oon niin huono valehtelemaan (niin kuin silloinkin kun pudotin Rollossa meidän järkkärin ja päätin että en kerro asiasta Rikulle koska "ei siihen tullut mitään". Kun Riku sitten tuli töistä kotiin, juoksin jo ovelle vastaan ja kerroin että oon pudottanut kameran ja selvisihän se sitten vielä lopuksi sekin että kuvanvakain olikin hajalla, mun paniikkitarkastuksesta huolimatta...).

Lorna Janen jälkeen päätin olla ostamatta mitään, mutta taas tänään sain itteni ihan vahingossa kiinni kaupassa valitsemasta sisustustyynyjä ja sitä otanko kaks samanlaista-,  kaks erilaista tyynyä vai vain yhden tyynyn... Tässä oli kuitenkin vallitsevana aivopuoliskona "säästä" -puolisko ja jätinkin reippaana tyttönä kaikki tyynyt kauppaan! Palkitsin itteni tästä hyvästä päätöksestä ostamalla ison lattiamaljakon johon hain jo oksia "ei kenenkään puskista". Ostin myös sukkia koko perheelle! Se oli ihan oikeesti kaikista tarpeellisin ostos mitä meidän talouteen on hankittu hetkeen aikaan... Meille on ollut ihan arkea kaivaa likaiset sukat pyykkikorista takaisin jalkaan!

Viime kirjoituksen jälkeen huomasin että mä olisin voinut liittää joukkoon muutamia kuvia meidän kodista ja siitä miltä täällä nyt näyttää. En kuitenkaan tajunnut sitä silloin joten laitan muutamia kuvia nyt jälkikäteen. Muistaakseni en oo postannu tänne vielä yhtään kuvia asutusta talosta...Tästä meidän kotitunnelmiin:

Makkari ja etupihan parveketta

Olkkaria ja takapihan parveketta

Keittiötä ja olkkaria

Eteinen

Takapihan parvekkeen "lainakalusteet"

Takapihan parvekkeen maisema -Rikun lemppari

Meidän vessa

Pieni ja kompakti "kodinhoitohuone"! Kätevästi ovien takana piilossa.

Sampan (vieras) vessa.

Tästä kiitos Santa Sportin ihanille työkavereille!

Täällä on vietetty koko elokuun ajan Cupcake -kuukautta jonka aikana ihmiset on leiponut cupcakeja, myynyt niitä tutuille ja tuntemattomille ja lahjoittanut niistä saadut rahat RSPCA:lle (Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals). Huomenna meidät on kutsuttu cupcake -puutarhajuhliin ja koska mä oon ollut laiska leipoja (cupcakesaldo on nolla), oon luvannut ostaa ainakin vähintään kuus cupcakea ja tukea omalta osaltani tätä hyvää asiaa. Huomenna on myös Rikun joukkueen BBQ -piknik johon ollaan menossa pyörähtämään. Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin vasta Village marketin (ja Mala -korun jälkeen). Mä niin haluan sen. Taas mä oon laittamassa itteni siihen vaikeaan tilanteeseen: säästäminen tulevaisuuteen vs. jotain ihanaa heti nyt. Money talks.

Do i?

Blondi tuli (tyhjään) taloon!

Niin paljon kun mä sitä ihmettelenkin nyt, niin rakastin asua mun pienessä Rovaniemen yksiössä, "kenkälaatikossa" niinkuin Riku sanoo. Tunnelma oli kotoisa ja välillä varsin tiivis, etenkin silloin kun asuttiin yhdessä ihanien siskosten Ninnin ja Millan kanssa tai silloin kun kaukaisemmat kaverit tuli "Lapin lomalle" tai ihan vaan silloin kun muuten vain istuttiin iltaa porukalla olohuoneen lattialla. Mun mielestä tavaroiden lisäksi myös muistot tekee kodin ja mulla on Rovaniemen pienestä kodista niin paljon muistoja joista oon täällä super onnellinen. Se on jotain niin arvokasta ja sellasta mitä ei voi ostaa rahalla.

Vanhoja hyviä kenkälaatikkotunnelmia!

Muistojen lisäksi meiltä puuttuu tästä kodista tietenkin myös se tavara. Meidän aussikoti on sisustettu vieläkin aika minimalistisesti ja kaikenlainen "ylimääränen" kodin täyte on vielä ostamatta. Sinänsähän tää on ok esim. siivouksen kannalta ja onhan tällanen minimalismi jopa muotiakin. Vaikka olis miten muodin vastaista niin mä tarvin kotiini tavaraa tuomaan kodikkuutta ja oman kodin tuntua. Ikävöin mun mattoa, sohvan torkkupeittoa, Pentikin puuhevosta, mumman kynttilänjalkaa (se on mulle niin tärkeä että en uskaltanut tuoda tänne ja ottaa riskiä että se rikkoontuu matkalla), kukkamaljakoita, valokuvia ja niiden kehyksiä ja oikestaan kaikkea mun tavaraa mikä on nyt pakattuna tiukasti pahvilaatikoihin tai annettu lainaksi. Tyhjä ja käyttämätön tila tuntuu kolkolta ja kylmältä ja tunnelma on vielä niin erilainen ja kaukana siitä tunnelmallisesta kodista mistä mä haaveilen.

 Täällä on niin paljon kaikkia ihania sisustuskauppoja että rahattomalla on vaikeeta... Kun saan shoppailuluvan niin tiedän kyllä tasan tarkkaan mihin meen. Oon erityisesti ihastunut Aasialaiseen tyyliin jossa suositaan värejä. Maalaisromantiikalle voi sanoa nyt hyvästi. Mulla on jo lista valmiina siitä mitä haluan ostaa. Haaveilen erityisesti seuraavista jutuista:

Lyhtyjä ja kynttilöitä

Ulkokalusteet

Soy melt. Oon rakastunu näihin!

Soy melt -lyhty

Lattiatyynyt ja sohvatyynyjä

Yks Chinese stool meillä on jo!

Tea pot

Tyhjyyden tunnetta helpottamaan Casa de Haataja saa uuden asukin viikonloppuna kun Rikun veli Samppa muuttaa meille alivuokralaiseksi muutaman kuukauden ajaksi. Samppa on asunut nyt monta vuotta kämpässä jonka ne aikoinaan vuokras yhdessä Rikun kanssa ja nyt saadaan taas veljekset saman katon alle. Jo silloin ennen kun muutettiin tänne, Samppa ehdotti että oltais etitty porukalla joku yhteinen asunto meille kaikille mutta mä en innostunu ideasta silloin koska koti on mulle niin tärkeä paikka olla ja rauhottua. Lisäksi on tietenkin niitä kaikkia pieniä naisten ongelmia joita miehet ei edes tuu ajatelleeksi tällasen asian yhteydessä kuten esim. voiko olla ilman rintsikoita kun veli on talossa tai kuinka kuivatan vartalovoiteen kun ei voi enää kuljeskella alasti. Kotona pitää saada olla rennosti, ilman että joutuu ajatella tällasia juttuja.

Nyt oon kuitenkin ihan innoissani Sampan muutosta just sen takia että ensinnäkin saadaan kotiin lisää elämää ja sitten toiseksi saadaan myös toinen, tyhjänä ollut makkari käyttöön. Tietenkin se helpottaa myös rahallisesti nyt kun on kolmaskin ihminen maksamassa vuokraa. Myös Sampan tyttöystävä, viikot Brisbanessa asuva ja työskentelevä, Karen tulee tähän aina viikonloppuisin joten saan myös tyttöjä taloon!

Meillä on taas uusia työkuulumisia! Riku tunnetaan nykyään paremmin nimellä "Raksa Riku" sen jälkeen kun se aloitti torstaina hommat raksalla. Ne tekee landscape hommia eli maisemointia millä tarkotetaan kaikenlaisia ulkohommia. Puutarhahommia siis! :) Se sairaanhoitajarekisteröinti nyt näköjään vaan kestää ja kestää ja koska kokkihommissa on ollut tarjolla vaan niin lyhyitä vuoroja että niistä ei sen suuremmin kerry vuokrarahoja vaikka ois miten alivuokralaisia niin oli pakko keksiä jotain extrahommaa. Riku voi nyt olla noissa hommissa siihen asti kun sen rekisteröinti menee läpi joten meidän raha-asiat on ihan hyvässä jamassa nyt kun on kunnon töitä.

Mun työhommissa mä oon nyt "trainee" eli harjoittelija ja teen siis hyväntekeväisyyttä koska mulle ei makseta palkkaa kun vasta työsoppariin merkatusta 20 elokuuta alkaen. En käsitä miten mua voidaan pitää töissä ilman palkkaa päivästä toiseen mutta kun oon kysellyt asiaa muilta Fitness Firstilaisilta niin kaikki on kertonut että myös niillä meni hommat samalla tavalla. Jotenkin outoa ja Karenkin (mun personal lawyer) sanoi että se on laitonta.. En kuitenkaan kehtaa alkaa hyppiä siellä silmille ja oon nyt vaan tehnyt tunteja sisään ja koittanut ottaa positiivisen asenteen tähän...Saanhan mä kuitenkin ihan hyvää palkkaa sitten kun mun työsoppari virallisesti alkaa ja onhan toi nyt mahtava työympäristö ottaen huomioon etenemismahdollisuudet ja muut... Jos vaikka mä oisin joskus ryhmäliikuntavastaava, kuka tietää!


Ihanaa viikonloppua!

Luonnon mahtavuutta ja aurinkoterapiaa

Laitoin tänään kunnon vaimovaihteen päälle ja leivoin Rikun huomisten synttärien kunniaksi uuniin maailman parhaan Brita -kakun äitin ohjeella. Piti Australiasta asti soittaa äitille kotiin meneekö voi vanhaksi ja isä nauroi vastatessaan että "australiasta soitetaan että meneekö voi vanhaksi". Älkää haukkoko henkeä siellä, skype on ilmanen ja meillä on lisäksi vielä ne ilmaset puhelut meidän kotipuhelimeenkin...Olishan mulla täällä muitakin ihmisiä jotka osais lähempänäkin vastata tähän kysymykseen mutta tää kakun leipominen on ollu mun ja äitin juttu niin loppuun asti sitten niin! :)

Mun rantaelämä alkoi tänään! Ollaan oltu rannalla tietenkin jo ennen tätäkin päivää mutta tänään löysin mun ihanat ekat aussibikinit ja parin vuoden takaiset, H&M:ltä tilatut, raitabikinit sai väistyä uusien tieltä. Voi että mä oon vihannu niitä! Otin ne mukaan vain ja ainoastaan sen takia jos meidän Hong Kongin hotellissa ois ollut uima-allas eikä mulla ollut mitään suunnitelmaa oikeesti käyttää niitä täällä. Kuvittelin bikinien olevan täällä halpoja mutta taas ei kuvitelmat vastannut todellisuutta ja sen takia mun on pitänyt nyt "kituuttaa" noilla vanhoilla. Tänään uskalsin kuitenkin vähän törsätä, vaikka sitten uuden työpaikan johdosta... Aika paljon noihinkin vaan upposi rahaa; yhteensä 90 dollaria ylä -ja alaosaan.

Meillä on ollut nyt viikon ajan tosi lämpösiä päiviä ja ollaan oltu aika paljon ulkona. Päivälämpötilat on ihan suomen kesälämpötiloja vastaavia ja mulle siis ihan sopivia. Silti odotan kuitenkin jo kesää ja lämpösempiä ilmoja koska etenkin aamuisin, iltaisin ja öisin on nyt tosi kylmä. Kesällä saadaan kuitenkin ainakin vielä joku plus 10 astetta tähän päälle joten luulis että tarkenee. Riku löysi Tiede -lehden sivuilta lyhyen artikkelin siitä "Miksi helle ei helli?". Artikkelin mukaan elimistöltä menee kaks viikkoa tottua helteeseen joten luultavasti mä tuun olemaan täällä jo ihan ammattilainen kun meidän ensimmäiset vieraat, äiti ja isä tulee marraskuun 20 päivä. Toivoisin että vielä silloin ei olisi  liian kuuma niin ei menisi lomasta tätä kahta viikkoa totutteluuun ja toipumiseen. Pikatietoa helteestä voi lukea vaikka ens kesää (tai tulevaa aussireissua) varten: http://www.tiede.fi/uutiset/4749/miksi_helle_ei_helli_

 Mulla on vielä takaraivossa sellanen "suomalaisen syndrooma" että  auringossa ollaan silloin kun se paistaa, aina ja tämä ajatus ei oikein toimi täällä koska pitäis hoitaa kaikki muukin elämä ja plus eihän kenenkään nahka kestä sellasta auringon ottoa. Tähän on kuitenkin niin tottunu suomessa 25 vuoden aikana että mä en vaan meinaa millään tajuta sitä että nyt aurinko paistaa jonkun 300 päivää vuodessa suomen muutamien aurinkopäivien sijaan. Riku on kovasti koittanut psyykata mua tähän ajatukseen että aurinko "ON" ja se siitä. No, kaikesta huolimatta mulla on huomenna kuitenkin rantapäivä. Aurinkoterapia on parasta terapiaa.
 
Koska auringossa pitää olla niin paljo kun mahdollista (tietenkin rasvattuna!), aloitin aamun tänään rantalenkillä jumpan ja salitreenin sijaan. Ollaan Rikun kanssa ihmetelty rannan eroosiota joka on meren ja aaltojen johdosta tosi suurta. Aallot syö hiekkaa koko ajan enemmän ja enemmän ja ranta muuttuu ja vetäytyy koko ajan. Otin matkalla muutamia kuvia niin voitte nähdä miten hiekka on pudonnut alas monia metrejä niin että rantaa on alettu korjailemaan ja hiekan valumista alaspäin estäämään. Uutisissa nähtiin miten 60-luvulla sama ongelma ratkaistiin autonromujen avulla mutta nyt taitaa (onneksi) olla jo nykyaikaisemmat, tai ainakin luontoystävällisemmät, keinot käytössä. Rannan miljoonatalojen omistajat saa asua aika lailla kieli keskellä suuta, ei tiedä koska on koko linna meressä jos tätä ei saada pysähtymään. Luonnon mahtavuuden edessä ihminen on aika pieni.

Portaat jotka on ennen johtanut rantaan, nyt pudotus on monta metriä

Korjaushommia!

Takapihan puskat jo menossa

Suljettu torni

Rantaan on alettu tuomaan isoja kiviä estämään eroosiota

Toissapäivänä oli lähes Swedish Goodies -suklaafiilis. Vaikka oli kiva päivä ja tuttuja ympärillä niin siltikin joka asia ärsytti eikä mikään ollu hyvin. Oli aika paljon tällanen olo:

Rakkautta!

Welcome to Fitness First!

Selänrapsuttajaa, ihonhoitotuotteiden myyntiä, nannyn hommia... Tässä listaa töistä mitä mulle on tarjottu muutaman viikon aikana. Oon ollu neljän päivän sisällä kolmessa eri työhaastattelussa kolmea ihan erilaista työtä varten. Australia on kyllä rohkaissut... En olisi ikinä ennen uskaltanut mennä työhaastatteluun vieraalla kielellä ja nyt oon mennyt reippaana ja pärjännyt joka kerta. Niinkun joka työhaastattelussa, on tärkeetä olla oma ittensä, unohtaa kaikki koulun kieliopit ja antaa vaan mennä!

Sain viime viikolla puhelun mieheltä joka oli löytänyt nanny -ilmoitukseni Gumtreestä. Kun kuulin miehen äänen, olin ihan varma että tää on taas joku selänrapsutusjuttu (en ottanu sitä työtä) mutta tämä osoittautuikin "ihan oikeaksi" työksi joten sovittiin työhaastattelu sunnuntaille.

Mies työskenteli managerina Organi -nimisessä ihonhoitotuotteita myyvässä ketjussa jonka standi sijaitsi ostoskeskuksen käytävällä. Täällä on tosi yleisiä tällaset standi- periaatteella toimivat "kaupat" joissa ihmisiä koitetaan saada pysähtymään ja ostamaan tuotteita. Menin haastatteluun ihan mielenkiinnosta mutta koska tiesin mitä asia koskee (ihonhoitoa ja ihmisille tyrkyttämistä), en tuntenut sitä yhtään mun jutuksi. Haastattelussa mut laitettiin myymään tuotetta mua haastatelleelle miehelle ja jakamaan flyereita ohi kuljeville ihmisille. Aika usein tuli vastaukseksi "no thanks" ja se oli sitten siinä. Mä en itekkään oo ollut ikinä kiinnostunut noista standi -myyjistä ja samalla tavalla kun suurin osa ihmisistä, oon mäkin aina vaan kävelly ohi ilman sen kummempaa kiinnostusta.

Organin tuotteet oli mun mielestä lisäksi myös tosi kalliita (n.100aud/purkki) joten jos joku ihminen sattuu pystähtymään, ei varmaan kovinkaan moni kuitenkaan loppujen lopuksi osta tuotetta. Ja sitten kun palkkaus oli vaan myytävien tuotteiden provikat, ei yheksän tunnin seisoskelusta taitaisi jäädä paljo käteen. Mä siis sain tämän työn mutta "jouduin" sanoa "ei". Mä oon enemmän ostajatyyppiä... Jos jotain positiivista pitää sanoa tästä niin se, että tuote on orgaaninen ja Australiassa valmistettu. Tässä vielä Organin nettisivut, kattokaa vaikka mielenkiinnosta. Ostaisitteko ite heräteostoksena kauppakadulta kenkäostosten lomassa? http://www.organi.com.au/?page_id=238

Toinen työhaastattelu oli nanny-hommia varten. Jes, vihdoinkin sitä mitä mä oon oikeesti ettinyt! Äiti laittoi mulle viestiä ja kyseli olisinko kiinnostunut hoitamaan perheen kolmea lasta (poika 12-v, tyttö 6-v, poika 3,5-v) joka tiistai, keskiviikko ja torstai klo 12.00-18.00. Sovittiin tapaaminen ja haastattelu heti samalle päivälle perheen kotiin Surfers Paradiseen. Paikalla haastattelussa oli perheen filippiiniläislähtöinen äiti sekä äidin miehen vanhemmat. Meillä meni keskustelut tosi kivasti ja mukavasti ja fiilis oli hyvä ihan molemmin puolin. Huomasin heti että perheellä on rahaa enemmänkin (omistivat mm. asunnon keskustan hotellista) ja lupasivat mulle OMAN AUTON käyttöön ihan vaan siksi että mun olisi mukavampi ja helpompi tulla töihin... Sitten tapahtui jotain mikä loppujen lopuksi pilasi (en tiennyt sitä vielä silloin...) mun mahdollisuudet saada tämä unelmien nanny työ.

Koska perhe omisti kolme taloa, halusi äiti esitellä myös perheen toisen, isomman talon. Koska työhön sisältyy autolla ajoa (mm. lasten haku koulusta ja kindysta), halusi äiti nähdä mun autolla- ajo taidot nyt heti. Tietenkin mun oli pakko kieltäytyä koska en ollut ajanut Australiassa vielä kertaakaan joten en uskaltanut hypätä ison vieraan (hienon ja kalliin!!) auton rattiin vasemmanpuoleisessa liikenteessä keskellä keskustaa. Äiti otti asian hyvin ja sovittiin että harjoittelen ajamista itekseni tällä viikolla ja perjantaina käytäisiin yhteisellä ajelulla jossa saisin näyttää äitille autoilutaitoni. Jatkettin siis äitin ajamana perheen toiseen, kanaalin varrella sijaitsevaan kotiin jossa näki millaista on rikkaiden ihmisten keittiössä. Takapihallan laiturissa oli kiinni iso vene ja vesiskootteri. Äiti sanoi että voisin ihan hyvin joskus lainata venettä (siis lainata venettä!!!!) ja lähteä Rikun kanssa ajelulle. Mulle luvattiin myös että voin työskennellä perheen yrityksessä lisäansiota halutessani ja silloin kun perhe on lomalla Filippiineillä. Kaikki oli niin hyvin ja äiti toi mut kotiin taas jollain uudella, hienolla ja kalliilla autolla.

Aamulla sain viestin jossa äiti kertoi että perheen isä on sitä mieltä että mä en ole lapsille turvallinen autokuski koska en oo ajanut Australiassa ja siis siksi en oo kykenevä tähän työhön. Yritin kaikkeni ja laitoin äitille vaikka minkälaisia viestejä puolustaakseni itteeni ja omaa ajotaitoani mutta kun isä oli tehnyt päätöksen niin se piti. Toisaalta ymmärrän isää, oonhan mä tottunut oiken puoleiseen liikenteeseen mutta mielestäni mä olisin ansainnu mahdollisuuden näyttää. Tää asia harmitti mua tosi paljon (Rikua eniten se mulle luvattu työsuhde auto ja veneen käyttö) mutta jotenkin ajattelin että tämän kuuluu mennä näin ja suostuin laittamaan äitille "hope u find a good nanny for your kids"- viestin. Tässä työssä mulle oltaisi maksettu 15aud/tunti eli palkka ei olisi ollut perheen varallisuudesta huolimatta mikään hirveen iso mutta kuitenkin ok. Eniten tässä olis tienannut just sillä autolla kun oltaisiin saatu se ihan omaan käyttöön yms. Joku nanny saa tästä perheestä kyllä ihan mahtavan työpaikan!

Mä oon oikeesti hyvä autokuski ja mua ärsytti niiin paljon tämän nannyhomman puihiin meneminen että lainasin autoa heti seuraavana päivänä. Eipä jää enää kiinni ainakaan autolla ajamisesta! Mä oon ihan luonnollinen kuski, Australiassakin. Muutama ero ajamisessa vasemmalla puolella tietenkin on. Tärkein on ehkä mun mielestä se, että muistat sen että sun vasemmalla puolella on vielä puolet autosta kun taas Suomessa voi aina ohitella/ajaa aika läheltäkin toisia vasemmalla olevia. Pitää vaan aina muistaa että kuski on valkosen viivan vieressä ja jos valkoinen viiva on toisella puolella niin oot todennäköisesti ajamassa vastaantulevien kaistaa. Myös jarru, kaasu ja tietenkin vaihteet on eri paikassa mutta onneksi täällä on suosittua ajaa automaatti autolla. Näiden lisäksi myös vilkku on väärällä puolella ja tästä johtuen lasinpyyhkijät heilui muutamassa ekassa risteyksessä.

Oli kiva ajaa autolla pitkästä aikaa ja kun meillä nyt vihdoinkin oli auto ihan omassa käytössä, otettiin hyöty irti ja käytiin jakamassa mun cv:tä kolmeen, kauempana sijaitsevaan kuntokeskukseen. Heti illalla mulle soitettiin kauempana sijaistevalta Fitness Firstilta (ei siitä missä oon käyny) ja pyydettiin tulemaan haastatteluun seuraavana päivänä. Puhelimessa mulle ei vielä selvinnyt koskiko työ ainoastaan ryhmäliikunnan ohjaamista vain oliko kyse jostain muusta. Oon hakenut mun cv:llä kaikenlaisia kuntokeskus ympäristössä tehtäviä hommia joten en oo hakenut mitään tiettyä työtä.

Haastattelussa vähän jännitti. Mulle kerrottiin että työpaikka koskee "päivätyötä" ja on siis muutakin kuin satunnaista jumppien ohjaamista. Mun hommana olisi toimia salin "hyvänä tyyppinä" ja jututtaa asiakkaita mennessä ja tullessa. Tärkeä osa mun työtä olisi toimia motivaattorina ja saada asiakkaat tulemaan salille uudestaan ja uudestaan. Mun työ ei olisi myyntiä vaan enemmänkin mä koittaisin saada jo jäsenenä olevat asiakkaat motivoitumaan tulemaan salille ja jumppaan. Mulle esiteltiin myös ohjelma josta voin nähdä paljonko kukakin asiakas käy salilla ja mun hommana olisi kannustaa vähemmän treenaavia tulemaan salille ja menemään esim. jumppakaveriksi jumppaan asiakkaiden niin halutessa. Mun hommana olis myös ohjata jonkinmoista helppoa kuntopiiriä/jumppaa uusille asiakkaille niin että ne tottuu liikkeisiin ja muuta. Kuulostaa aika hyvältä!

Haastattelun tehnyt, Fitness Firstin personal trainer -vastaava, laittoi mut vielä pieneen testiin jossa mun piti ohjata kuntosaliliikkeitä salille eka kertaa tulleelle asiakkaalle (jota se ite näytteli). Mulle annettiin kuusi liikettä joihin sain valita minkä kuntosaliliikkeen tahansa. Ainoana ehtona oli että piti tehdä jonkinlainen lunge=askelkyykky, squat=kyykky, push=työntö, pull=veto, bend=taivutus, twist=kierto. Vähän meni sanat sekaisin eikä englannin kielistä termiä löytynyt ihan joka sanalle mutta SAIN PAIKAN (!!!!!) ja oon nyt niin iloinen! Oman alan töitä Australian suurimmasta kuntokeskusketjusta ekalla cv:n viennillä! Se nanny -työn puihin meno oli kohtalo niinkuin koitin sitä silloin ajatella.

Meitä on nyt vissiin neljä tekemässä tätä hommaa (kaikki uusia) ja huomenna on ensimmäinen koulutuspäivä jolloin tiedän taas enemmän työstä. Oikeat työt alkaa käsittääkseni vasta muutaman viikon päästä joten nyt voin lomailla hyvällä omalla tunnolla kun tiedän että pääsen töihin. Oikeisiin töihin.