Ylimääräinen myrskypäivitys

Mitä tapahtuu kun mies tulee yöllä töistä kotiin ja sanoo jo nukkuvalle vaimolleen näin: "toivottavasti riippumatto (teline) ei tuu nukkuessamme lasioven läpi" ? -Vastaus: vaimo valvoo koko yön ettei riippumatto tuu lasiovien läpi. Ei menty joogaan aamulla.

Mistä tätä vettä riittää? Kun sade ja tuuli vähän rauhoittui, otettiin Rikun kanssa auto alle ja suunnattiin meidän lemppari paikkaan Burleigh headsiin. Koettiin erilainen Burleigh, nimittäin vaahdon peitossa oleva! Onpa kokemus tämäkin ajattelin ja nautin ihan täysillä vaahdosta. Ei tulla toivottavasti kovin usein näkemään tällasta. Tässä muutamia kuvia yleensä aina niin ihanasta Burleighsta.

Vaahtoturisti!

Vaahtokylpy!

Tämä ravintola on mennyttä

Foam everywhere!

Koko ranta täynnä

Gold Coast

My Love

 Nyt mä ymmärrän miksi Queenslander talot on rakennettu paalujen päälle. 

Meillä kaikki hyvin!

Have a wet Straya day!

Nyt sitä sitten saadaan, vettä nimittäin. En oo varmaan elämässäni nähny tällasta vesisadetta. Täksi päiväksi on luvattu yli 80 mm sadetta joista puhelimen säätutkan mukaan on tällä hetkellä satanut 54.3 mm (aamu 9 lähtien laskettuna). Mä en oo ikinä tiennyt mitään näistä sademilleistä vaikka paappa onkin niitä seuraillut ja kirjoittanut vihkoon koko mun elämän ajan, mutta sen ainakin oon oppinut tänään että ilmeisesti tuo 80 mm vuorokaudessa on aika paljon... Myös huomiseksi on luvattu sadetta sama + 80 mm. Muistakaa; "If it's flooded, forget it".

Miten onnellinen voi olla Goretex -takista?

Kohta tulee yli!

Rappukäytävä 

Jooga -maton pesua

Vettä siis tulee mutta ei tää kuitenkaan pelkkään sateeseen jää, nimittäin myös tuuli on ihan järkyttävä. Puhelimen mukaan tuulta on 44 km/h ja tuulenpuuskat tulee 68 km tuntivauhdilla. Kaduilta ja teiden varsilta löytyy vaan hylättyjä räjähtäneitä sateenvarjoja mistä ois saanu kerättyä niin hyvän kuvakollaasin jos ois vaan halunnu/voinu pysähtyä paikan päälle.

Meillä on käsittääkseni jonkinlainen sykloni -varoitus päällä ja rannat on ollut suljettuina jo eilisestä (Australia day:sta)  lähtien. Osassa Queenslandia joet tulvii isosti jo kaduille ja taloihin saakka mutta onneksi meidän koti on vähän kauempana joista ja muutenkin asutaan yläkerrassa niin täällä on ihan hyvä olla. Varmaan uutisista voi katella tätä menoa täällä jos haluaa tietää enemmän.

Eilen juhlittiin siis australialaisten sanoin Straya day:ta. Juhlimisesta ei tässä tapauksessa voida kuitenkaan puhua sillä myskyn takia juhliminen ja kaikki muu suunniteltu tekeminen on jouduttu laittaa uusiksi. Perinteisesti päivää on vietetty rannoilla maaten ja ulkona grillaillen ja näin meilläkin oli suunnitelmana, mutta kipeenä kaupasta haetut australia liput ja viirit on yhä paketeissaan, avaamattonina.

Meidän perheessä (niin kuin kaikissa muissakin perheissä) päivää vietettiin mitenkäs muutenkaan kun sisätiloissa. Mun lemppari kaupassa Kirra Surfissa on isot alennukset koko Australia day viikonlopun ajan ja kaikista vaatteista saa -50% alennuksen.  Riku käski olla tuhlaamatta satasia ja mä tein työtä käskettyä. Satasiahan tarkoittaa yleisesti montaa satasta... Optimistisena ihmisenä mä tietenkin kartutin vaate varastoa kaksilla uusilla bikineillä sekä muun muassa ihanalla Tigerlily -merkkisellä tunikalla mihin mulla ei muuten oisi varaa. Se maksoi vieläkin "normaalin vaatteen verran" vaikka sainkin siitä alen. Lupasin että nyt mä säästän. Onpa nyt sitten kirjotettu tännekkin. Mustaa valkosella ikään kuin. Käytiin myös syömässä mun lemppari vegepaikassa Cardamon podissa. Yummy!

Rain rain go away

Uusi Tigerlily

Cardamon pod

Tällasina päivinä on niin ihanaa omistaa jooga -jäsenyys! On ihan parasta päästä pakoon tuulta ja sadetta ja mennä studion lämpöön "rauhottumaan". Oon ollut joogassa nyt molempina päivinä ja varmaan meen vielä huomennakin koska sama sää vaan jatkuu ja jatkuu. On ihanaa tehdä jotain ja päästä pois kotoa neljän seinän sisältä.

Normaalista maanantaista eroten huomenna on tarjolla vaan kaksi joogatunti -vaihtoehtoa koska huomenna maanantaina vietetään public holidayta. Straya day ei ole itessään vapaa päivä vaan nytkin se oli ihan normi lauantai. Ausseissa ymmärretään kuitenkin vapaa päivien ja rentoutumisen päälle ja siksi onkin päätetty että Australia day:n jälkeinen maanantai on public holiday. Miksei se Australia day voi olla itessään se vapaa päivä? Maassa maan tavalla.

Kuulumisia sairastuvalta

Kaikki toivoo välillä saavansa vaan "olla". Olla ilman töitä, harrastamisia, kotitöitä tai muita velvoitteita. "Voi kun sais vaan olla.." Tätä mäkin oon toivonut mutta nyt kun oon sairastanut viimeiset kaks päivää (lähes) neljän seinän sisällä, niin voin taas todeta että nyt on oleiltu tarpeeksi. Loppujen lopuksi tämä haaveiltu oleminen onkin aika tylsää.

Tänään loppu oleminen ja olin jo aamulla töissä klo 05.00, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.Tämän päivän ABT tunnilla on vielä tuuraaja mutta huomenna on jo pakko päästä joogaan ja liikkumaan. En oo joogannu koko viikolla! Tuntuu niin pahalta nämä molemmat edellä mainitut asiat: se, että joku toinen tuuraa sun jumpan ja se, kun et oo päässyt ite treenaamaan muutamaan päivään. Tiedän että ihmiset sairastaa viikkoja, kuukausia ja vuosia eikä mun muutaman päivän flunssa oo oikeesti mitään siihen verrattuna mutta siltikin jo tämä kolmen päivän liikkumattomuus on mulle iso juttu ja tekee huonon oman tunnon. Fyysisesti se ei ehdi vaikuttaa mutta mun ongelma onkin enemmän psyykkinen. Treenaamiseen on tottunu ja sinne on mentävä.

Oon aina ollut sellanen että lähden töihin (varsinkin jumppia ohjaamaan) lähes pää kainalossa. Aina asiakkaille tulee sanottua että ei missään nimessä kipeenä treenaamaan mutta ite ohjaajana kuvittelee olevansa jotenkin yli-ihminen. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Varmaan joku muukin jumppaohjaaja voi tuntea piston sydämessään. No, joka tapauksessa joku on ohjaamassa mun jumppaa juurikin nyt, tällä hetkellä, ja mä istun kotona koneen ääressä. Sanoin jo Rikulle että peruisin tuuraajan ja menisin ite ohjaamaan mutta mä oon kuulemma vieläkin kipeä. Eikä kipeänä saa mennä. Jotenkin tuntuu vaan siltä että mitä pikku nuhasta, yskästä, korva -ja kurkkukivusta... kunhan vaan kuumetta ei oo? On niin huono omatunto tästä.

Lauantaina vietetään Australia Day:ta ja kaupoissa on jo viikkojen ajan myyty kaiken näköstä aiheeseen liittyvää tavaraa. Tietenkin mä tarvin jotain mun ekaa Australia Day:ta varten ja iski paniikki kun Pirjo kertoi että lähes joka kaupasta on kaikki loppu. Mitä mä nyt teen, oon kipeenä kotona ja kaikki loputkin kamat on ostettu kun meen seuraavan kerran kaupoille? Eilen piti sit tehdä hätäratkaisu ja lähteä kaupasta hakemaan näitä tavaroita, siitäkin huolimatta että mulla oli töissä tuuraaja. Voi apua miten huono omatunto mulla oli koko kauppareissun ajan! Toivottavasti kukaan ei näe eikä ainakaan tunnista. 

Parasta sairaspäivien viidettä on ehdottomasti ollut mun uusi virkkauskäsityö. Virkkaaminen on niin koukuttavaa, kirjaimellisesti!  Suunnitelmissa on tehdä matto olkkariin joten jonkin aikaa saan vääntää vielä pylvästä ja ketjusilmukkaa ennen kun tää on valmis. Eipä se mitään koska mun mielestä tää on ihanaa ajanvietettä ja voi miten rentouttavaakin! Mä aina aika-ajoin innostun jostain askartelusta/käsityöstä niin, että voisin kuluttaa lähes kaiken vapaa-ajan sen tekemiseen. Tämän maton ohjeen löysin Kauhavan kangasaitan internetsivuilta. Käsityöfriikit (ja myös ei -friikit), siellä on vaikka mitä ihania ohjeita!

Kakkosviihteenä heti virkkauksen perässä on ollut sarjojen seuraaminen. Riku on ladannut mulle Greyn anatomian kasi tuotantokauden ja mulla on ollut kotiläksynä kattoa niin monta jakso kuin mahdollista jotta voitais alkaa yhdessä kattoo sit ysi tuotantokauden jaksoja. Rikulta on Greyn uusien kausien katselu kielletty koska mä haluan kattoa ne yhessä ja nyt mun hommana onkin ollut ottaa Riku kiinni näissä vanhoissa jaksoissa. Enää kymmenen jaksoo to go.

Oon myös kattonu mun vanhaa suosikkia, suomalaista Iholla -sarjaa. Rakastuin siihen jo ekan tuotantokauden aikana ja oon niin odottanu sitä alkavaksi. Ihana kun se tulee monta kertaa viikossa ja on melkein joka päivä jotain uutta kateltavaa. Oon niin onnellinen että just tämä sarja näkyy ulkomailla koska harmittavan monessa sarjassa tai ohjelmassa me ollaan katselualueen ulkopuolella. Miksi? Ihana kattoo suomalaista tv:tä. Vähän tuli jo ikävä yks päivä. Varsinkin sarjan alkumusiikki muistuttaa jotenkin koti-illoista suomessa.

Mun Iholla -lemppari taitaa olla Sanni. Se on ehkä eniten mun kanssa saman tyylinen. Mun mielestä sillä on ihania vaatteita ja samanlainen tyyli kun mulla. Tykkään myös Johannasta, ikuisesta romantikosta. Markettaa vihaan ja ennustamiseen en usko. Venla on myös ihan ok mutta se elää mun kanssa ihan erilaista elämää jota on kuitenki ihan mukava seurata. Kuka on teiän lemppari?

Lauantaina juhlitaan sitten Australia Day:ta täydessä ruumiin ja sielun voimissa. Siitä omaa päivitystä myöhemmin!

"You can't mess with the knees"

Terveisiä joogasta! Taas tuli väännettyä, käännettyä ja taivutettua rankaa jos johonkin suuntaan. Oon koko ajan vahvemmin ja varmemmin mieltä tämän joogan parantavista vaikutuksista ja oon varma että elän ainakin sata vuotiaaksi ilman selkävaivoja.

Ihan asia erikseen on sitten Bodypump ja muut jumpat joiden parantavista vaikutuksista en oo niin varma. Mulla on jo parin vuoden ajan ollu ongelmia polvien kanssa. Ne lukittuu "koukkuun" paikallensa ja ne saa toimintakuntoon vaan ainostaan pamauttamalla polven suoraksi "klik". Joogan aloittamisen jälkeen tämä ei oo vaivannu mua enää kertaakaan mutta nyt kun on tullut vedettyä Bodypumppia muutaman viikon ajan 3-4 kertaa viikossa, alkaa taas polvissa tuntumaan. Revittelin ja ohjasin muutaman tunnin 30 kilon kyykkypainoilla mutta nyt täytyy (jälkiviisaana)  todeta, että vaikka lihakset jaksaa ja voimaa löytyy, polvet ei näköjään, ainakaan mulla, kestä tätä kuormitusta.

Erityisesti yöllä polvet on ikään kuin lukittuneena ja naksahtelee asennosta toiseen vaihtaessa. Aamuisin yön jälkeen ne on kaikista pahimmat mutta liikkuminen auttaa hyvin. Kävely tai mikään muukaan ei satu mutta tunnen koko ajan että siellä ei oo kuitenkaan kaikki kohillaan. Kierukkavamma? Fyssarit (ja lääkärit)  saa kommentoida. Nyt oon ajatellu vaan ottaa vähän iisimmin salilla ja käydä joogassa ahkerasti koska viimeksikin se auttoi. Lainasin muuten Bikram Yogasta kertovan kirjan joka on ihan mielettömän hyvä. Suosittelen! Sieltä löytyy myös enemmän tietoa eri asanoista ja niiden vaikutuksesta eri vaivoihin, vaikka mikään treenikirja se ei olekaan. Bikram on sanonut: "You can mess with the gods, but you can't mess with the knees."

Kirja täynnä viisaita sanoja

En muista oonko jo kirjotellut meidän autoasioista mutta sellanen siis tarvitaan. Etsinnässä on ollut ihan perushyvä "pikkuauto" jolla pääsis kätevästi kulkemaan paikasta A paikkaan B. Käytiin tänään kattomassa vuoden 2007 Nissan Tiidaa mikä osoittautui ihan kelpo autoksi $6000 hinnallaan. Ollaan molemmat haaveiltu uudemmasta Mazda 3:sta mutta koska se menee yli tämän hetkisen budjetin ollaan vähän jo luovuttu siitä. Ehkä sitten seuraavaksi autoksi! Mikä auto meille ikinä tuleekin, sen takalasia tulee  koristamaan "I Love Bikram yoga" -tarra tai joku muu hyvä yoga -tarra. Suomenlippua siihen ei tule vaikka Riku on toista mieltä. Miksi? Siksi koska en halua törttöillä liikenteessä ja vielä päälle mainostaa olevani suomalainen.

Terkkuja!

Suomessa on talvi kauneimmillaan! Kaipaan niin talvea ja pikkukirpeitä valoisia pakkaspäiviä että mun on pakko aina tykätä jokaisesta talvikuvasta facebookista ja instragramissa. Luonto on vaan niin kaunista, erityisesti Lapissa! Jatkakaa talvikuvien postailua!

Yksin kotona

En edes muista hetkeä jolloin olisin ollut viimeksi yksin kotona. Vaikka onkin ollut ihanaa olla kaikkien rakkaiden ympäröimänä niin voin kertoo että hyvältä tuntuu! On ihanaa kun ei tarvi kiinnittää huomiota yhtään mihinkään tai kehenkään ja saa vaan maata sohvalla hiljaisuudessa ja olla potematta huonoa omaa tuntoa siitä että et oo seurallinen. Sillä välin kun Riku painaa duunia, mä oon viettäny yksin olo aikani sujuvasti altaalla rentoillen sekä riippumatossa vanhoja juorulehtiä lukien.

Seurailen säännöllisesti blogin tapahtumia ja IS:n linkin julkaisun jälkeen on monet, ilmeisesti uudet, lukijat aloittaneen blogin lukemisen koska blogin avauskirjoitus on luettu yllättävän monta kertaa. Innostuin myös ite selailemaan vanhoja blogitekstejäni ja sitä, mitä vuosi sitten onkaan tullut kirjoitettua. Oon lähinnä kirjoittanut tutuille ja sen takia blogissa ei oo erikseen eikä sen suuremmin esitelty siinä esiintyviä henkilöitä muuten kuin ehkä ohimennen. Yksi uusi blogin lukija toivoi esittelyä siitä, ketä nämä blogissa esiintyvät nimet todellisuudessa ovat. Vaikea se on vieraana tietää kuka on kuka mutta hienosti te ootte pysyneet kärryillä!

 Aloitettiin eilen meidän muutaman viikon vierasvapaa oikeilla treffeillä! Käytiin leffassa kattomassa ihan mahtava Life of Pie mikä oli oikestaan mun eka kerta leffassa täällä. Yleensä katotaan suurin osa leffoista aina englanniksi tekstitettynä koska muuten mulla menee keskittyminen kuuntelemiseen ja samalla myös leffanautinto. Leffassahan ei tietenkään oo tekstityksiä mutta on kai tätä englantia tullut jo kuultua sen verran että se alkaa mennä jo luonnostaan. Intian aksentilla puhuttu englanti pisti kuitenkin keskittymään super tarkasti mutta niin kuin jo aiemmin sanottu, leffa oli ihan mahtava, vaikeasta aksentista huolimatta.

Ennen leffaa käytiin pyörähtämässä Broadbeachilla joka on ihan meidän vieressä sijaitseva pieni ja trendikäs keskusta täynnä erilaisia kahviloita, ravintoloita ja ihmisiä. Tarkotuksena oli käydä romanttisesti teellä, mutta paikan päällä (ja hikeä valuessa) ei jotenkin enää tehnytkään mieli kuumaa juomaa.  Todettiin molemmat että Broadbeach on ihana paikka ja käydään siellä ihan liian vähän vaikka se on vain kävelymatkan päässä. Sovittiin Rikun kanssa että tästä lähtien aletaan käymään enemmän ulkona syömässä ja nauttimassa vaan tunnelmasta ja ihmisistä. Baarittelut meiltä alkaa olla jo ohi eikä kummallakaan oo ollu intoa yöelämään mutta syömässä ja kahvilla ois kuitenkin ihana käydä enemmän.

Löysin vanhoista blogiteksteistä seuraavan lauseen: "Australiassa mulla on tavoite. Siellä mä haluan ottaa rennosti, tehdä sitä mitä tykkään ja olla vaan onnellinen."  Vieläkin mennään aika lailla samoilla linjoilla ja samojen tavoitteiden siivittämänä. Löysin eilen netistä ihanan kuvan juuri kyseiseen asiaan liittyen. Tämä on mun tavoite, edelleen.

"Respect yourself enough to walk away from anything that no longer serves you, grows you, or makes you happy"

Kuuma kuuma hot hot

Yks tuttu kirjoitti facebook -statuksessaan "oispa kesä". Mä vastasin että "oispa talvi". Kun tarkemmin aletaan ajatella, en tietenkään toivo talvea, mutta nyt on ollut muutaman päivän niin kuumaa että talvi ajatuksena alkaa kuulostaa jo oikein hyvältä.

Australiassa ja Tasmaniassa (saari Australian alla) on alkuviikon ja viime viikonlopun aikana rikottu monien vuosikymmenten lämpötilaennätyksiä. Tasmaniassa ei oo ollut käsittääkseni ikinä näin lämmintä. Meillä lämpötilat on kuitenkin ihan inhimilliset eikä olla kuitenkaan (onneksi) huideltu vielä plus 40 asteen nurkilla. Lämpötila on enimmäkseen pyörinyt siinä + 30 asteessa ja sen yläpuolella mikä on kyllä sinänsä suomitytölle jo ihan riittävä.

Meillä saa kätevästi läpivedon koko kämppään ja tämän takia ollaankin koitettu säästää ilmastoinnin käytössä ja sähkökustannuksissa. Yleensä saadaan jo tällä paikat tarpeeksi viileiksi mutta tänään oli kyllä sellanen olo että nyt säästetään väärässä paikassa... Vai mitä sanotte kun sisälämpötila on +32 astetta?

Näin kuumalla on pakko keksiä veden äärellä tehtäviä aktiviteetteja. Vietettiin eilinen päivä vesipuistossa (niin kuin kaikki muutkin turistit ja kesälomalaiset). Kaikista paras paikka näille keleille taitaa kuitenkin olla (surullista kyllä)  Fitness first. Olipa sitten jääkylmän ilmastoinnin tai uuden vuoden lupausten ansiota, meillä on ollut töissä ihan järkyttävä kiire.

Töiden osalta oon odottanu tammikuuta ja uutta vuotta kovasti. Kuntokeskukset päivittää ryhmäliikunta-aikataulujaan ja oon koittanu saada tukittua itteeni joka paikkaan. Oonkin saanut nyt kolme uutta vakkarituntia ohjattavakseni: stepin Fit girl clubilta missä oon ohjannut jumppia koko syksyn ja uutena paikkana on nyt myös toinen, vain naisille suunnattu, kuntokeskus Fernwood jossa tuun ohjaamaan Bodypumppia kaks kertaa viikossa. Rakastan ohjata tunteja näillä naisten saleilla, meininki on paljon rennompi ihan vain naisten kesken. Oon tehnyt myös oparin naisten kuntokeskuksista ja jotenkin kyseinen aihe on ollut aina kiinnostava. Kuinka moni teistä treenaa tai treenaisi mielellään vain naisten käyttöön tarkoitetussa kuntokeskuksessa?

Kuumuudesta huolimatta joogassahan on tietenkin pakko käydä. Aluksi pidin kesää ja Bikram yogaa mahdottomana yhdistelmänä mutta oon kuitenkin käynyt siellä hikoilemassa perinteisen kolme kertaa viikossa. On siellä muitakin hulluja ja ei se kuuma huone oo sen pahempi kuin talvellakaan. Rakastan meidän uuden japanilaisohjaajan tunteja. On jotenkin ihana kuulla kun joku muukin joutuu välillä takertelemaan englannin kanssa eikä kaikki mene aina nappiin. On kiva huomata että vaikka on aksentti ja erilainen puhetapa, voi tunti siltikin olla täydellinen. Toivon myös että mun asiakkaat ajattelee asiasta samalla tavalla ja kuulee virheiden ohi.

Taas on kolme viikkoa kulunut siivillä ja Tiina lähtee lauantaina. Nyt meillä otetaan ihan rauhassa muutama viikko ennen seuraavia suomivieraita. Sitten onkin "kevät" buukattu täyteen. 

Tämä lähtee lauantaina

Currumbin wildlife sanctuary

Oon säästellyt Currumbin wildlife sanctuaryn eläinpuistoreissua jo monta kuukautta niin että olis edes jotain uutta itelläkin koettavana näin vieraille paikkoja esitellessä. Löydettiin eilen halvat diilit Scoupon dealista; aikuinen lapsen hinnalla, ja pidettiinkin tänään eläinpuistopäivä. Aussityypit; suosittelen ehdottomasti näitä Australian diilisivustoja Scoupon dealia, Grouponia ja Living social dealia. Ollaan ostettu täältä vaikka mitä; ravintolaillallisia, muita ruokatarjouksia, vielä tilaamattomat canvas taulut omasta valokuvasta sekä tietty nämä tämän päivän liput, ja säästetty ihan oikeeta rahaa. Meille tulee kätevästi päivän tarjoukset aina sähköpostiin jotka saa nopeesti selattua puhelimella. Paljonhan siellä on turhaakin mutta suosittelen ehdottomasti ainakin selaamaan ne läpi!

No mutta sitten siihen eläinpuistoon! Ollaan asuttu täällä jo yli puoli vuotta mutta vasta tänään näin eka kertaa kengurut ja ihanat koalat ja apua, mä oon rakastunut! Molemmat ihan huipputyyppejä, voi kun osais itekkin ottaa niin lungisti. Riku on jostain kuullut (en tiedä miten paikkansa pitävä tämä juttu on, viisammat voi oikoa) että koalat ois "pöllyissä" kaikesta siitä eukalyptuksen määrästä mitä ne syö. Eukalyptus on kuulemma jotenkin myrkyllinen ja vain koalat kestää niiden syömistä mutta siitä huolimatta pää menee sekasin.

"Please don't call me a koalabear"

Rennosti ottamisen taidonnäyte

Melkein kosketin koalaa

Oisin niin paljon halunnut yhteiskuvaan koalan kanssa ($20) mutta koska Tiinakaan ei edes turistina ottanut sitä, pidin itteeni ihan tyhmänä kun oisin näin paikallisena halunnut mennä. Olis ollu niin ihana koskea sen turkkia ja tietää miltä se tuntuu. Onneksi oon kuitenkin se paikallinen ja pääsen sinne vielä monta kertaa. Ens kerralla meen yhteiskuvaan ihan varmana.

Kenguruitahan pääsikin sitten silittelemään ihan niin paljon kun halus. Kangaroos resting area oli iso aidattu alue jossa kengurut kulki vapaina. Aika rennosti otettiin sielläkin aitauksessa, taitaa kuumuus verottaa ihan kaikkia. Nämä otti niin rauhassa vastaan kaikki silitykset ja paijaukset että vähän tuli mieleen sama ajatus pöllyissä olemisesta. Toisaalta siellä oli ihan pieniäkin kenguruita joten ne on kyllä totutettu tähän jo pienestä pitäen. Niiden turkki on niin pehmeä! Ihan kuin pienen kanin turkki.

Vauvakenguru

Mr. Kangaroo

Just chillin

Lopuksi vielä näin koalista inspiroituneena Rikun muhun tartuttama laulu Rikun lapsuuden ajoilta Allan Caswell:in esittämänä. Tästä on ehdottomasti tultava meidän lasten lempparilaulu.

Please don't call me a koala bear

I'm a koala not a bear
And I don't think it's fair
The way that people always add a word that isn't there
I'm a marsupial and proud of it
And there can be no doubt of it
I'm closer to a kangaroo than I am to a bear

So please dont call me a koala bear
Coz I'm not a bear at all
Please don't call me a koala bear
It's driving me up the wall
If your name was Tom
And everyone called you Dick
Perhaps you'd understand why I'm sick, sick, sick
I'm simply a koala
And I want the name to stick
So please don't call me a koala bear

I live here in Australia
In a eucalyptus tree
I'm as cuddly, cute and charming
as an animal can be
I don't understand fair dinkum
How anyone could think them
Grizzly bears and polar bears
Are anything like me

Tulkaa äkkiä kaikki loputkin vieraat, mä haluan tänne jo uudestaan!

Two thousand and thirteen

                                                           Ihanaa vuotta 2013 kaikille!

Me juhlittiin uutta vuotta rauhalliseen tyyliin meidän parvekkeella hyvän ruoan ja seuran parissa. Alun perinhän mulla oli haaveena järjestää kunnon rantapiknik mutta käytännön syistä valittiin kuitenkin näin ja tämä valinta toimi kyllä ihan mukavasti. Vaikka raketit olis nähnyt hyvin myös parvekkeelta, lähdettiin aussityyliin katsoon raketit rantaan. Viime vuonna ihasteltiin raketit Lapin tunturilta, nyt varpaat valkoisessa hiekassa. Mihin ollaankaan päästy yhdessä vuodessa! 

Eilisessä, vuoden viimeisessä joogassa ohjaaja kehotti kaikkia tekemään yhteenvedon omasta vuodestaan ja suunnitelmat tulevasta. Mun vuoden 2012 ehdottomasti kovin ja isoin juttu oli epäilemättä muutto maailman toiselle puolelle, perheen ja kavereiden jättäminen, uuden kielen puhuminen sekä uuden työpaikan, kodin ja kavereiden saaminen. Mulle ja meille vuosi 2012 on tuonut paljon isoja ja pysyviä muutoksia elämään. Jos kuvailen viime vuottani vain yhdellä sanalla, on se sana ehdottomasti Rohkeus.

Entä sitten vuosi 2013? Me ei olla uuden vuoden lupausten tekijöitä eikä meillä oo mitään sen kummempia lupauksia ens vuodelle. Mä toivon löytäväni kunnollisen työpaikan, sellaisen missä oikeasti viihdyn ja oikestaan samaa toivon myös Rikulle. Suunnitelmissa on myös kesän reissu suomeen ja ens syksyn Bikram yoga -ohjaaja koulutus Los Angelesissa. Rikulle lupasin olla yhtä hyvä vaimo kuin aina ennenkin. Eiköhän tässä jo oo tavoitetta kerrakseen.

Vaikka miten paljon tykkäänkin juhlista ja kaikista niiden tuomista etuuksista niin on kyllä ihana palata pikkuhiljaa arkeen, erityisesti ainakin ruokavalion ja treenien osalta. Nyt ei oo enää mitään tekosyitä syödä suklaata tai tuhota juustotarjottimen juustoja! Terveellinen arki ja puhtaampi syöminen, I missed you! Seuraava juhlapäivä taitaakin olla tammikuun Australia day, jota on luonnehdittu Australian parhaaksi päiväksi ja josta työkaveritkin on puhunut jo viikkoja sitten. 

Mulla  on käynnissä blogin muokkaukset joten älkää pelästykö sitä miltä se saattaa näyttää nyt ja lähitulevaisuudessa. Tavoitteena on vaihtaa uusi taustakuva joka oikestaan onkin jo siellä, mutta lisäksi myös muu väritys olis tarkoitus laittaa uusiksi ja taustakuvaan peremmin sopivaksi. Blogin muokkaaminen ei oo kuitenkaan mitään hermojen lepuutus -hommaa (miten se voikin olla niin vaikeeta?!) vaan se vaatii aika moisen taisteluasenteen ja pitkästi joutilasta aikaa jota ei ole.

Huomenna paluu arkeen mutta vielä tänään meillä on suunnitelmissa maanantain sunday session rannalla jossa on tavoitteena päästä eroon kaikista viimeisistäkin herkuista. Ja mä kun jo luulin päässeni eroon juustotarjottimen houkutuksista.