Yksin kotona

En edes muista hetkeä jolloin olisin ollut viimeksi yksin kotona. Vaikka onkin ollut ihanaa olla kaikkien rakkaiden ympäröimänä niin voin kertoo että hyvältä tuntuu! On ihanaa kun ei tarvi kiinnittää huomiota yhtään mihinkään tai kehenkään ja saa vaan maata sohvalla hiljaisuudessa ja olla potematta huonoa omaa tuntoa siitä että et oo seurallinen. Sillä välin kun Riku painaa duunia, mä oon viettäny yksin olo aikani sujuvasti altaalla rentoillen sekä riippumatossa vanhoja juorulehtiä lukien.

Seurailen säännöllisesti blogin tapahtumia ja IS:n linkin julkaisun jälkeen on monet, ilmeisesti uudet, lukijat aloittaneen blogin lukemisen koska blogin avauskirjoitus on luettu yllättävän monta kertaa. Innostuin myös ite selailemaan vanhoja blogitekstejäni ja sitä, mitä vuosi sitten onkaan tullut kirjoitettua. Oon lähinnä kirjoittanut tutuille ja sen takia blogissa ei oo erikseen eikä sen suuremmin esitelty siinä esiintyviä henkilöitä muuten kuin ehkä ohimennen. Yksi uusi blogin lukija toivoi esittelyä siitä, ketä nämä blogissa esiintyvät nimet todellisuudessa ovat. Vaikea se on vieraana tietää kuka on kuka mutta hienosti te ootte pysyneet kärryillä!

 Aloitettiin eilen meidän muutaman viikon vierasvapaa oikeilla treffeillä! Käytiin leffassa kattomassa ihan mahtava Life of Pie mikä oli oikestaan mun eka kerta leffassa täällä. Yleensä katotaan suurin osa leffoista aina englanniksi tekstitettynä koska muuten mulla menee keskittyminen kuuntelemiseen ja samalla myös leffanautinto. Leffassahan ei tietenkään oo tekstityksiä mutta on kai tätä englantia tullut jo kuultua sen verran että se alkaa mennä jo luonnostaan. Intian aksentilla puhuttu englanti pisti kuitenkin keskittymään super tarkasti mutta niin kuin jo aiemmin sanottu, leffa oli ihan mahtava, vaikeasta aksentista huolimatta.

Ennen leffaa käytiin pyörähtämässä Broadbeachilla joka on ihan meidän vieressä sijaitseva pieni ja trendikäs keskusta täynnä erilaisia kahviloita, ravintoloita ja ihmisiä. Tarkotuksena oli käydä romanttisesti teellä, mutta paikan päällä (ja hikeä valuessa) ei jotenkin enää tehnytkään mieli kuumaa juomaa.  Todettiin molemmat että Broadbeach on ihana paikka ja käydään siellä ihan liian vähän vaikka se on vain kävelymatkan päässä. Sovittiin Rikun kanssa että tästä lähtien aletaan käymään enemmän ulkona syömässä ja nauttimassa vaan tunnelmasta ja ihmisistä. Baarittelut meiltä alkaa olla jo ohi eikä kummallakaan oo ollu intoa yöelämään mutta syömässä ja kahvilla ois kuitenkin ihana käydä enemmän.

Löysin vanhoista blogiteksteistä seuraavan lauseen: "Australiassa mulla on tavoite. Siellä mä haluan ottaa rennosti, tehdä sitä mitä tykkään ja olla vaan onnellinen."  Vieläkin mennään aika lailla samoilla linjoilla ja samojen tavoitteiden siivittämänä. Löysin eilen netistä ihanan kuvan juuri kyseiseen asiaan liittyen. Tämä on mun tavoite, edelleen.

"Respect yourself enough to walk away from anything that no longer serves you, grows you, or makes you happy"