Kuulumisia sairastuvalta

Kaikki toivoo välillä saavansa vaan "olla". Olla ilman töitä, harrastamisia, kotitöitä tai muita velvoitteita. "Voi kun sais vaan olla.." Tätä mäkin oon toivonut mutta nyt kun oon sairastanut viimeiset kaks päivää (lähes) neljän seinän sisällä, niin voin taas todeta että nyt on oleiltu tarpeeksi. Loppujen lopuksi tämä haaveiltu oleminen onkin aika tylsää.

Tänään loppu oleminen ja olin jo aamulla töissä klo 05.00, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.Tämän päivän ABT tunnilla on vielä tuuraaja mutta huomenna on jo pakko päästä joogaan ja liikkumaan. En oo joogannu koko viikolla! Tuntuu niin pahalta nämä molemmat edellä mainitut asiat: se, että joku toinen tuuraa sun jumpan ja se, kun et oo päässyt ite treenaamaan muutamaan päivään. Tiedän että ihmiset sairastaa viikkoja, kuukausia ja vuosia eikä mun muutaman päivän flunssa oo oikeesti mitään siihen verrattuna mutta siltikin jo tämä kolmen päivän liikkumattomuus on mulle iso juttu ja tekee huonon oman tunnon. Fyysisesti se ei ehdi vaikuttaa mutta mun ongelma onkin enemmän psyykkinen. Treenaamiseen on tottunu ja sinne on mentävä.

Oon aina ollut sellanen että lähden töihin (varsinkin jumppia ohjaamaan) lähes pää kainalossa. Aina asiakkaille tulee sanottua että ei missään nimessä kipeenä treenaamaan mutta ite ohjaajana kuvittelee olevansa jotenkin yli-ihminen. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Varmaan joku muukin jumppaohjaaja voi tuntea piston sydämessään. No, joka tapauksessa joku on ohjaamassa mun jumppaa juurikin nyt, tällä hetkellä, ja mä istun kotona koneen ääressä. Sanoin jo Rikulle että peruisin tuuraajan ja menisin ite ohjaamaan mutta mä oon kuulemma vieläkin kipeä. Eikä kipeänä saa mennä. Jotenkin tuntuu vaan siltä että mitä pikku nuhasta, yskästä, korva -ja kurkkukivusta... kunhan vaan kuumetta ei oo? On niin huono omatunto tästä.

Lauantaina vietetään Australia Day:ta ja kaupoissa on jo viikkojen ajan myyty kaiken näköstä aiheeseen liittyvää tavaraa. Tietenkin mä tarvin jotain mun ekaa Australia Day:ta varten ja iski paniikki kun Pirjo kertoi että lähes joka kaupasta on kaikki loppu. Mitä mä nyt teen, oon kipeenä kotona ja kaikki loputkin kamat on ostettu kun meen seuraavan kerran kaupoille? Eilen piti sit tehdä hätäratkaisu ja lähteä kaupasta hakemaan näitä tavaroita, siitäkin huolimatta että mulla oli töissä tuuraaja. Voi apua miten huono omatunto mulla oli koko kauppareissun ajan! Toivottavasti kukaan ei näe eikä ainakaan tunnista. 

Parasta sairaspäivien viidettä on ehdottomasti ollut mun uusi virkkauskäsityö. Virkkaaminen on niin koukuttavaa, kirjaimellisesti!  Suunnitelmissa on tehdä matto olkkariin joten jonkin aikaa saan vääntää vielä pylvästä ja ketjusilmukkaa ennen kun tää on valmis. Eipä se mitään koska mun mielestä tää on ihanaa ajanvietettä ja voi miten rentouttavaakin! Mä aina aika-ajoin innostun jostain askartelusta/käsityöstä niin, että voisin kuluttaa lähes kaiken vapaa-ajan sen tekemiseen. Tämän maton ohjeen löysin Kauhavan kangasaitan internetsivuilta. Käsityöfriikit (ja myös ei -friikit), siellä on vaikka mitä ihania ohjeita!

Kakkosviihteenä heti virkkauksen perässä on ollut sarjojen seuraaminen. Riku on ladannut mulle Greyn anatomian kasi tuotantokauden ja mulla on ollut kotiläksynä kattoa niin monta jakso kuin mahdollista jotta voitais alkaa yhdessä kattoo sit ysi tuotantokauden jaksoja. Rikulta on Greyn uusien kausien katselu kielletty koska mä haluan kattoa ne yhessä ja nyt mun hommana onkin ollut ottaa Riku kiinni näissä vanhoissa jaksoissa. Enää kymmenen jaksoo to go.

Oon myös kattonu mun vanhaa suosikkia, suomalaista Iholla -sarjaa. Rakastuin siihen jo ekan tuotantokauden aikana ja oon niin odottanu sitä alkavaksi. Ihana kun se tulee monta kertaa viikossa ja on melkein joka päivä jotain uutta kateltavaa. Oon niin onnellinen että just tämä sarja näkyy ulkomailla koska harmittavan monessa sarjassa tai ohjelmassa me ollaan katselualueen ulkopuolella. Miksi? Ihana kattoo suomalaista tv:tä. Vähän tuli jo ikävä yks päivä. Varsinkin sarjan alkumusiikki muistuttaa jotenkin koti-illoista suomessa.

Mun Iholla -lemppari taitaa olla Sanni. Se on ehkä eniten mun kanssa saman tyylinen. Mun mielestä sillä on ihania vaatteita ja samanlainen tyyli kun mulla. Tykkään myös Johannasta, ikuisesta romantikosta. Markettaa vihaan ja ennustamiseen en usko. Venla on myös ihan ok mutta se elää mun kanssa ihan erilaista elämää jota on kuitenki ihan mukava seurata. Kuka on teiän lemppari?

Lauantaina juhlitaan sitten Australia Day:ta täydessä ruumiin ja sielun voimissa. Siitä omaa päivitystä myöhemmin!