Downshiftingia

 "Downshiftaus on  aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka tarkoituksena on saavuttaa vähemmillä tuloilla mielekkäämpi elintaso. Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä voimakkaana vastaiskuna nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.
Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen sekä loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkään romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä unettomuuteen. Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Näin ihmiselle keskeisimpiä asioita nähdään työn sijaan olevan mm. perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät, ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha." 


Ikinä ei ole mun facebook-profiilin alla ollut niin hyvää keskustelua kun mun downshifting-päivityksen jälkeen. Keskustelua oli käyty muun muassa siitä, voiko tällainen asenne toimia nyky-yhteiskunnassa ja miten tärkeää raha on maailman pyörittämiselle ja ylipäätään kaikelle toiminnalle. Sen enempää mä en ota kantaa näihin rahakeskusteluihin, koska oon itekkin aika materialisti tietyissä jutuissa, mutta ainakin muilta osin kannatan vähän vähemmän stressitöntä maailmaa ja aikaa itselle ja omalle perheelle. Myönnän että työ ja siitä saatava raha on tärkeää, mutta vähemmälläkin voi pärjätä.  Mun facebook-päivitys lähti viime viikolla siitä, kun olin kotona Seinäjoella ja vaan löhöilin koko viikon legginseissä ja Jennin pinkissä Peakin hupparissa (kiitti vaan, laitoin pesuun!), ilman meikkiä hiukset likasina. Lenkkeilin koiran kanssa ja nautin auringosta ja hankipelloista. Vietettiin aikaa yhdessä muun perheen kanssa ja vaikka mulla ei ollut mitään tekemistä, niin siltikin aika vaan kului ihan oleillessakin.. Tämä oli mulle mun omaa downshiftingia. Rauhoittumista ja rentoa oleilua ilman stressiä ja murheita. Aivot sai tuuletusta todellakin ja olin niin sen tarpeessa.

No nyt sitten back in the business and real world! Eli Rovaniemi ja stressi ja Riku töissä 24/7 (nyt ei oo tietookaan downshiftingista) Riku aloitti tänään opettajan hommat ykköstyönsä ohella. Sitä pyydettiin opettamaan yksi kurssi englantipainotteiselle lähihoitajaluokalle ja se kestää nyt sit koko loppukevään, siihen asti kunnes lähdetään täältä. Hyvästi siis yhteinen vapaa-aika..Heräsin aamulla aikasin ja aloitin heti kaapin siivoukset ja löysin lisää vaatetta mun "myytävät" kuormaan. Keräsin myös yhden IKEA -kassillisen Punaisen ristin keräykseen jonka vien myöhemmin tänään (kävin jo siellä mutta en löytänyt paikkaa niin piti tulla kotiin takasin kattoon kartasta! Tämänkin takia olisi kiva jos olisi puhelin jossa ois muun muassa netti tms. mistä näkee karttoja.) Siihen keräsin sellasta kamaa mikä on ollu varastossa ja hyvän aikaa ja muun muassa vanhoja alusvaatteita. En tiedä ottaako ne vastaan käyettyjä alusvaatteita (nettisivuilla ei sanottu) mutta ainakin noi on ihan hyviä ja puhtaita ja varmasti jossain joku voi niitä käyttää. Sitten laitoin kaksi Rikun talvitakkia. Rikun vaatteet on niin helppo laittaa pois, noin vaan meni! (Pakkohan mun on jostain alotettava niin alotan sitten niistä!) Riku on kyllä vaatteiden superkierrättäjä. Voisin sanoa että Downshifting ainesta. "tää paita on ostettu kuus vuotta sitten Australiasta." Mä en omista mitään kuuden vuoden takaa. Enkä varmaan neljän enkä viidenkään...

Mulla on nyt työn alla CV ausseja varten. Oon etsiny vanhoja työtodistuksia ja lähetellyt "voisinko saada työtodistuksen" -sähköpostia muutamaan paikkaan. En mä oo täällä tarvinnu ikinä mitään todistuksia minnekkään, mutta olishan ne varmaan ihan hyvä olla olemassa. Mä oon nyt ohjannu ryhmäliikuntaa viis vuotta (vai kuus, en muista) ja sitä samaa työtä haluisin jatkaa ausseissa. Ensin haluisin kuitenkin tehdä jotain "yhden ihmisen palvelutyötä" kuten työskennellä jossain ihanan kuntokeskuksen respassa tai esim. kuntosaliohjaajana yhdelle ihmiselle kerrallaan. Haluan olla ensin varma mun kielitaidosta ennen kuin meen ison porukan eteen ohjaamaan yhtään mitään, mutta muutaman ihmisen kanssa voisin tuntea oloni mukavammaksi ja varmemmaksi. Jos sanoo jotain väärin ("mikä ei tietenkään haittaa ja mitä ei kannata ajatella") niin sen kuulee vain harvat ja valitut eikä koko Bodypump sali. Periaatteessahan taas esim. Bodypumppia olis ehkä helppokin ohjata, koska kaikki Les Mills konseptin materiaalit ja DVD:t on englanniksi ja kun opettelen ohjelmaa, voin apinoida kaikki sanomiset ja ohjeet DVD:ltä. Tunneilla ei olekkaan tarkoitus höpöttää suu vaahdossa (välillä mulla tapana) niin sellaset lyhyet selvät ohjeet saattais tehdäkkin ihan hyvää mun ohjaamiselle. Toinen helppohan ois sitten Zumba. Siinä ei tarvi puhua ollenkaan (jos ei halua, nythän mä puhun siinäkin!) Voi vaan näyttää käsimerkkejä ja ohjata porukkaa muuten. Oon myös katellu netistä FISAF:in Personal Trainer koulutusjuttuja. Haluan Personal Traineriksi ja ajattelin suorittaa sen ausseissa. Mun pitää katella niitä vielä tarkemmin ja enemmän, mutta tämä FISAF:in koulutus on mielestäni mulle hyvä, koska se on kansainvälinen ja se kouluttaa Personal Trainereita myös siis Suomessa. Tällöin mä voisin olla laillinen Personal Trainer niin Australiassa kuin Suomessakin. Kirjottelen tästä vielä lisää kun saan aikaseksi ottaa niistä selvää.


Kirjoituksen yhteenveto:
-Viimeviikko downshiftattu ja muutenkin arvostan sitä asennetta
-Rikun vaatteista on helpompi luopua kuin omista

 Ps. Mun sisäinen vaimo heräs ja tein bataattiporkkanasosekeittoa. Voi nami se on niin hyvää raejuuston kanssa!

-Laura