Pahvilaatikkohuijaus

 Yks asia mistä äiti on ollut huolissaan näiden meidän matkajärkkäilyjen aikana on mun selässä ollut iso luomi. Joka puhelun aikana äiti on muistanut kysyä onko se jo poistettu tai oonko saanut varattua aikaa sen poistoon. Se kuvittelee että nyt kun lähdetään Australiaan, niin siitä kehittyy ihan varmana joku syöpä. Mä oon aina ollut piikkikammoinen ja en oo kyllä turhaan menny itteeni pistättämään missään tilanteessa. Oon aina halunnut luovuttaa vertakin, koen sen lähes kansalaisvelvollisuutena, mutta mä en vaan yksinkertasesti oo kyennyt siihen. Tän takia oonkin vältellyt tätä "luomi-aihetta" parhaani mukaan. Oikestaan mun "järkevä Laura" on ollut sitä mieltä, että se kannattais ehdottomasti poistaa, koska oon aina vähän pelännyt ottaa sen kanssa esim. aurinkoa, mutta sitten "pelkuri-Laura" on taas ollut sitä mieltä että se on ihan hyvä luomi ja että peitän sen aina hyvin auringossa ja muuta... Oon myös murehtinut sitä, ruskettuuko se arpikohta vai jääkö siihen sellanen ruma vaaleampi kohta.

Mä oon koko tähänastisen elämäni jotenkin ihmeen kaupalla säästynyt siltä, että mua ois minkäänlaisessa tilanteessa tarvinnu ommella sairaalassa. Tänään koin kuitenkin pahvilaatikkohuijauksen, kun Riku soitti töistä ja pyysi mua hakemaan autolla pahvilaatikoita jotka se oli laittanut meille sivuun muuttolaatikoiksi. Onnessani ajelin hakemaan laatikot ja kun pääsin paikalle niin laatikot oli siellä joo, mutta sitten se lause "nyt poistetaan se luomi, lääkärikin on jo valmiina." Mä panikoin ja soitan äitille. Tietenkin äiti rohkaisee menemään ja on onnellinen siitä että nyt se tulee poistettua. Se jopa sanoi että siitä tulee hieno arpi. Voiko arpi olla hieno?

Nyt oon sitten muutamaa pahvilaatikkoa rikkaampi, mutta oon menettäny palan Lauraa. Oon vieläkin sitä mieltä, että se oli ihan hyvä luomi ja tämä kaikki on vaan hätävarjelun liioittelua, mutta saipa ainakin Riku olla avustamassa vaimon silpomista. Nyt jos ajattelen taas "järkevänä Laurana" tätä asiaa, niin ois se tullut aika paljon maksamaan esim. ausseissa tehtynä ja siksi voinkin nyt olla ihan tyytyväinen tästä rahan säästöstä. Lääkäriltä tuli vielä ohje olla liikkumatta (mitä?! Mulla on illalla mun viimeinen Zumba!)... En halua kuitenkaan ottaa riskiä siitä, että  tikit aukeis liikkuessa ja näin arvesta tulis vieläkin rumempi, joten sain lyhyellä varoitusajalla vielä hoidettua illan Zumballe tuuraajan. Näin mun Rovaniemen jumpat on nyt sitten ohjattuna yhtä tuntia aiemmin. Jotain hyvää kuitenkin; eipä ainakaan tarvinnut ottaa riskiä siitä, että ois taas tullut itku salilla.

Tässä kuva meidän muuttopahvilaatikoista

Elämä on valintoja

 "Pelkäämme aina, kun haluamme jotain uutta. Jos haluamme jotain uutta, meidän on kohdattava pelkomme" -Merja Mähkä

 Blogin aloituslause on niin totta ja voin niin samaistua tohon lauseeseen. Se on vähän sama asia kun nainen menee kampaajalle ja haluaa "kaikkea ihanaa ja uutta" mutta ei saisi kuitenkaan leikata, ei värjätä tai mitään muutakaan... Haluaapa sitten muutosta vaan hiuksiin tai johonkin isompaan, on omien pelkojen kohtaaminen aina se ensimmäinen askel kohti muutosta. Elämä on valintoja ja jokainen tekee oman elämän omilla valinnoillaan.

Maaliskuun Cosmopolitanissa mainostettiin kirjaa josta innostuin heti. Merja Mähkä:n " Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois, 543 päivän reppumatka"-kirja on vasta menossa "lähteminen"-kappaleessa, mutta siltikin se on jo kolahtanut.  "Lähteminen" -kappaleessa kirjan kirjoittaja haaveilee reissuun lähtemisestä ja pohtii elämän valintoja oikestaan samalla tavalla kuin mäkin nyt.  En oo vielä päässyt tätä lähteminen -kappaletta pidemmälle niin kirjassa kuin omassa elämässäkään mutta jännityksellä odotan kaikkea tulevaa.

Merja Mähkä, ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Me ollaan alettu seurata Rikun kanssa netistä Australian The Voicea. Niinkun aina, niin taas on ohjelma ja esiintyjät vähän eri tasoa kun Suomessa. Tuomaritkin on tosi jees ja siitä innostuneena innostuin kuuntelemaan Sealin biisejä. Tää on vasta karsintavaiheessa, joten vielä tässä vaiheessa ei oo ehtiny muodostua omia lemppareita, mutta tätä saadaan seurata nyt sitten Ausseissakin, joten varmasti löydetään molemmat omat suosikit. Mä oon voittanu Rikun jo American Idol -veikkauskisassa ja tietenkin haen vaan voittoa tästäkin!

Taas yks pakollinen jumppapäivitys! Huomenna nää kuitenkin loppuu mun viimeisien ohjauksien myötä. Tänään vedin ihan viimeiset jumpat sellasessa  kuntokeskuksessa missä oon ollut töissä melkein koko mun Rovaniemi ajan ja itkuhan siitä tuli kun asiakkaat tuli halaamaan ja toivottamaan "hyvää loppuelämää" viimeisen tunnin lopuksi. Sain yhdeltä asiakkaalta lahjankin! Pienen hopeisen neliapilan, minkä ripustin heti roikkumaan mun avainnippuun. Jotenkin vasta nyt kun on ollut lähtemässä pois, oon tajunnut sen miten tärkeä oon ollu tai oikestaan mun tekemä työ on ollut monelle ihmiselle. Asiakkaat tekee tunnin ja oon saanut ohjailla tunteja kyllä mun mielestä yhdestä parhaimmista kuntokeskuksista just näiden ihanien ja avoimien asiakkaiden takia.
 
Me otetaan varaslähtö vappuun ja lähdetään perjantaina Helsinkiin näkemään kavereita. Ihana päästä taas hetkeksi pois matkajärkkäilyjen keskeltä ja tehdä jotain muuta. Mulla on tonne reissulle oikestaan nollabudjetti, joten meinaan ottaa lenkkikamat mukaan ja päästä ainakin juoksemaan. Sunnuntaiksi ollaan suunniteltu Fazerin brunssia! Ens viikolla otan vielä kaikki ilot irti Suomen sosiaali ja terveyspalveluista ja meen hammaslääkäriin ennen muuttohommia. Sen jälkeen alotan meidän oikeet muuttohommat ja lähden viemään ensimmäistä tavarakuormaa Seinäjoelle. Odotan jo niin paljon kotiin menoa!

Ps. Riku pudotti tänään iPhonensa ja mäsäksihän se meni... Lohdutukseksi se sai Soneralta jonkun varapuhelimen kahdeksi viikoksi ja voi että sen elämä voi olla nyt vaikeeta ilman puhelimen nettiä ja timanttipeliä. Welcome to my world!

Lauantaikuulumisia

Hommattiin tällä viikolla Skype Premium. Se eroaa tavallisesta Skypestä muun muassa niin, että nyt voidaan liittää videopuheluihin monta eri ihmistä ja kaikki pystytään jutella toistemme kanssa samaan aikaan, niinkun ryhmänä. Saatiin myös valita yks maa, minkä lankapuhelimiin voidaan soittaa ilmaisia puheluita ja siihen valittiin Suomi. Kunhan mulla on vaan tarpeeksi uus ja hieno puhelin sekä nettiyhteys, niin mä voin soittaa Australiasta äitille (tai jonkun muun lankapuhelimeen... Kenellä muilla on vielä lankapuhelin?!)  kotiin vaikka lenkiltä. Eikä maksa mitään! Tai maksoi se vähän, mutta mun  mielestä tosi vähän; 48 euroa vuodessa. Käyttö on rajatonta, mutta suosituskäyttömäärä oli 10 000 minuuttia kuukaudessa eli noin kuusi tuntia päivässä. Käytännössä tää on mun mielestä kuitenkin rajaton, koska aika harvoin mä tuun puhumaan yli kuutta tuntia päivässä Skypessä tai edes puhelimessakaan.

Oon katellut HongKongin säätä ja siellä on toukokuussa, ainakin näistä ennusteista päätellen, tosi hikiset oltavat. Lämpötila on lähes 30 astetta ja ilmankosteus on lähellä 100 prosenttia. Vesisateita tulee aina vähän väliä mutta toivottavasti ei kauheesti sataisi silloin kun me ollaan siellä. Mä oon miettiny mun matkustusvaatteita ja sitä mitä ois järkevä pukea lentokoneeseen. Mun mielestä lentokoneissa on aina kylmä, joten sinne pitää olla jotain lämmintä vaatetta. Mun matkustusvaatteina tulee olemaan varmaan leggarit ja joku pidempi neule monestakin syystä. Ensinnäkin leggarit on mukavat päällä ja mikä tärkeintä,  niiden kanssa voi istua lähes missä tahansa asennossa. Lisäksi ne on paljon siistimmät kun collarit tai muut rennot housut. Sitten jos yläosana on joku lämmin (tarpeeksi pitkä, leggins are not pants!) neulepaita, niin ne leggarit voi ottaa vaikka pois sitten jos maissa on liian kuuma. Farkuissa en vois matkustaa ikinä noin pitkää matkaa, saisin varmaan jonkun veritulpan niistä! Löysin kuvan neuleesta jota oon nyt katellut. Ihan niinkun mulla ei jo kotona ois matkustusvaatteita mutta mulla ei oikesti oo kun mustia pitkiä neuleita enkä halua mustaa. Ja sitäpaitsi mun mielestä raita sopii täydellisesti yhteen mun uuden Merimieskassin kanssa.

Livia tunika, Gina Tricot

Ens viikko on mun viimeinen jumppaviikko ja oon eilen ja tänään ohjannut jäähyväisjumppia Bodypumpissa ja TBC:ssä sekä tämän aamun Bodyssa ja venyttelyssä. Bodyssa naiset oli lähteny liikkeelle ja 20 hengen salissa oli mun lisäksi 28 naista! Mahtava fiilis ohjata viimenen tunti superporukalle. Multa tuli oikesti melkein itku kun kerroin että tämä on viimeinen tunti ja että ollaan lähdössä pois. Body on ollu mulle jotenkin ihan erilainen tunti kuin kaikki muut. Nyt on vähän sellanen tunne kun olis lapsensa jättänyt. Toivon niin että pääsen Australiassa mukaan niiden ryhmäliikuntajuttuihin ja siis erityisesti ohjaushommiin, koska tota tuntia ohjatessani huomasin taas sen, että se on niin mun juttu. On ok olla ohjaamatta hetken aikaa ja katella vähän meininkejä, mutta pitää kyllä pikana saada siellä hommat rullaamaan kunnolla tai oikestaan lähinnä ehkä uskaltaa aloittaa työt siellä vieraalla kielellä.

Laitettiin Rikun kanssa eilen veto pystyyn. Koska meille on tulossa Australiaan niin paljon ihmisiä kylään (tai näin ainakin on luvattu...), niin lyötiin vetoa keskenämme siitä, kuka tai ketkä mahtaa tulla ekana. Molemmilla on omat veikkauksensa, mutta niistä ei voi puhua sen enempää koska haluan voittaa rehellisesti. Tietenkin meillä on sovittuna tähän myös panos jonka häviäjä (Riku) joutuu järjestämään sitten niin voittajan (mun), kuin tämän ekana tulevan vieraankin iloksi. No olipa voittaja tai häviäjä kuka tahansa, on ensimmäiselle vieraalle kuitenkin tiedossa jotain kivaa! (muille lopuille ei keksitäkään varmaan mitään ;) ) Nyt jokainen varaamaan lentolippuja veronpalautusrahoilla ennen kun ne on tuhlattu johonkin turhaan.

Finnish design

Jotain hyötyä oli käydä koulu loppuun; äiti ostaa mulle yhdistettynä synttäri-valmistujaislahjana ihanan Marimekon Merimies-laukun! Tästä tuli heti mun käsimatkatavaralaukku! Mahtuukohan sinne läppäri?

 Mä oon kassi-ihminen. Oikein "kassialma" sanoisinko. Eteisen oven kahvassa roikkuu varmaan kymmenen erilaista kangaskassia, viimesin hankinta on uusi MAKIA:n kangaskassi, jossa yksinkeraisesti vaan lukee MAKIA isolla keskellä. Vien Australiaan suomalaista designia ainakin näin laukkujen muodossa; Marimekkoa sekä Makiaa. Sillä tavalla joku tarkka suomalaisihminen voi sit bongata mut sieltä kaikkien muiden joukosta. Jotkut kaverit laskee rahojaan uuteen, satojen eurojen hintaseen Chanelin nahkalaukkuun ja ostelee niitä lentokentiltä halvempien hintojen perässä. Mä en oo ikinä haaveillut kalliista nahkalaukusta ja jotenkin nämä kassit on paljon käytännöllisempiäkin ja niin vaan mun tyylisiä.. vai voisko joku kuvitella mun olalle kamelinruskeaa Chanelia kultasine koristeluineen? En mäkään.

Finnish design ostoslistalla on vieläkin ne Finlaysonin muumilakanat jotka haluan viedä mukanani. Jyväskylässä on ainakin ihana Finlaysonin myymälä ja mä käyn ostamassa lakanat sieltä heti kun vaan pääsen sinne. Noita lakanoitakin on niin montaa eri kuosia ja väriä, mutta mulla on nyt kuitenkin toivelistalla sellaset aika neutraalin väriset (mustat tai ruskeat), vähän aikuisempaan makuun olevat muumilakanat. Tietenkin tässä käy niin, että kun meen sinne myymälään, niin tuun hulluksi niistä ihanista väreistä ja tuon kotiin jotain ihan muuta mitä oon nyt suunnitellu... Finlaysonilta on lähdössä mukaan muutakin muumikamaa, nimittäin lahjoiksi saatuja muumipyyhkeitä. Osa näistä on jo nyt käytössä olevia ja osa on varastoitu uutena Seinäjoelle.

Yks Finnish design riesa on noi muumimukit joita mä omistan koko sarjan. Pyyhkeet, lakanat ja laukut saa vielä suhteellisen mukavasti ja kivuttomasti mukaan, mutta astioiden pakkailu onkin sitten vähän eri juttu. Mä oon nyt päättänyt, että vien sinne muutaman lempparimukin hyvin pakattuna ja loput saa jäädä mummolaan varastoon. Riku ehdotti tähän, että laitetaan jokaiselle meitä moikkaamaan tulevalle ihmiselle muutama muumimuki matkalaukkuun, niin hetken päästä meillä on koko sarja kuljetettuna yksitellen perille. En mä tätäkään ideaa oo kuopannu, ihan hyvä idea sinänsä.

Lisäksi mä haluaisin pakata vielä mukaan ainakin mun Luhdan ihanan ja täydellisen päiväpeiton sekä Iittalan Kivituikkuja. K-kaupoissa on nyt menossa uusi keräilykampanja (apua, unohdin ottaa eilen leimat!!), missä voi sitten leimoja tarpeeksi keräiltyään ostaa puoleen hintaan Iittalan kivituikkuja tai ihania Kastehelmiastioita. Mä aloin innoissani keräillä taas leimoja, mutta Rikun mielestä me ei tarvita enää yhtään kivituikkua eikä kastehelmeä ainakaan tässä tilanteessa. En kuitenkaan masennu tästä, vaan kerään leimoja siltikin... Voin antaa täyden leimalapon vaikka sitten äitille yllätyslahjaksi, vähän niinkun vaihtokaupaksi uudesta Merimiehestä!

Tätä kirjoitellessani huomaan, että onpa vaan kertynytkin tavaraa ja nimen omaan tätä suomalaista designia. Monet jutut on jo monta vuotta vanhoja, mutta ne on edelleenkin, vuodesta toiseen ihmisten suosimia ja haluamia. Äitin kans juteltiin just tuosta Kastehelmestä ja siitä, kun äiti oli nyt ottanut mumman vanhat kastehelmet käyttöön. Olipa se sitten se Chanelin laukku tai Finlaysonin lakanat, oon kyllä sitä mieltä, että tiettyihin asioihin budjetoiminen kannattaa, koska jotkut asiat ei vanhene ikinä.

Rikun mielestä mä oon maailman suurin mummo kun ostin Marimekosta kirjan sen takia, että saan merkitä siihen kaikkien osoitteet ja syntymäpäivät. Mummot täyttää "allakkaa"  ja nykyään tällaset hommat hoidetaan kuulemma facebookissa. Tottahan tämäkin, mutta mun mielestä on vaan ihana koristella pientä kirjaa ja kantaa sitä mukana joka paikkaan (esim. Australiaan). Nyt mun keltaseen pieneen kirjaan on merkattu mummomaisesti tärkeimmät osoitteet ja synttärit, aika moni teistä lukijoistakin on varmasti siellä :)

CV-hommia ja muuta järjestelyä

Oon kasaillut tuota mun CV-kansiota tässä aina välillä muiden hommien ohella. Oon nyt saanut melkein joka salilta työtodistuksen ja ihana kun ne on kirjotettu englanniksi niin kuin pyysinkin; aussihommia silmälläpitäen. Lisäsin kansioon vielä Zumba-, Afropowerdance- ja kahvakuulaohjaajatodistusten lisäksi kadonneena olleen Bodypump-lisenssitodistuksen ja nythän mä vaikutan ihan kansiotakin kattomalla liikunnanohjaajalta! Laitoin sinne vielä myös koulusta saatuja todistuksia, kuten uimaopettajan pätevyyden antavan todistuksen ja yleisurheilun ohjaajakurssin todistuksen. Sitten oon tietenkin liittänyt vielä vanhat koulutodistukset ja muita pienempiä juttuja mukaan.

Mä mietin noiden todistusten käännättämistä, mutta en oo ainakaan vielä käyny käännättämässä mitään, koska se on niin hitsin kallista ja toisaalta en tiedä tarviiko niiden olla niin virallisia, että on käännätetty ihan oikealla kääntäjällä.. Meinasin, että käännätän näitä vasta sitten jos joku haluaa ja säästän muutaman euron nyt... Eiköhän Australiassakin joku suomea käännä? Mun mielestä mulla on nyt tärkeimmät todistukset jo kirjotettu englanniksi, eli ne työtodistukset ja suositukset ja sitten jos tutkintotodistuksenkin saa myös englanniksi kunhan vaan muistan sen pyytää. Noi lajikohtaiset ohjaajakoulutustodistukset on tietenkin kans suomeksi (ja osa ruotsiksikin!), mutta niissä on kaikissa oikeat logot ja muut allekirjotukset mukana ja ainakin zumbassa ja bodypumpissa mun ohjaajatiedot on käsittääkseni nähtävillä netissä tms.

 Lesmillsillä on sellainen sääntö, että jos ei käy tiettyä määrää jatkokoulutuksissa/vuosi, menetät sun ohjaajalisenssin ja sen takia laitoin sähköpostia vielä tuosta mun Bodypump-lisenssistä. Oon koulutuksissa kuullut, että oman ohjaajalisenssin voi laittaa tauolle, "jäihin", ja tällöin ei tarvi miettiä sitä, että lisenssi jotenkin vanhenis.Vaikka mä haluan ohjata australiassakin, niin laitan siltikin sen tauolle ennen kun lähetään, niin ei sit tarvi stressata siitä. Sitten kun haluan alkaa taas ohjata, niin mun tarvii käsittääkseni vaan ilmottaa sinne, että jatkan ohjauksia. Mun pitää kuitenkin vielä tarkistaa, täytyykö tauon jälkeen kuvata aina itsensä ohjaamassa ja varmistaa Lesmills-porukka siitä, että homma on edelleen hanskassa vai kuinka se menee. No, joka tapauksessa pyrin löytämään oman alan töitä mahdollisimman nopeesti ja niin, ettei ton lisenssin tarvis kauheen kauan jäätyä.

Mulla on jumppia suomessa enää kaks viikkoa! Tuntuu jotenkin niin oudolta. Oon niin tottunut ohjaamiseen ja siitä on tullut niin osa mun elämää, mutta on kyllä ihanaakin ottaa ainakin hetkeksi taas asiakkaan rooli. On ihanaa mennä jumpalle silloin kun huvittaa ja silloin kun itelle sopii, ilman yhtään mitään stressiä. Tällä viikolla oon kertonu mun asiakkaille meidän lähtemisestä ja ne on ollu tosi ihania ja kannustavia, vaikka mua kuulemma tuleekin ikävä. Tuun kaipaamaan erityisesti mun bodytunteja, tai siis oikeastaan niitä asiakkaita jotka siellä käy. Bodyssakin on käynyt samat naiset niin kauan, että huomaan heti jos joku puuttuu tai on pois "omalta paikaltaan". Nyt tarvii tää kaks viikkoa jaksaa painaa ja vetää vielä täysillä, vaikka jotenkin ajatukset on jo vähän muualla kuin hartiabiisin koreografiassa.

Mulla on jo matkakirjakin mietittynä! Oon päiväkotityöaikanani lukenut paljon Torey Haydenin kirjoja ja hetki sitten löysin kaupasta sen uuden "Viattomat"-kirjan. En oo voinut ostaa sitä vielä, koska en oisi kuitenkaan pystynyt pitää näppejäni erossa siitä ja siellä se on edelleenkin (tai ainakin toivottavasti on) kaupan hyllyllä. Mä koitan odottaa vieläkin hetken, ennen kun meen ostamaan sen koska niin kun sanottu, se polttelis ihan liikaa kotona ja ihan niinkun mulla ei nyt ois muuta hommaa kun lukea kirjoja...

Matkakirja nro. 1

Huomenna me lähetään nyt sit aamusta sinne Ouluun tekeen sitä Rikun IELTS kielitestiä. Lunastan lupaukseni ja lähden mukaan kaveriksi siitä pitkästä testiajasta huolimatta. Soitin sinne Oulun kuntokeskukseen ja sinne maksaa vain 15 euroa päiväpassi, jolla pääsisin koko lauantain jumppailemaan. Sain kuitenkin toisenkin loistoidean; Oulussahan on Oulun Eden jossa mä en oo ikinä ollu! Onko surullista mennä yksin kylpylään jos mies on kielitestissä? Ei mun mielestä.

Ruisleipää ja maratonhaaveita

Oon tässä lueskellut aina kun on ollut aikaa, Australiassa asuvien suomalaisten Dundernews-internetsivuja. Siellä on tosi paljon hyvää asiaa liittyen oikestaan ihan joka asiaan viisumista kissanruokaan. Eilen luin mielenkiinnolla ruisleipäkeskustelua ja ausseissa asuvien suomalaisten vinkkejä siitä, mistä sitä "oikeaa" tai ainakin lähes oikeaa ruisleipää voi löytää. Riku haaveilee "ihanasta vaaleasta aussileivästä" mutta mä oon ruisleivän syöjä henkeen ja vereen. Onneksi noilta sivuilta selvis että ruisleipää löytyy Gold Coastiltakin, mutta reissumiehen ja ruispalan voittanutta ei kyllä oo. Joka paikasta ei saa ruisleipää ja siellä ihmiset tekee "ruisleivän hakureissuja", vähän samalla tyylillä kun täällä haetaan nuuskaa ruotsista. Sitten pakastin täyteen leipää ja aijjettä! Pitää ottaa heti ylös ne kaupat missä sitä myydään. Joissain paikoissa sitä myytiin vain tiettynä päivänä viikossa... Mulla on muitakin tärkeitä ruokajuttuja minkä olemassaoloa tarkistelen Rikulta aina välillä. Mua on kiinnostanu esim. onko Australiassa raejuustoa, maitorahkaa, homejuustoa...Kaikkea hyvää mitä ilman en vaan voi olla. Ollaan Rikun kanssa juteltu, että mennään ekana ruokakauppaan ja vaan kävellään kaikki käytävät ja hyllyt läpi ja katellaan mitä ruokia siellä on. Odotan erityisesti niitä ihania tuoreita hedelmiä!

Oon nyt innostunut juoksemisesta ja löydettiin netistä mainos Gold Coast Airport Marathonista heinäkuun eka päivä. Mä oon jo kauan halunnut osallistua johonkin juoksutapahtumaan ja nyt oon sit päättänyt osallistua tonne. Matkoja on monta eripituista, mutta mulla on vaihtoehtona nyt half marathon tai sitten kokonainen marathon. Nettisivujen mukaan tämä on australian tasaisin maraton ja mitään mäkiä mä en kestäiskään. Aikatavoitetta mulla ei ainakaan vielä oo, enkä sellasta varmaan aio hankkiakkaan. Puolikas ei sinänsä oo mulle haaste ja siksi mietinkin, että jos alkaisin oikeesti treenaamaan, niin voisin ihan hyvin pärjätä kokonaisellakin.  Kunnon puolesta varmaan jaksaisin, mutta sitten kun on Bodypumpin ja Zumban kuluttamat polvet jotka ei aina meinaa pysyä mukana ihan tavallisessakaan elämänmenossa. Nyt ois vaan tärkeetä alkaa treenaamaan pitkää lenkkiä niin, että jalat ja polvet alkais tottua rasitukseen. Viimeinen ilmoittautuminen tapahtumaan on onneksi vasta edellisenä päivänä, eli mulla on vielä hyvin aikaa tässä fiilistellä ja päättää mitä teen. Puolikkaalle meen ainakin! Samaan aikaan maratonin kanssa kaupungissa on myös Sport&leisure-messut jonne haluan myös mennä. Sieltä voi löytyy hyviä työkontakteja ja muutenkin siellä oli netissä näkyvillä jo monia mielenkiintoisia näytteilleasettajia. Ihanaa kun voi jo suunnitella elämää ja menemisiään siellä!

Kuva Gold Coast Airport Marathonista ja meidän tulevasta kotikaupungista.

 Mun "kaapintyhjäysviikot" jatkuu ja tänään sain heittää roskiin taas yhden tyhjän hoitoainesuihkepullon. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta koen jotenkin niin syvää tyytyväisyyttä itteeni kun saan kulutettua jonkun jutun loppuun ja heittää tyhjän paketin roskiin. Mä tein tästä joskus myös galluppia facebookissa ja mulla on muitakin kohtalotovereita! Mä en oo ikinä ollu kauheen pihi ihminen (enkä oo nytkään), mutta kun tiedän että lähetään, niin en haluis ostaa mitään sellasta mitä ajattelen, että en voi käyttää loppuun tai sitten vastaavasti ottaa mukaan matkalaukkuun. Aluksi esim. jätin hoitoaineen kauppaan koska päätin, että pärjään ilman (ja oikestaan se oli hyvä koska nyt oon joutunu käyttään noita vanhoja hoitoainesuihkeita), sitten oon pihdannu hammastahnasta ja tänään mua harmitti kun ostin kaupasta uuden broilerimausteen vaikka meillä olikin jo yks lähes täysi kotona. Jotenkin ihan hassuja juttuja huomaan itessäni, vaikka tällanen ajattelutapa ois kyllä kieltämättä fiksua ihan aina.

Ps. Meillä Lapin kevät antaa taas parastaan; lunta ja räntää sataa vaakatasossa ja lenkille saa kohta pukee taas nastat tai vähintäänkin goretexit jalkaan. Pekka Poutakin sanoi teeveessä että "lämpenee, vaan ei Lapissa".

Pääsiäisähky

Muistan jostain ravitsemuksen kirjasta sellasen sivun missä on kuva suomalaisten vuoden "herkutteluympyrästä". Ympyrässä on kuvattu ne jaksot jossa me yleisimmin herkutellaan ja myös diettikaudet näky siitä. Diettikaudet seuraa tietenkin näitä mässykausia ja pääsiäinen oli just yks näistä mässykausista joulun ja juhannuksen kans. Meillä on ainakin toteutunu tää kuva ihan 100-0 ja ollaan herkuteltu koko pääsiäinen ja joka paikassa. Torstain ja sunnuntain välillä ollaan syöty muun muassa hesessä, mäkissä, kotipizzassa ja wingstonissa, sekä paistettu makkaraa ja syöty suklaata ja sipsejä. Taidetaan olla aika paljon plussan puolella, eikä ainakaan mua haittaa yhtään vaikka on kaupat kiinni eikä oo mitään ruokaa jääkaapissa. Onneksi meidän puntarista on patterit loppu niin mitään ei voi todistaa oikeeksi. Niinkun siinä kuvassakin, niin mässykautta seuraa diettikausi ja se alkaa tänään. Uhkasin tehdä tuplalenkin ja illalla mennään vielä salille yhessä. Mä oon taas innostunu juoksusta ja se on tosi rentouttavaa silloin kun se rullaa.

Meillä oli tosi ihana pääsiäinen! Tehtiin miniloma Leville Hennan ja Pekan vuokramökille. Oltiin laskemassa ja kylpylässä ja vaan syötiin(!!), saunottiin ja hengailtiin. Oli taas kiva kun sai vaan olla, eikä tarvinnu elää tätä muuttokautta. Taas sai heittää hetkeksi aivot narikkaan ja mä nautin siitä niin paljon. Kyllä me asiasta varmaan puhuttiin jollain tasolla joka päivä, mutta jotenkin se oli siltikin paljon stressittömämpää. Pekka ja Hennakin on tulossa Australiaan jossain vaiheessa ja juteltiin just työjutuista ja muusta. Siksi se olikin ehkä kivempi  jutella näistä jutuista koska ei puhuttu vaan meistä ja meidän menemisistä ja haluamisista vaan myös Hennan ja Pekankin suunnitelmista. Hennan haaveammatti siellä on mm. Boost juice- mehubaarin työntekijä!

Mökkiä siivoillessani mietin meidän rollon asunnon siivoamista ja sitä, miten hyvin kaikki paikat pitää hinkata ja puunata sit ennen kun lähetään. Seuraavaa tulijaa varten pitää olla kaikki kondiksessa ja muuttovalmiina. Vaikka tää ei ookkaan mikää läävä vaan ihan perus siisti, niin siltikin tässä tulee olemaan hommaa. Ja sitten kun Riku on sitä "eikai me ny vessanpönttöjä pestä"-tasoa. Me ei oikestaan kyllä edes tiedetä tämän asunnon kohtaloa, tai siis sitä että onko tänne tulossa joku vuokralainen. Kun meidän kautta ei nyt kukaan oo tulossa, eikä vuokranantajasta oo kuulunu mitään. Silloin kun mä muutin tänne ja tulin kattoon asuntoa, niin täällä oli silloin vielä edellisen vuokralaisen tavarat ja vuokrasoppari voimassa. Paljon mahdollista on, että tästä on nytkin tulossa jotain näyttöjä ennen kun muutetaan pois. Niin vähän aikaa enää siihen kun muutetaan täältä. Muutamaa päivää yli kuukausi!

Rikulla on tän viikon lauantaina Oulussa se IELTS kielitesti mistä oon kirjotellut joskus aikaisemmin. Yli kuuden tunnin testiin sisältyy ihan kaikkee: puhumista, kirjottamista, kuuntelua... Jotta Riku saa luvan tehä töitä aussisairaalassa, niin sen pitää päästä siinä testissä tietylle tasolle, mikä on asetettu aika korkeelle. Ollaan sovittu, että lähetään sinne yhessä mutta nyt kun kuulin että se testi on niin pitkä, niin aloin perua mun lupauksia. Enhän mä keksi siellä mitään tekemistä yli kuudeksi tunniksi ja just vielä se, että mä en voi ostaa mitään! Jos mä en keksi mitään tekemistä, niin mä voin mennä vaikka salille siellä. Oulussa on ihana kuntokeskus jossa on järkätty paljon jatkareita missä oon ollu mukana. Samassa kuntokeskuksessa on myös sellaset ihanat riipputuolit jollaset mä haluan meidänkin kotiin. Voisin käydä ottamassa vaikka kuvat niistä niin voin sitten kuvien kanssa ettiä samanlaisia ausseista!

Pääsiäisähkyn aiheuttaja nro 103

Asuntoajatuksia surffifiiliksillä

Tällä viikolla nähtiin muutamia valokuvia Rikun perheen uudesta asunnosta mihin majoitutaan sit väliaikaisesti kun päästään ausseihin. Näytti tosi kivalta! Siellä oli meille oma huone ja lisäksi taloyhtiöllä/alueella oli yhteinen uima-allas,kuntosali ja BBQ -area. On ihanaa ja tosi paljon rauhoittavaa kun tiedän, että meillä on siellä paikka mihin saadaan mennä ja missä saadaan olla niin kauan kun löydetään oma  asunto. Ollaan  mietitty meidän omaa asuntoa ja sitä millanen sen pitäis olla ja miten sisustettais se ja muuta. Halutaan siisti ja hyväkuntoinen kämppä mutta ei kuitenkaan mitään liian hienoa vaan ennemminkin kodikasta ja jopa vähän boheemia(!). Sellasta mitä on mukava laittaa ja sisustaa. En jaksais odottaa yhtään että pääsen sisustamaan sitä. Oisin niin halunnut laittaa vielä meidän Rovaniemen asuntoakin mutta oon ainoastaan ostanu yhdet verhot syksyllä, en mitään muuta! Sisustuksesta ollaan suunniteltu ainakin sen verran, että halutaan teettää meidän hääkuvasta (se kuva missä kaikki on yhdessä kirkon portailla) iso canvas versio. Haluan paljon valokuvia muutenkin kotoa ja perheestä mutta ainakin toi on sellainen yhteinen suunnitelma ja sinänsä kätevä että sen voi teettää vasta siellä.

 Asuntoasioissa juteltiin myös vielä siitä, että haluttais vuokrata kahden makuuhuoneen asunto, koska niin moni kaveri ja sukulainen on tulossa kylään ja sen takia olis kiva majoittaa niitä muutakin kun sohvamajotuksessa. Ja toisaalta ausseihin ei kukaan tuu viikoksi, joten en jaksaisi katella sellasta sohvamajottumista montaa päivää. Paljon kivempi on, että kaikilla ois vähän omaa tilaa ja kamat saa oven taakse piiloon. Maksaahan isompi asunto tietenkin taas enemmän mutta mä oon asunut nyt niin kauan tässä pienessä kämpässä että vähän isompi ei oo yhtään haitaksi. Lisäksi sitten listan loppuun voidaan vaatimattomasti lisätä vielä se, että asunnon pitää olla rannan lähellä. Riku on ainakin joka aamu luvannut mennä surffaamaan ennen töitä, joten tähän ajatukseen sopii varmaankin mitä lähempänä-sen parempi ideologia.

Innostuttiin molemmat taas tänään surffauksesta. (Yleensä Riku on innostunut ja mä en niin paljoa vaikka haluankin surffata ja vaikka ostankin oman laudan) Balilla oleva Suomalainen Asenne surf camp järjestää Suomalaisille surffareille tai surffareiksi haluaville valmiiksi suunniteltuja surffikoulupaketteja. Riku on puhunut tästä jo monta vuotta ja tänään se sai kuningasidean siitä, että ilmoittauduttaisiin sinne yhdessä Suomalaisten kavereiden kanssa. Marraskuun boot camp olis 10-24.11.2012 ja sinne olis niin siisti mennä. (Kyllähän ausseistakin lähdetään lomalle..) Tehtäis treffit sinne kavereiden kanssa, me vaan lennettäisi Australiasta ja muut Suomesta. Sitten jos joku haluaisi (olis aikaa ja rahaa), vois siitä jatkaa meidän mukana vielä ausseihin asti. Meillä on nyt facebookissa vetämässä kaverihaaste tähän, toivottavasti ne innostuis! Tässä ois taas jotain mitä odottaa ja muutenkin olis ihana tietää  jo ennen lähtöä, että marraskuussa voi nähdä kaikkia ihania ja rakkaita kavereita.  Mä ainakin innostuin tästä niin paljon, että oon jo nyt ihan valmis varaamaan reissun.

Syksyllä 2010 oltiin surffaamassa Portugalin Penichessä. Se oli aivan ihana pieni paikka mikä pyöri oikestaan suurilta osin surffin ympärillä. Se ei ollu mikään bilemesta vaan just sellanen rento mukava paikka kalaravintoloineen. Meidän surffikoulun nimi oli silloin Peniche surf camp ja voin suositella sitä ihan kaikille. Rennot (ja hyvässä kuosissa olevat ruskettuneet opettajat) motivoi ja jaksoi kannustaa silloinkin kun putosit joka kerta laudan päältä ja muutenkin kaikki toimi tosi kivasti. Jos siis haluaa päästä surffaamaan edullisemmin ja vähän lähemmäksi, on tämä hyvä paikka euroopassa. Me oltiin siellä silloin lokakuussa ja silloin siellä oli ihan hyvät surffi-ilmat. Tietenkin kun mentiin talvea kohti niin oli jo hiljasempaa koska sesonki on kesän aikana, mutta myöhemminkin tarkeni hyvin! "Life is better when you surf"-luki mun Portugalin surffilaudan pohjassa.